Jokavuotinen "jouluharha"

Olen syntynyt päivää ennen joulua, jouluaaton aattona. Tunnustaudun olevani sydänjuuriani myöten jouluihminen, tosin se ei näy toiminnoissani mitenkään erityisemmällä tavalla. Ihailen jossain määrin niitä ihmisiä, jotka pystyvät omistautumaan jouluvalmisteluihin ja tekemään siitä ns. täydellisen joulun, Tiedostan, että se oma joulu on ihan yhtä hyvä, vaikka siihen ei kuulukaan monen viikon valmisteluja ja aaton rekiajelua.

Lapsuudenkodissani äitini loihti meille yltäkylläisen joulupöydän ja minä sain vähän isompana koristella kotia omilla askarteluillani. Rakastin kuusenkoristelua ja sitä, että koti valmistautui juhlaan. En muista, että kumpikaan sisaruksistani olisi ollut niin innostunut koristelusta kuin minä. Lapsuudenkodissani olen kokenut, että se on todellakin ollut meidän lasten juhla, jossa isoveli on lukenut jouluevankeliumin ja me siskot olemme saaneet tehdä jouluesityksiä. Välillä joulua on vietetty isommalla porukalla sukulaisten kesken ja välillä oman perheen kesken. Jouluuni kuuluu paljon ihania, lämpimiä muistoja, joissa tunnelma on jäänyt parhaiten mieleen.

Aikuisena nautin yhä edelleen joulunajan esteettisestä puolesta ja ruokapuoli jää sen sijaan minun osaltani vähemmälle huomiolle. Joka vuosi heittäydyn mukaan aikakauslehtien luomaan jouluilluusioon ja haaveilen tekeväni yhtä jos toistakin jouluvalmisteluja. Itsetehdyt joulukalenterit ja muut askartelut saavat minut innostumaan joka vuosi ja yhtä monta kertaa huomaan joulun jälkeen varsinaisen toteutuksen jääneen olemattomaksi. Minulle joulufiilistely on kuitenkin tärkeätä ja tässä iässä olen jo hyväksynyt sen, että "jouluharhani" kuuluu asiaan. Joka vuosi. 

Olen jo monta vuotta aloittanut jouluvalmistelut (ne vähäiset) marraskuun lopulla, sillä haluan nauttia joulun tunnelmasta jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ensimmäiset joulutortut on leivottu isänpäivänä ja piparit leivotaan perinteisesti itsenäisyyspäivänä. Kodin koristelu noudatan vähemmän on enemmän-linjaa ja joulukuusi tuodaan sisälle muutama päivä ennen joulua. Jouluruokien reseptejä olen jo alustavasti silmäillyt ja tänä(kin) vuonna yritän tehdä jotain uutta kokeilua, jos ei muuten niin ainakin jälkiruoan osalta. Joululahjojen hankinta jää perinteisesti viimeisille viikoille, joista yritän selviytyä hyvin suunnitelluilla lahjalistoilla ja "täsmäostoksin". Tänä vuonna oman haasteen tuo pitkäksi venyvät työpäivät, mutta yritän selviytyä lahjarumbasta kunnialla.

Meidän perheen joulumme on muotoutunut vuosien saatossa moneen kertaan; kahden aikuisen ja uusperheen joulusta lapsi perheen jouluksi ja nyt vähitellen aikuistuvan lapsen myötä joulunvietto on jälleen hieman toisenlaista. Tietyt jouluperinteet kuuluvat edelleen jouluumme, mutta elämäntilanteiden myötä niissä tapahtuu väkisinkin muutoksia. Toistaiseksi olemme halunneet viettää kotijoulua, mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa vietämme joulua muualla. Toivon, että en ole aiheuttanut lapselleni mielikuvaa joulustressistä ja -kiireestä tai jonkinlaisesta joulusuorittamisesta. Rakastan perinteitä ja toivon, että olen pystynyt luomaan omalle lapselleni jonkinlaisia joulutraditioita, jossa kiireen ja lahjojen sijaan korostuisi rauhoittuminen, hiljentyminen ja yhdessäolo. 

Tänään vietämme ensimmäistä adventtia ja joulun odotus voi alkaa. Haen ensimmäiset joulukoristeet esille ja taidanpa laitaa joululaulut soimaan...

Hyvää 1. adventtia!