Kakun toinen olomuoto

Keittiössä en ole kummoinenkaan kokki tai leipuri, mutta siitä huolimatta innostun aina silloin tällöin kokeilemaan jotain uutta. Etenkin leivonnassa haluan testata erilaisia reseptejä ja niissä menestyminen on hyvinkin vaihtelevaa. Niin tälläkin kertaa...

Olin päättänyt tarjota isänpäivänä miehelleni aamubrunssin ja sen lisäksi leipoa isänpäiväkakun uudella reseptillä. Olin bongannut jonkin aikaa sitten brasilialaisen porkkanakakkuohjeen ja päätin kokeilla sitä. Kakkuvuoan valinnassa otin tietoisen riskin "meni syteen tai saveen"-ajatuksella. Taikina onnistui vielä  ihan hyvin, mutta jo paistovaiheessa tuli pientä ongelmaa, joka todennäköisesti johtui kakkuvuoan hieman epätyypillisestä muodosta. Pidentyneen paistoajan jälkeen kakku irtosi vuoasta huonosti ja kakkupohja mureni epämääräiseksi "kasaksi". 

Lopputulos ei ollut todellakaan sitä mitä olin lähtenyt hakemaan. Kakusta ei saanut tekemälläkään perinteisen näköistä, mutta en halunnut heittää hyvin paistunutta kakkupohjaa poiskaan. Hetken aikaa pyörittelin päässäni erilaisia vaihtoehtoja. Lopuksi päädyin laittamaan kakun tarjolle hieman toisessa olomuodossa tekemällä kakun juomalasiin, Pappilan hätävara-tyylisesti.

Paloittelin ja murustelin kakkupohjan juomalaseihin, jonka jälkeen lisäsin annoksiin kakun reseptin mukaisen suklaakastikkeen. Alkuperäisessä ohjeessa kakkua ei koristeltu erityisemmin, mutta tässä kohtaa päätin olla luova ja hieman rönsyillä. Koska kakku tarjoiltiin nyt annosmaisesti lasista, päätin täräyttää päälle vähän kermavaahtoa ja koristelusuklaata. Lisää ilmettä sain vielä viimeistelemällä annokset aamubrunssilla jääneillä marjoilla.
Muunneltu brasilialainen porkkanakakku à la Satu oli valmis.

Isänpäiväkahvituksessa kakkukupposet maistuivat erinomaisilta eikä kakun hieman toisenlainen olomuoto vaikuttanut menekkiin. Hävikkiä jäi kahden kupin verran ja nekin katosivat jääkaapista muutaman päivän sisällä. Alun pienoinen epäonnistuminen taisi sittenkin kääntyä luovan ongelmaratkaisun myötä voitoksi. 

Vaikuttaa vahvasti siltä, että joulun lähestyessä leipomiskokeiluni heräilee jälleen, jota ei edes hetkittäiset epäonnistumisetkaan lannista.
Toiveikkaana ja ennakkoluulottomasti kohti seuraavaa leivontakertaa...