Katse taakse- ja eteenpäin

Kulunut vuosi 2022 on ollut minun kohdallani hyvin kaksijakoinen. Opiskelijaelämä typistyi puolen vuoden jälkeen työelämäksi. Monet suunnitelmat menivät uusiksi, mutta se toi tullessaan myös paljon positiivisia asioita.

Tämä vuosi on ollut minulle monessa suhteessa hyvin opettavainen vuosi. Opiskelut toivat hyvin moninaista sisältöä elämääni tuoden samalla sekä hengähdys- että mietintätaukoa. Sain opiskella alkuvuoden monia minua kiinnostavia asioita. Valmistuminen visualistiksi oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kohokohdista, joka poiki hieman yllätyksellisiä asioita elämääni.

Tähän vuoteen mahtuu merkillisiä yhteensattumia ja onnenkantamoisia, joita ei vuosi sitten olisi  omalle kohdalle uskonut tapahtuvan, mutta näin vain on käynyt. Hetken mielijohteena lähetetty työnhaku Winnovaan ja valinta ammatilliseksi opettajaksi oli jotain sellaista, jonka koen jonkinlaiseksi "johdatukseksi". Uudet työkuviot eivät suinkaan ole olleet helppoja ja haasteita on ollut paljon, mutta samalla ne ovat antaneet minulle valtavan määrän innostusta ja uusia kokemuksia. 

Vuoden vaihteen jälkeen joudun jossain vaiheessa tekemään tämän hetkisen työurani vaikeimman päätöksen. Ammatillisen opettajan työ on vain yhden lukuvuoden mittainen ja tiedän, että en saa enää vakituisesta työstäni virkavapaata. Irtisanoudunko tästä vakituisesta työsuhteesta ja jättäydyn "tyhjän päälle" vai palaanko takaisin erityisluokanopettajaksi? Vai haluanko tehdä opettajantyötä perinteisessä muodossa enää ollenkaan? Siinäpä kysymyksiä, joita olen joutunut miettimään ja punnitsemaan viime aikoina todella paljon.

Ja niin kuin elämässä yleensä, on tähän vuoteen mahtunut myös epämukavia asioita. Oman iäkkään äitini terveyshuolet ovat sävyttäneet arkeani viimeiset puoli vuotta. Tutkimusten ja hoitojen välillä on ollut epätoivoa ja turhautumisen tunnetta. Elämän rajallisuus on muistuttanut olemassaolostaan aina hetkittäin ja kaikesta huolimatta pienet positiiviset asiat antavat lohtua. Kun elettyä elämää on takana enemmän kuin edessä ja tietää, että mikään täällä ei ole ikuista, saa se kuitenkin välillä mielen haikeaksi.    

Kun katson taaksepäin kulunutta vuotta, se on ollut minulle selvästi jonkinlainen kasvun vuosi. Tämä vuosi on erityisesti opettanut, että 

* kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Elämä osaa yllättää.

* kannattaa uskaltaa heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä silloin näkee itsestä uusia ominaisuuksia.

* uusien haasteiden edessä hetkellinen epävarmuus kuuluu asiaan. Se, että ei hallitse tai osaa kaikkia pitää nöyränä ja kun jonkun asian oppii tai huomaa osaavansa, se tuntuu isolta onnistumiselta.

* koskaan ei voi olla liian vanha unelmoimaan ja toteuttamaan haaveita.

* elämä on täynnä valintoja ja joskus täytyy uskaltaa ottaa myös riskejä.

Uuden vuoden vaihtuessa en ole erityisemmin ajatellut tulevaa vuotta. Tilanne on minulle hieman epätyypillinen, sillä suunnitelmallisena ihmisenä olen usein visioinut elämää eteenpäin jonkinlaisella puolivuotissuunnitelmalla. Jotain askelmerkkejä olen itselleni asettanut, mutta viime vuosien päämäärätietoudesta ei ole tietoakaan. Kuluneen vuoden kokemuksella uskaltaudun enemmän heittäytymään ja ottamaan riskejä. Ehkä...

"Meidän täytyy olla valmiita luopumaan siitä elämästä, jonka suunnittelimme,
jotta saisimme elämän, joka odottaa meitä."

- Joseph Cambell - 

Näillä ajatuksilla uuteen vuoteen 2023.