Kasvatuksen kaksinaismoralismia

Elämässä tulee aina silloin tällöin tilanteita, jolloin punnittaan omaa moraalia ja sen vaikutusta. Jotkut tilanteet voivat jopa yllättää, jolloin tulee miettineeksi, minkälaisen moraalisen (tai eettisen) ajattelutavan meistä jokainen on sisäistänyt. Kun vaihtaa vielä jonkun toisen osapuolen kanssa ajatuksia, voi olla, ettei se moraalinen selkäranka olekaan aina niin suora...

Kävin viikonloppuna lapseni kanssa Prismassa. Tiesin, että hän on katsomassa ja vertailemassa Playstation4 pelejä. Hetken päätettyään hän ehdotti, jos saisi ostaa minun kanssani puoliksi NHL18-pelin, johon minä hetken mietittyäni suostuin. Kassalla minulta tivattiin asiallisesti kenelle peli tulee. Minähän ihan häkellyin, sillä muistin saman tien, että pelihän on K12-peli ja lapsenihan on vasta 11-vuotias. Kassaneiti päästi minut pälkähästä ja sanoi, että heidän on määräys kysyä ja olla tarvittaessa myymättä tuotetta. Alle 12-vuotiaalle hän ei edes myisi. Asiasta virisi mielenkiintoinen keskustelu, jossa mietimme näitä pelejä ja niiden ikärajoja.


 

On totta, että kyseisessä pelissä on väkivaltaa (jääkiekkotappelua) ja siksi todennäköisesti on tuo ikäsuosituskin. Meille tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun äiti tai isä on ollut lapsen kanssa ostamassa vastaavanlaista tuotetta. Olen pohjimmiltani hyvin tiukka ikärajoista, mutta tässä kohtaa en ole ollut. Jos TV:stä tulee illemmalla K12 ohjelmaa, ei meidän poika saa niitä katsoa...ja onneksi hän menee myös yleensä sen verran aikaisin nukkumaan, ettei asiasta tarvitse sen enempää edes keskustella. Miksi siis hyväksyn tässä asiassa peli-ikärajan alittamisen, mutta en muuten?


 

 

Olen poikani kanssa keskustellut usein ikärajoista ja niiden tarkoituksista. Poikani ymmärtää oikein hyvin, että ohjelmien ja pelien sisältöjen kohderyhmät ikärajoineen on tarkoin harkittua. Olemme keskustelleet, että helposti ne liian jännittävät asia tulevat uniin tai aiheuttavat turhia pelkoja ja on tämän oma lapsikin joskus saanut kokea. Tätä jääkiekkopeliä hän ei kuitenkaan koe liian jännittäväksi ja niin kuin hän totesi, "saahan siitä sen tappelun pois käytöstä, jos haluaa". Hänen intohimona on joukkueiden luominen ja se varsinainen OIKEA pelaaminen. Seuraan myös paljon, mitä ja miten lapseni pelailee pelikoneella.

 

Kassaneidin kanssa keskustelimme vielä, miten ikärajoja noudatetaan joten kuten vielä kaupoissa, mutta miten on sitten tuolla internetin "villissä maailmassa". Sieltä kun voi ladata melkeinpä mitä vaan. Lapsellani on (minun luvallani) oma instagram-tili, mutta Facebookiin en ole antanut lupaa. Tietyin väliajoin tiedustelen luokan ja harrastusryhmän WhatsApp ringeistä ja yritän olla selvillä mitä siellä viestitellään. Muistuttelen lastani SOME-etiketistä sopivin väliajoin ja yleensä eri SOME-kanavien käytöstä. Tarkkana saa olla ja varmaan jotain juttuja menee tältä äidiltä ohikin.

 

 

Ei ole ihan helppoa olla huoltajana tässä sallittujen ja ei-sallittujen asioiden viidakossa. SOME-maailma aiheuttaa lisää hämmennystä. Ikärajat ovat suosituksia ja jokainen vanhempi (todennäköisesti) miettii omaa moraaliaan, kun perheissä keskustellaan ikärajoista. Tässä asiassa luotan  keskustelun ja avoimuuden  voimaan. Lapseni on jo sen ikäinen, että hänen kanssa voi (ja pitääkin) jutella monista eteen tulevista "houkutuksista", oli ne sitten nettiin, alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin liittyviä juttuja Yritän olla moralisoimatta ja "heristelemättä etusormea" ja luottaa siihen, että lapseni osaa tarpeen tulle toimia oikein. Meidän kasvattajien rooli on kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä olla keskustelemassa, kuuntelemassa ja olla aidosti kiinnostunut...ja silloin olisi suotavaa, että se oma moraalikäsitys olisi suhteellisen selkeätä.

Kasvattajana en saa ihan "puhtaita papereita", mutta voin silti elää tämän asian kanssa. Olin todella kiitollinen tälle kassaneidille, joka oli valveutunut ikäsuosituksesta ja laittoi minutkin jälleen miettimään omia toimia. Mitä ajatuksia tai näkemyksiä teillä on asiasta? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne...