Fiiliksiä viikolta...

Maaliskuun ensimmäinen viikko on ollut jokseenkin erikoinen ja tunnelmat ovat olleet sen mukaiset. Postauksessa olevat kuvat sisustuslehdistä ovat ehkä olleet tämän viikon kohokohtia, sillä koronatilanne on koskettanut myös minua monellakin tapaa...

Maanantaina tein ns. normaalin työpäivän ja osallistuin yritykseni asioissa palaveriin, jossa käsiteltiin Rauman koronatilanteesta tullutta ohjeistusta. Seuraavat päivät menivätkin sitten  koronatunnelmissa, sillä työpaikallani (koulussa) on ollut jonkin verran altistumisia ja minunkin piti reagoida koronavilkun ilmoitukseen. Testiin pääseminen ei ollut automaattista, mutta sain kuitenkin ajan näytteenottoon  ja sen jälkeen negatiivisen testituloksen varsin nopeasti. Tiesin, mistä yhteydestä mahdollinen altistumisilmoitus oli tullut, joten minun kohdallani ei olut erityistä syytä paniikkiin, vaikka kyllä testituloksen tulemista kuitenkin jännitti.

Pari päivää kotioloissa tuli käytettyä tehokkaasti työn merkeissä. Minulla oli aikaa kirjata ja päivittää oppilaiden palavereista jääneitä asiakirjoja, suunnitella tunteja ja hankkia materiaaleja valmiiksi, antaa etäohjeistusta tiimille sekä osallistua yhteen (etä)palaveriin. Työpäiväni eivät olleet siis yhtään sen lyhyempiä kuin muutenkaan, mutta sitäkin tehokkaampia. Moni työnalla roikkunut asia tuli tehtyä ja tekemättömien töiden lista lyheni - ainakin vähän.

Meillä poika siirtyi torstaina etäopetukseen ja oli erittäin positiivista seurata, miten sekä opettajat että oppilaat ottivat etäopetuksen Meetit ja muut käytännöt hyvin haltuun. Viime kevään "koeponnistuksesta" oltiin otettu ihan huima askel eteenpäin ja ilokseni huomasin, että meidän teini ainakin sai opetusta ja opiskeli. Näissä merkeissä jatketaan seuraavat kolme viikkoa ja toivotaan, että se jää siihen...

Perjantaina pääsin taas takaisin töihin. Yleisesti ottaen minulla on töistä poissaoloja todella vähän ja näiden kahden päivän jälkeen olin taas intoa ja energiaa täynnä. Epätavallisen työviikon jälkeen oli mukava aloittaa viikonloppua, johon en ollut suunnitellut tekeväni mitään erikoista. Lauantaina ryhdyin tekemään yritykseni (STAILIAMO) asioita ja siinä menikin mukavasti koko päivä. Kun jostain asiasta innostuu, ei malttaisi oikein pitää taukoakaan ja näin kävi minulle.

Vallitseva koronatilanne ja alkava sulkutila on saanut minut olemaan kotona entistä tiiviimmin. Töissä en käy enää kahvihuoneessa, vaan yritän lopetella työpäivääni ajoissa ja juon kahvini vasta kotona. Välttelen turhaa asioimista kaupoissa ja yleensäkin ylimääräisiä ihmiskontakteja. Äitiäni en ole nähnyt kohta kuukauteen, sillä en ole halunnut ottaa mitään riskiä altistamisesta. Onneksi hän sai koronarokotteen tällä viikolla, joten "tunnelin päässä näkyy jo vähän valoa"...

Kun nyt katson ikkunasta ulos, on vaikea uskoa, että olisi kevät. Ulkona on melkoinen myräkkä ja luulenpa, että tähän päivään suunniteltu ulkoilu taitaa jäädä haaveeksi. Onneksi huomenna uusi päivä ja uusi viikko!