lauantai 12. maaliskuuta 2022

Ikääntymisen (lieve)ilmiöitä

Blogin postaustahti on harventunut huomattavasti, mutta  en aio ottaa siitä painetta. Opiskelurintamalla sama meno jatkuu, joten ei siitäkään sen enempää. Maailmantilanteesta en aio enkä halua tässä kohtaa enempää surkutella, sillä se vie helposti meikäläisen tunnetilan "syville vesille". Sen sijaan ajattelin  jakaa ajatuksiani ikääntymisestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä...



Tosiasiahan on se, että meikäläisellä on ikämittariin kerääntynyt vuosia jo ihan kiitettävästi. Varsinaista ikäkriisiä en ole tainnut koskaan potea, mutta huomaan selvemmin, että fyysinen vanheneminen etenee. Muistan joskus hieman kyseenalaistaneeni työkaverini väittämää joitakin vuosia sitten, jolloin hän sanoi, että kun ihminen täyttää 50,  alkaa tulla kaiken maailman kremppoja. Silloin olin vielä epäuskoinen, mutta nyt minullakin alkaa olla omakohtaisia kokemuksia. 




Yhtenä iltana naurahdin miehelleni, että nuorempana, kun tuli jotain kiputiloja, ne lähti ajan kanssa pois. Nyt kun joku paikka kipeytyy, todennäköisyys, että se jää pysyväksi on todennäköisempi kuin vaivan katoaminen. Tosiasiassa minä olen omasta mielestäni ihan perusterve, mutta tällä hetkellä poden ainakin kuivia silmiä, kipeytyneitä peukaloita ja nyt viimeisimpänä olkapäätä/käsivartta, jossa alkaa olla jonkinasteista liikerajoitteisuutta. Inhottava vaiva, joka on tullut vähitellen ja jota olen yrittänyt hoitaa itse - tuloksetta.





Syksyllä kävin kuivien silmien takia silmälääkärillä ja hän määräsi lämpöhoitoa, silmätippoja ja antiseptisiä liinoja. Ja jos oikein ymmärsin tämän vaivan (ja rohtojen) kanssa saan elää elämäni loppuun asti. Peukalovaivalle en ole tehnyt mitään, mutta olkapään vaivaan jouduin tilamaan ajan oikein ortopedille. Onneksi olen joskus aikoinaan ottanut vakuutuksen, joka tässä kohtaa alkaa tuntua jopa järkevältä päätökseltä. Pääsen suhteellisen nopeasti erikoislääkärille ja mahdolliseen jatkohoitoonkin eikä minun tarvitse maksaa kuin omavastuun osuus.





Niin, että kyllä niitä kremppoja vaan tulee, isoja ja pieniä, koska ihminen (ja keho) yksinkertaisesti vanhenee. Jollekin sairauksia ja vaivoja tulee enemmän ja jollekin vähemmän. Yritän pitää huolen itsestäni liikunnalla ja syömällä terveellisesti. Ylimääräiset kilot ovat pysyneet vuosien saatossa kurissa, vaikka vyötärönseudulle on alkanut kertymään ylimääräisiä makkaroita. Niistä en jaksa kovinkaan paljon stressata, sillä olen lähes koko elämäsi ollut hoikka, nuorempana jopa laiha. 




Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi pidän tärkeänä myös henkisen hyvinvoinnin vaalimista. Suhteellisen tasapainoinen elämätilanne ja hyvä parisuhde nousee tässä kohtaa meikäläisen kohdalla arvoon arvaamattomaan. Lisäksi koen, että tämän hetkinen opiskelu on jopa parantanut elämänlaatuani. Ehkä tämän psyykkisen hyvinvoinnin takia fyysiset krempatkaan eivät tunnu niin isoilta, kun mieli on positiivinen ja olen jokaisesta uudesta päivästä innostunut ja kiitollinen. Luulenpa, että meikäläisellä on tekemistä ja ohjelmaa sen verran, että en taida ehtiä ihan kaikkia pieniä vaivoja edes huomata...


Jääköön tämä blogipostaus historiaan ensimmäisenä "vaivaiskertomuksena" ja toivotaan, että jatkossa elämä toisi niitä eteen kuitenkin säästeliäästi.


"Keski-ikä on sitä, kun tunteesi alkavat vaihtua oireisiin" 


Kuvat: Elli Halonen 
Kuvauspaikka: Prassen Konditoria ja Cafe







12 kommenttia:

  1. Aina ihana Satu <3 Minäkin yritän jättää omat vaivani vain omaan päähäni. Toki niistä nyt pitää puhuakkin. Onneks on sydänystäviä, joille voi kertoa. Sun olkapää vaan hoitoon, voin varmasti sanoa, että auttaa!! Niin kauan siitä joskus kärsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat vaivat ovat kuitenkin aika pueniä verrattuna vakavsmpiin sairauksiin mutta tässä on vaan tehnyt huomion, että ei se oma kroppa enää ole nuori, vaikka mieli onkin. Sinulle paljon lämpimiä halauksia ja valaiskoon kevätaurinko päiviäsi!☀️

      Poista
  2. Kiva kirjoitus Satu! Myös krempat kuuluu elämään.

    Äiti kertoi mulle, että hänelle tuttava sanoi jo silloin kun hän täytti 40, että nyt sitten alkaa askel hidastua. Ihan niin ei käynyt ja äiti on nyt vielä 76-vuotiaana kohtalaisen reipas askeleeltaan. Itse huomaan nyt kun 50 on lähempänä kuin 40, että kehon palautuminen (niin fyysinen kuin psyykkinen) ei ole enää samanlaista kuin ennen. Vuosien varrella on ihan kantapään kautta tullut opeteltua sitä kehon ja mielen tarkempaa kuuntelua ja huomioonottamista.

    Kerrohan vielä, mistä saat energiaa kaikkeen opiskeluun, sitä vois joku jakaa minullekin. ;)

    Mukavaa ja aurinkoista maaliskuun jatkoa, toivottavasti kohta päästään jo avoimille vesille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista. Näillä mennään mitä elämä eteen tuo.
      Ja tuosta opiskeluenergiasta voin todeta, että kun löytää itselle jotain merkityksellistä js mielekästä tekemistä, sitä tekisi vaikka kuinka paljon. Joku voisi kutsua sitä myös harrastamiseksi.

      Lämpöä ja auringonpaistetta sinulle maaliskuuhun!


      Poista
  3. Me olemme mieheni kanssa naureskelleet, että kun neljäkymppiä tuli täyteen niin alamäki alkoi. Kroppa ei pysy enää mielen mukana. Olevinaan olemme vielä nuoria, mutta kroppa alkaa olla eri mieltä meidän kanssa :)
    Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle Satu...näytät upealta <3

    VastaaPoista
  4. Saman olen huomannut täälläkin...mieli on huomattavasti nuorempi kuin se kuva, joka peilautuu peilistä :) Ymmärrän hyvin äitiäni, joka välillä tuskastuu vanhuuden vaivoihin ja mieli on kuitenkin kuin nuoren naisen...ainakin melkein.
    Täällä vähän häkellyin kommentistasi, mutta lämmitti kyllä sydäntä. Kiitos!♡

    Kevätiloa ja hyvää energiaa viikkoosi!😊

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, joka resonoi :D Niin tuttua juttua :D Kauniita maaliskuun päiviä sinulle, Satu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meitä "kohtalontovereita" taitaa olla aika paljon! Aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle!😊

      Poista
  6. Itsellä ikääntyminen ei edennyt näin tasaisesti, vaan pienempien vaivojen sijaan kerran 10 vuodessa tuli jokin suurempi kremppa, joka on vaatinut sairaalahoitoa tai leikkausta.
    Toisaalta ikääntymisessä on paljon hyvää henkisellä puolella (https://viaperasperaadastra.com/2021/05/14/ian-tuoma-helpotus/). Sen takia yritän tasapainotella mielessäni niiden kaikkien hyvien ja huonojen puolien välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että jokaisella meistä on todennäköisesti hyvinkin erilaisia kokemuksia ikääntymisestä. Jokaisesta eletystä päivästä saa olla kiitollinen, oli sitten kremppoja enemmän tai vähemmän ja päivä kerrallaan eteenpäin...
      Olipa kiva, kun kävit kommentoimassa! :)

      Poista
  7. Olen itse yrittänyt aina ajatella, että ikä on vain numero. Toki varmaan mitä "pidempään on ollut liikkeellä" voi niitä pieniä kremppoja tulla mutta omalla positiivisella asenteella pärjää niidenkin kanssa. Olen onnekas ettei ole ollut mitään isompaa ja vakavampaa omassa elämässä. Yritän elää terveellisesti, levätä ja tehdä monia ihan pähkähulluja juttuja välillä, jotta elämässä säilyisi jännitys. Eilen oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Haluan lainata vähän loppuun Canthin ihan legendaarisen lauseen. "”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” Tämä on hyvä pitää ohjenuora niin ei "pikku kolotukset tunnu". Kivaa uutta viikkoa Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna Canthin lause on kyllä niin hyvä! Mä yritän kanssa ajatella, että ikä on vain numeroita ja onneksi olen pystynyt säilyttämään positiivisen elämänasenteen. Ja sekin kuuluu elämään, että välillä se muistuttaa niistä tärkeimmistä asioista, kuten esim. terveyden arvostamisesta. Mukavaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista