Stailiamo

torstai 30. tammikuuta 2014

Tavallinen torstai


Tavallinen arki on sitä parasta! Niinkuin esimerkikisi tänään. Ei mitään ihmeellistä eikä erikoista. Töissä on ollut mukavaa ja kotonakin on rauhallista. En valita.




 
 
Mies on ollut tiistaista lähtien työreissulla ja olemme olleet pojan kanssa kahdestaan. Tuo "jälkikasvu" on jo niin iso, ettei häntä juurikaan tarvitse "paapoa". Kavereita ja tapahtumia on tasaisesti ja välillä nautitaan ihan vain kotona olemisesta.
 
 
 


 
Viikko on mennyt taas vauhdikkaasti eteenpäin. Huomenna on jo perjantai!  Varsinaista kiirettä meillä ei ole ollut, mutta ohjelmaa kylläkin...
 
 


 
 
 
Vanhemmiten minusta on tullut enenevässä määrin kotihiiri. Mitä vähemmän minun täytyy olla kotoa pois, sitä parmpi minulle. Ja tällä hetkellä nautin siitä, että ei ole mitään ylimääräistä ohjelmaa. On tätä ihan tavallista arkea vain.
 
 
 

 
 
 
Eikä tämän postauksen kuvat liity mitenkään aiheeseen, mutta kuvia selatessani huomasin, että tälläiset kuvat ovat jääneet kokonaan julkaisematta. Sain tämän kauniin keksikulhon joululahjaksi ja siitä lähtien olen pitänyt sitä ruokahuoneen senkin päällä koristeena ja kauniina käyttöesineenä.
 
 
 
 
Pesukone piippaa ohjelman päättymistä pesuhuoneessa ja ruokaakin pitäisi ruveta "taikomaan". Tavallisena torstainakin pitää suorittaa näitä ihan tavallisisa  kotihommia. Ja illalla ajattelin katsoa pitkästä aikaa TV:tä (vaikkei sieltä mitään järkevää tulekaan) ja ehkä aloittelen neulomaan uutta sukkaa. Löysin nimittäin lähikaupastamme mielenkiintoista sukkalankaa. Ehkä vilauttelen sitä täällä blogissakin.
 
Mutta nyt niihin arjen askareisiin...
 
 
 
 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Raitoja


Villasukkatehtailu on lähtenyt täällä mukavasti käyntiin. Mustat sukat ovat olleet jo pojalla käytössä ja uutta valmistuu pikku hiljaa. Mietiskelin jotain värikkäämpiä, mutta kun lankakorissa ei ollut kuin harmaata ja mustaa, lähdin toteuttamaan jotain helppoa kuviointia...siispä raitoja.





 
Näitä lapsen sukkia tekee kyllä mielellään, koska ne valmistuvat melko nopeasti. Raidat jotenkin vielä vauhdittavat tekemistä. "Teen vielä yhden raidan"- ajatuksella huomaa tehneensä useamman raidan ja melkein sukka onkin jo valmis.
 
 
 
 


 
Kantapää ja kavennukset vähän hidastavat sukkien valmistumista. Olen huomannut, että ihan väsyneenä ja/tai myöhään illalla näitä ei kannata väkerrellä. Kerroksissa täytyy kuitenkin pysyä laskuissa  mukana. Eikä tämä sukkien valmitus ole vielä niin ydinjatkoksessa, että voisin tehdä niitä "tuosta vaan".
 




 
Mukavaa hommaa tämä on ja nyt mieskin haluaisi omansa. Olen ajatellut hiihtolomalla tekaista hänelle oman parin. Siihen asti hän saa  tyytyä vanhoihin sukkiin. Ja jos vaikka innostuisin tekemään vielä itsellekin yhden parin.
 
 
 
 
 
Meillä arki etenee tuttuun tapaan töissä ja koulussa. Meikäläisen kunto ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen ja tuntuu, että tämä flussa ei oikein tiedä mihin suuntaan menisi. Tänään minulla on ollut vähän kehnompi päivä ja taidankin unohtaa kävelylenkin tältä päivältä, juoksulenkista puhumattakaan. Poika lähtee syntymäpäiville naapuriin ja minä voin tehtailla näitä sukkia, jos jaksan. Taidanpa ottaa kuitenkin ensin Panadolia ja mennä sohvalle makoilemaan...
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Makutuomarina


Eilen pääsin siskoni nuorimman tyttären makutuomariksi vaatekauppaan. Eikä mihin tahansa kauppaan, vaan morsiuspukuliikeeseen. Ei, ei! Ei hän ole vielä naimisiin menossa, mutta hänellä on helmikuussa vanhojenpäivätanssit ja nyt piti tulla tänne katsomaan tarjontaa...



 

 
Hän oli jo netin kautta löytänyt aivan ihanan tanssiaispuvun, mutta saadessaan lähetyksen se olikin ollut pettymys. Väri oli ollut täysin väärä, joten puku meni palautukseen ja uuden hankinta alkoi.
 
 
 
 

 
Nuoren naisen kriteerinä oli, että se ei saanut olla ihan tavanomainen eikä ainakaan sininen (koska niitä oli kuulemma kaikilla) eikä vihreä, koska väri ei sopisi hänelle. Helman piti olla niin muhkea, että olisi vaikea kulkea ns. normiovista. Siinäpä kriiteereitä. :)
 
 
 


 
Valikoima oli sesongin myötä jo melkoisen suppea, mutta kyllä sieltä muutama kelpuutettiin (pienen maanittelun avulla) sovitettavaksi.
 





Tämä vihreä juhlahame oli hieno, mutta ei nuoren naisen tyylinen. Niin, ja se väri oli väärä.
 




Tämän punaisen mekon neiti melkein tyrmäsi ensi metreillä, mutta suostui silti sovittamaan ja yllättyi positiivisesti. Tämä oli todella tyylikäs ja kaunis. Hameessa oli vielä riittävästi tylliä. Tässä kuvassa helmaa on tahallisesti nostettu vähän ylöspäin.
 
 
 


 
Tämä puku bongattiin ensimmäisenä ja tähän neitikin ihastui. Riittävän erikoinen eikä varmasti koulussa toisella tytöllä olisi samanlaista. Puku tuntui myös hyvältä päällä. Tässä on myös olkaimet ja ne otettiin toisessa sovituksessa pois. Myös etumukseen tehtiin vielä pieni korjaus.



Ostospäätös tuli tehtyä ja siskontyttö päätyi tähän viimeiseen. Räväkälle naiselle räväkkä puku! Se taisi olla just passeli kaiken puolin ja tärkeintä oli kait se, että hän itse oli tyytyväinen. Pukuun hankittiin myös hiuskoriste ja vuokrattiin vannealushame. Vierailu tässä liikkeessä siis kannatti, sillä tämä ostos tuli vielä halvemmaksi kuin se alkuperäinen nettiostos.


Nyt nuori nainen voi rauhassa keskittyä ja suunnitella (kampaus, meikki, korut yms.) tulevaa juhlaansa...ja olla päivä prinsessana.





lauantai 25. tammikuuta 2014

Pientä takapakkia


Minä ilmeisesti kehittelen itselleni jonkinlaista flunssaa, olotilastani päätellen. Eilen jo aivastelin töissä. Tänä aamulla kurkku tuntui "paksulta"  ja olo tukkoiselta. Onneksi olin eilen käynyt apteekissa ja varautunut mahdolliseen tulevaan flunssaan.




 
 
Olin lupautunut aamulla siskoni ja hänen nuorimman tyttärensä makutuomariksi kaupungille, joten aloitin lääkitsemisen heti aamulla. Kuppi kuumaa Panadolia.
 





Tämä, niin kuin kaikki muutkin flunssalääkkeet, ei kuulu suosikkijuomiini. Maun parantamiseksi (=jotta saisin juoman kurkusta alas) lisään kuppiin myös lusikallisen sokeria.
 
 
 

 
 

Aamulla jo tiesin, että tämän päivän juoksulenkistä ei taida tulla mitään. En taida jaksaa lähteä edes kävelylenkille. On sen verran voimaton ja "höntti" olo. Näin ollen hyvin alkaneelle juoksuharrastukselleni tulee tässä vaiheessa pientä takapakkia. Toivottavasti se on lyhytaikainen sellainen.







torstai 23. tammikuuta 2014

"Mustasukkaisuutta"


Pitkän tauon jälkeen ryhdistäydyin ja aloin neuloa lapselleni viime talvena kesken jääneitä villasukkia. Tässä vähän väliaikatietoja.






Alku ei ollut kovinkaan lupaava, sillä olin tehnyt yhdestä sukasta jo kantapään ja muutaman kiilakavennuksen, siis vuosi sitten. Kavennusten lukumäärän metsästäminen oli hieman hankalaa, sillä musta lanka ei ehkä ole kaikkein paras lanka ihmiselle, jolle on tullut jo sitä paljon puhuttua ikänäköä. Kaiken kukkuraksi olin ehtinyt siivouspuuskassani hävittämään koko sukkaohjeen.
 
 
 
 

 
 
Mutu-tuntumalla mentiin ja ensimmäinen sukka valmistui. Siitä tuli ihan villasukan näköinen ja oikein passeli pojan jalalle. Ja sen ohjeenkin löysin netin kautta, tosin silmukoiden määrä ja sukan koko ei ainakaan tässä kohdassa matsanneet.
 
 
 

 
 
Seuraava haaste on toisen sukan valmistuminen, sillä en ole ihan varma tuosta löytämästäni ohjeesta. Tavoitteena on, että niistä tulisi edes suurin piirtein samanlaiset. Toisesta sukasta on varsi valmiina ja seuraavaksi pitäisi tehdä kantapäätä. Totuus varmistuu tässä matkan aikana, oliko ohje sittenkään se sama, millä toinen sukka on jo tehty. No, sitten "sävelletään".
 
 
 
 
Ja voisi sille lapselle varmaan tehdä hieman värikkäämpiä sukkia kuin nämä mustat. Jos vaikka jotain kirjavampaa. Onneksi meillä on mustasukkaisuutta havaittavissa vain villasukissa. :)
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Järeämpiä työkaluja...

Meillä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun mies on jossain reissussa, täällä kotipuolessa tapahtuu aina jotain, mikä ehkä tavitsisi hieman miesmäisiä toimia. Näin tapahtui myös eilen iltapäivällä. Keittiössä lavuaarin viemäriputki lakkasi vetämästä totaalisesti ja en voinut kaataa sinne enää edes mitään viemärin aukaisu-ainetta, koska putket olivat jo täynnä vettä.

Olin hetken aikaa putkimiehenä ja aukaisin hajulukon kohdalta viemärin sillä seurauksella, että kaapistossa oli hetken aikaa pienen vesivahingon ainekset. Sain putken siis tyhjennettyä hajulukkoon asti, mutta siitä eteenpäin tukos ja ongelmatilanne jatkui. Onneksi naapurista tuli hyvä ystäväni iltakyläilemään ja hänpä haki vähän järeämmän työkalun lainaksi...





Mikä se muuten onkaan tämän kapistuksen nimi? Meistä ei kumpikaan muistanut sitä. Taitaa puuttua kokonaan meidän naisten sanavarastostamme.






Niinpä me yksissä naisissa aloimme "viemärinaukaisu-operaation". Minä pumppasin ja naapuri auttoi tukkimalla lavuaarin muut kolot. Naisenergia oli huipussaan ja hetken kuluttua viemäri sanoi iloisesti:" PULP, PULP..." ja vesi alkoi juosta. Mikä onnistumisen kokemus ja helpotuksen huokaus!
 
 
 
 

 
 
Tulipa jälleen kerran todettua, että vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia ja tämä, melkein yhtä monimutkainen härveli kuin rautakanki, todellakin toimi meidän viemärissä. Ja mies voi jatkaa reissuaan ihan rauhassa. Viemäri vetää taas!!! Vai toistaiseksi?!
 
 
 
 
 
Meikäläinen lähtee tästä pienelle pikalenkille, kun lapsi lähtee kaverille leikkimään. Isot kiitoset vielä naapuriin avunannosta viemäriongelman kanssa! Täällä seurataan edelleen tilanteen kehittymistä...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Se on talvi nyt!

Ensin sitä odottaa, että se tulisi. Se talvi nimittäin. Ja tulihan se. Oikein kertaheitolla, pakkasten kera. Nyt ei tohdi valittaa, sillä pakkasten mukana tuli myös ihana auringonpaiste ja valoisat päivät. Lunta on maassa todella vähän, mutta sen verran kuitenkin, että valon määrä on tuplaatunut ellei jopa triplaantunut. Alla oleva kuva on otettu jo auringonlaskun aikaan meidän lähellä sijaitsevilta venelaitureilta.





 
Mies lähti launataina metsästysreissulle vielä kylmempään paikkaan eli Pohjois-Ruotsiin ja me olemme pojan kanssa nauttineet viikonlopusta täällä kotona. Pojalla on ollut lauantaina ja sunnuntaina jääkiekkoa ja kerrankin voi sanoa, että olen ollut lämmittelemässä jäähallilla! Sen lisäksi kävimme eilen äiti-mummilassa ja pulkamäessä kokeilemassa rattikelkan luistoa vähälumisessa mäessä...







Tänään olimme heti aamulla uimahallilla. Ruokailun jälkeen pojalla oli jäkistreenit ja nyt olemme taas kotona. Sunnuntaihin kuuluu perinteisesti ensi viikon tuntisuunnitelmien tekoa ja tuleva viikko onkin hieman haasteellisempi. Joudun reissaamaan oppilaiden asioissa kahtena peräkkäisenä päivänä ja töissä on muutenkin palaverejä eli alkuviikko tulee olemaa pientä aikataulujen sovittelua...


Viikkosiivousta aloittelin tänään (jo vai vasta?).Laitoin tänään petivaatteet jäätymään tuulettumaan ulos. Vielä pitäisi jaksaa vaihtaa puhtaat lakanat ja jos vähän imurilla pyörisi ympäri huushollia. Muutama koneellinen pyykkiä on tullut pestyä tämän viikonlopun aikana, mutta muuten on huushollaamisessa ollut tavallisen rauhallista.


Eilen illalla kaivoin viime talvena kesken jääneen villasukan esille ja ryhdyin taas kutomaan. Jospa tästä jälleen innostuisin tehtailemaan sukkia enemmänkin, sillä se on talvi nyt!








lauantai 18. tammikuuta 2014

Hedelmiä ja muita elämäntapamuutoksia

Tässä kun ei meikäläinen enää nuorene, vaan alkaa uhkavasti lähestyä 50 rajapyykkiä, tulee miettineeksi omaa terveyttään. Joululoman aikana minulla oli aikaa itselleni enemmän ja niinpä päätin aloitaa juoksemisen pitkän tauon jälkeen. Baba Lybecistä kirjoitettu lehtiartikkeli antoi minulle lisää pontta juokemisen aloittamiseen. Ei niinkään, että haluiaisin samaistua häneen, vaan että sain uutta ajattelumallia kuntoilun aloittamiseen ja kunnon ylläpitämiseen. Sellaisia pieniä AHAA-elämyksiä...





 
Nyt olen juossut kolmen viikon ajan suhteellisen säännöllisesti. Tavoitteena on juosta 3-4 lenkkiä viikossa. Enemmänkin, jos mahdollista.Tärkein tavoite on, että saan itseni vain liikkeelle ja juoksemaan . Vaikka viideksitoista minuutiksi. En ole asettanut itselleni mitään ehdottomia juoksumääriä, mutta yritän olla antamatta itselleni liian helposti periksi ja välttää "sohvaperunamagneettia".
 





Juoksumatkani ovat kestäneet 30 minuutista 55 minuuttiin ja toistaiseksi juoksemisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihan joka kerta juoksu ei tunnu kulkevan kauhean hyvin, mutta olen kuitenkin juossut. Olen juossut myös näillä kunnon pakkaskeleillä (-18) ja tihkusateessa, keleistä viis. Eikä se lähteminen aina mukavaa ole, mutta lenkin jälkeen saa olla tosi tyytyväinen itseensä.
 
 




Tämän ryhtiliikkeen innoittamana aloin syödä myös enemmän hedelmiä ja sen lisäksi yritän muistaa joka aamu ottaa kalamaksaöljykapseleita. Muuta ruokaremonttia en ole ajatellut aloittaa. Olen saanut koko ikäni syödä mitä vaan ja kuinka paljon vain. Ongelmana on tainutkin olla, että olen syönyt hyvin yksipuolista ruokaa, ennakkoluuloinen kun olen ollut. Vanhemmiten makutottumukset ovat onneksi kehittyneet ja kyllä minulle ruoka maistuu nykyään hyvinkin.
 





 
Varmaan kaikilla ihmisilla on jokin heikkous. Minulla se on karkit ja yleensä sokerin käyttö. En niinkään mässäile kakuilla ja pullilla, mutta erilaiset karkit, lähinnä suklaa ja salmiakki, ovat minun "heikoin lenkkini". Välillä yritän himmata himotustani, mutta ainakaan vielä en ole päässyt irti paheestani. Enkä oikein itseni kohdalla uskokaan totaalikieltäytymiseen, mutta jos saisi sokerin käyttöä edes vähennettyä.
 
 
 
 
Tälläisillä ajatuksilla täällä. Yritän pitää juoksemisen ja yleensä liikkumisen nyt maltillisesti hallinnassa. Varon innostumasta liikaa, ettei tämä lopahtaisi heti alkumetreillä. Elämäntilanne (lapsi ja miehen matkatyö) rajoittaa jonkin verran liikunnan harrastamista tällä hetkellä, mutta sekään ei ole este. Liikun silloin, kun se on vain mahdollista enkä suostu ottamaan siitä mitään painetta. Liikunnalla yritän tietoisesti ehkäistä ikääntymiseen liittyviä ongelmia (osteoploroosi, mahdolliset vaihdevuoden ongelmat, korkea verenpaine...).Meikäläisen suvussa kun ilmenee vähän kaikkia suomalaisia kansantauteja
 
Elämäntapamuutokseni onkin tainut tapahtua ns. korvien välissä. Olen jo lyhyessä ajassa huomannut, että unen laatuni on parantunut.Olen ollut hyvin herkkä uninen, mutta tällä hetkellä nukun pääsääntöisesti erittäin hyvin. Yleinen olotilani on  kohentunut ja olen myös piirun verran energisempi. Eikös tässä ole jo monta hyvää syytä jatkaa valitsemallani tiellä?
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 16. tammikuuta 2014

Alma


Meillä kyläilee aina silloin tällöin seuraavanlainen ihana karvaturri, jota myös Almaksi kutsutaan. Alma on 5-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira ja se on miehen vanhimman lapsen koira.




 
Alma käy meillä lievittämässä pahinta koirakuumetta aina silloin tällöin ja on täällä meillä kuin kotonaan. Aivan ihana ja sympaattinen tapaus!
 
 
 



Vaikka en tunnustaude "koirahulluksi" ihmiseksi, pidän niistä paljon. Minun lapsuudenkodissani on ollut koiria (skotlannin terrierri ja beagle) ja meillä on ollut miehen veljeltä "perinnöksi" saatu ajokoira (kaikkien koirien koira!) eli tavallaan koirat ovat kuuluneet elämääni aina jossain vaiheessa.
 
 
 


 
Koiran hankkiminen nousee meillä aina silloin tällöin keskustelun aiheeksi ja yhteisen lapsemme myötä sen hankita on vain siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Olemme olleet kahdeksan vuotta ilman koiraa. Nyt kun poikamme on jo iso eikä hänellä ole muita samanikäisiä sisarruksia, mietimme jossain vaiheessa koiran hankkimista hänelle seuraksi ja kaveriksi. Tällä kokemuksella uskoisin, ettei meikäläisellä ole enää vääränlaisia harhakuvia koiran omistamisesta: mitä se vaatii ja velvoittaa, mutta myös antaa.
 
 
 


 
Rotu on jo melkein päätetty eli tälläinen "karkkis" se saisi olla, koska siitä olisi tarkoitus tehdä isännälle myös metsästyskoira. Pelkää seurakoiraa meille ei kuulemma hankita. Mäyriksessä on sopivasti Koiraa (isolla K:lla) mukavassa kompaktissa koossa...
 
 
 
 


Ihan vielä ei koiran hankkiminen ole kuitenkaan ajankohtaista. Mies haluaisi kouluttaa koirasta metsäkoiran ja se vaatisi paljon aikaa liikkua metsässä. Tällä hetkellä meillä kummallakaan ei ole siihen aikaa, saatikka minulla taitoa. Lisäksi haluaisin, että poikamme olisi hieman vanhempi, jotta hänkin pystyisi kantamaan oman vastuunsa koiran hoidosta. Annetaan siis ajan kulua ja tyydytään tällä välin "lainakoira" Almaan.
 
 
 
 
Näiden koiramaisten kuvien myötä katseet ja ajatukset alkavat kääntyä pikku hiljaa viikonloppuun...
 
 
 
 
 
 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Vielä vähän vessaromantiikkaa - tai jotain ;)


Niinkuin tuossa jo aikaisemmin lupasin, tässä postauksessa esittelen toisenkin pienimuotoisen muutoksen vessassa. Kyseessä ei todellakaan ole mistään järisyttävästä muutoksesta, mutta kuitenkin...






Näin pienessä vessassa vessapaperirullien säilytys on aina vähän ongelmallista. Olin joskus värkännyt (=virkannut) epämääräisen pussukan, jossa säilytin näitä rullia. Jossain vaiheessa heitin sen viritelmän pois ja aloin säilyttämään rullia vetolaatikossa, mutta ei sekään oikein toiminut.
 
 
 
 


 
Yhtenä päivänä katselin näitä kotinurkkia ja huomasin tämän vanhan pärekorin. Se on melko pieni, mutta se sai uuden tehtävän "WC-papereiden säilyttimenä". Olin joskus ajatellut maalata sen, mutta nyt olenkin ihan tyytyväinen tähän luonnollisen väriseen.
 
 



 
Pieneen vessaan ei suurta säilytyspaikkaa mahdu ja tämä on osoittautunut vallan mainioksi ratkaisuksi virkatun pitismaton kaveriksi.
 
 
 

 
 

Sisutuskohteeni ja postausaiheeni ovat välillä (vai pääsääntöisesti?)  hieman eriskummalliset. Eipä uskoisi, että näinkin pienestä vessasta saa kahden postauksen verran asiaa, mutta saapa hyvinkin. Ja siitä vessaromatiikasta en nyt tiedä, mutta tulipahan tyyliä vähän vaihdettua. Seuraavaksi vaihdan varmaankin vessapaperin sanomalehteen. Siinä vasta sitä "romantiikkaa" olisikin... :)
 
 
  

Ja todettakoon vielä, että alku vuoden "bloggeri-ongelma" on selvinnyt. Tänään sivusto toimi ihan normaalisti ja kuvat latautuivat ihan tavalliseen tapaan.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vessaromantiikkaa


Siivousinnostuksissani  jouluiset/punaiset tekstiilit saivat siirtyä pois. Vaihdoin vessan  tähtivalo-maton vähän romanttisempaan pitsimattoon.


 
 
Tämä matto oli aikoinaan makuuhuoneessa, mutta oli sinne auttamattomasti liian pieni. Niinpä se on saanut uuden paikan vessasta.
 
 



Se on ollut vessaan hieman liian iso, mutta viime pesussa matto taisi hieman kutistua ja nyt se on juuri sopivan kokoinen. Matto on ollut helppohoitoinen, koska sen voi pestä pesukoneessa ihan "normaalisti", ei siis vaadi mitään pesulassa käyntiä.
 
 
 
 


Maton tein jo kauan sitten ja sen jälkeen ajattelin, että voisin tehdä isommankin maton, mutta virkkausinspiraationi on ollut hukassa jo jonkin aikaa. Sitä odotellessa.
 



 
 
Pitsimaton myötä vessaan tuli hieman maalaisromantiikkaa ja sinne tuo matto sopii kyllä hyvin. Vessan seinät ovat vaakapaneloidut ja sen tyyli poikkeaa meidän asunnon muusta tyylistä juuri sopivasti. Lisäsin tänne jotain muutakin "vanhaa", mutta siitä ehkä seuraavassa postauksessa.
 
 
 
Meillä nautitaan nyt talvesta. Täällä on pakkasta sellaiset 10 astetta ja samoja pakkaslukemia on luvattu jatkossakin. Nyt voisi olla toivetta, että pääsisi käymään mökillä jäitä pitkin vielä tämän talven aikana. Tosin se vaatisi kunnon pakkaskautta. Toivo elää!
 
 
 
 
 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Ehkä sittenkin...

meille tulee talvi! Eilen satoi aivan ohut lumikerros maahan ja siitäkös piti mennä heti ottamaan kuvia. Tänään lumisadetta on jatkunut hiljalleen koko lauantai aamupäivän ja maa on todellakin valkoinen. Vihdoinkin!




Meillä pihakalusteet saavat talvehtia ihan rauhassa ulkona terassilla. Ensi kesänä olisi suunnitelmissa hankkia vähän uutta ulkokalustetta. Viime kesäisen tuunausoperaation lopputulos ei aivan miellyttänyt, joten näiden pilalle meneminen ei edes harmittaisi. Ehkä saisin vai paremman syyn hankkia tilalle uudet.
 
 
 


Kanervat talvihtivat näköjään ihan hyvin.


 
Kadunpuolelta parturoimani marjakuusen oksat ovat olleet hyviä ikivihreitä pihan "asetelmissa" (=kukkaruukuissa). Pensaita parturoin sen verran reippaammin, että niistä riitti iloa myös monelle työkaverille. Kerrankin työkaverit iloitsivat saamistaan "risuista".
 
 
 
 
Viikonlopusta nautitaan nyt täysillä. Olin aamulla jo aikaisin jäähallilla pojan ottelua katsomassa ja isäntä tuli puolen päivän aikaan työreissulta kotiin. Tänään olen tehnyt kevyen siivouksen täällä kotona. Seuraavaksi pitäsi käydä vielä kaupassa ja suoriutua juoksulenkistä. Illan voisikin sitten ottaa  "lunkimmin" ja olla vaan...
 
 
 

torstai 9. tammikuuta 2014

Iltalukemista


Tällä viikolla postilaatikosta on tullut jälleen kiitettävästi sisustuslehtiä luettavaksi.


 
 
Deko-lehden olen ehtinyt selaamaan ja lukemaan kertaalleen läpi, muut lehdet ovat saaneet odottaa rauhassa. Näiden lehtien lisäksi tänään tuli vielä Kodin Kuvalehti, jonka tilaus päättyykin tässä kuussa.
 
 
 



Minulla on muutamia "MUST-lehtiä", jotka minun on tilattava aina uudestaan ja uudestaan. Tässä postauksessa on ne kaikki ja lisäksi olen myös Koti ja keittiö-lehden kestotilaaja. Muita lehtiä minulle tulee satunnaisesti ja yritän pysyä tiukkana näiden lehtien kanssa, etten sortuisi tilaamaan mitään uusia lehtiä. Olen todennut, että olen kuitenkin lehtimyyjille oivallinen kohde. Minun on todella vaikea kieltäytyä ns. hyvistä tarjouksista. Viime aikoina olen kuitenkin ryhdistäytynyt huomattavasti tässä asiassa. Mies voi olla hieman eri mieltä.
 




 
Joulun pyhinä meillä kotona on ollut havaittavissa jonkinasteista lukuinnostusta. Poika sai lahjaksi vitsikirjan ja siitä hän on joka ilta lukenut ääneen meille vitsejä. Isäntä sai lahjaksi minulta Jorma Ollilan muistiinpanojen pohjalta kirjoitetun Nokia-aiheisen kirjan (nimeä en muista) ja sitä mies on lueskellut iltaisin. Kirja on kuulemma hyvä. Minä olen tyytynyt vähän kevyempään lukemiseen eli sisustuslehtiin ja blogien lukemiseen.





 
Minulle nämä lehdet eivät todellakaan ole mitään kertakulutustavaraa, vaan säilytän lehtiä huolellisesti ja aina silloin tällöin palaan lukemaan niitä uudestaan. Ennen säilytin vuosikertoja kauan aikaa siis vuosia. Tällä hetkellä minulla on periaate, että kaksi vuotta vanhemmat lehdet saavat mennä kierrätykseen. Joulun jälkeen laitoin ison kasan "vanhoja" lehtiä pois ja kyllä minulla oli todella vaikea luopua niistä, mutta eihän niitä voi loputtomasti säilyttääkään.



Ajatus sähköisestä sisustuslehdestä kuulostaa minusta ihan kauhealta. Minun on ehdottomasti tunnettava lehti käsissäni ja toivonkin, ettei tämä sähköistyminen laajene koskaan näihin sisutuslehtiin. Lehtien pläräämisessä on vain SITÄ JOTAIN...


Täällä viikko on sujunut töissä ja koulussa ns. normaalin kaavan mukaan. Varsinaista kiirettä ei juuri tällä hetkellä ole, mutta päivät on kyllä melkoisen ohjelmoituja. Tänäänkin olen jo monet hommat ehtinyt tehdä: käytiin pojan kanssa parturissa, kävin kaupassa, tarkistin pojan kotiläksyt, tein ruoan, laiton yhden koneellisen pyykkiä (on jo kuivumassakin) ja päällystin pojan kolme koulukirjaa. Perussetin lisäksi valmistelin huomisen yhteikuntaopintunnin (kirjoitin aiheeseen liittyvän A4-paperin ja hain netistä aiheeseen liittyvä kuvan). Olen siis ollut ihan tehokas tänään. Jos sitten vaikka illemmella ehtisi/jaksaisi vielä selailla tällä viikolla tulleita sisustuslehtiä. Tai sitten huomenna.

Ja huomenna onkin jo perjantai. Onpa ihanaa!!!








tiistai 7. tammikuuta 2014

Veckoplan


Tästä tämä lähtee taas rullaamaan, arki nimittäin. Oli oikeastaan ihan mukava palata töihin...eikä totta puhuakseni ollut muuta vaihtoehtoakaan :)





Meidän keittiöön on ilmestynyt "ikialmanakka" jäsentämään arkeamme. Eräänlainen apuväline tähän arkisen kaaoksen hallintaan.
 
 
 
 


Ostin tämän kuukausikalenterin elokuiselta Tukholman reissulta, Granitin myymälästä ja joulukuussa tämä saatiin vasta seinälle. Tämä on tarra, mutta en raskinut liimata sitä suoraan seinään, joten mies fiksasi sille taustalevyn ja se ruuvattiin sitten seinään.
 




 
Tähän on hyvä raapustella liitutaulutussilla kuukaudet menot. Tässä on kylläkin ikuistettuna vielä joulukuun menoja. Nyt on jo uudet jutut menossa.
 
 
 
 



Kalenterin viikonpäivät ovat tietenkin "toisella kotimaisella", mutta ei se ole mikään ongelma. Hyvin nämä viikonpäivät hahmottuvat ruåtsin kielelläkin.
 
 


 
 
On meillä silti ihan perinteinenkin seinäkalenteri, mutta tähän on ihan mukava merkata perheen menoja. Minä taidan olla se innokkaampi kirjuri. Eikä tämäkään kalenteri takaa kuitenkaan sitä, että meillä isäntä olisi selvillä 100% kaikista tapahtumista. Sellaista ei ole taidettu keksiäkään.
 
 
 
Ja jos ei tästä kelit kohta parane, loppuu meikäläisen "kuvapankista" julkaisukelpoiset kuvat. Näillä valoisuuksilla (ja tällä kuvaustaidolla) kun ei oikein pysty kuvaamaan mitään. Auriko, missä luuraat?
 
 
Positiivisessa mielentilassa lähden tästä kuitenkin lenkille!