sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Ajatuksia ajankäytöstä ja aikatauluista

Tänä viikonloppuna siirrettiin kelloja jälleen kesäaikaan. Hassu tekninen toimenpide, jonka tarkoituksenperää en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mutta jonka teemme olosuhteiden pakosta kaksi kertaa vuodessa.



Olen ihminen, joka toimii sekä hyvässä että pahassa aikataulujen mukaan. Minulla on edelleen käytössä perinteinen paperinen kalenteri, jonka avulla hahmotan tulevat ja menneet tapahtumat paremmin kuin sähköisellä kalenterilla. Työni puolesta minulla on sähköinen kalenteri, jonka käyttöä olen joutunut matkan varrella opettelemaan vaihtelevalla menestyksellä.





Aikatauluttamisen lisäksi teen itselleni "to do- listoja". Jos en niitä tekisi, unohtaisin varmasti osan asioista. Ne auttavat minua jäsentämään aikaa ja aikataulujani. Hyvä osoitus tästä on esim. ajankohtaisen veroilmoituksen täydentäminen, johon minun täytyy joka kevät uhrata muutama tunti viikonlopusta. Isommissa projekteissa minun on laitettava itselleni kalenteriin ylös (=aikatauluttaa), milloin teen mitäkin. Esimerkiksi opiskelutehtäviin tai työhön liittyviin "deadlinet" minun on pakko suunnitella etukäteen, jotta hahmotan elämääni.




Perheellisenä oma aikatauluni synkronoituu väkisinkin muiden perheenjäsenten aikatauluihin. Teinin jääkiekkoharrastus vaatii edelleen joka viikkoista aikataulusäätöä, mutta vuosi vuodelta tarve on vähentynyt. Nyt täytyy enemmänkin hahmottaa se, että harrastukseen liittyvä muu huolto (= muonitus) on kunnossa. Tiedän, että tämä vaihe elämästä ei kestä enää kovinkaan kauan, sillä ammattiin valmistumisen ja armeijan jälkeen hän suuntaa todennäköisesti muualle asumaan.




Uusi työ ammatillisena opettajana on vaatinut opettelemaan uudenlaista ajankäyttöä. Minulla on kokonaistyöaika, jossa työpäivien pituudet vaihtelevat ja etätyön tekeminen on osittain mahdollista. Työmatkaan menee joka päivä yhteensä puolitoista tuntia, joten illat jäävät kotona melko lyhyiksi. Koska aikaisempina opettajavuosina olen pakon sanelemana tehnyt töitä usein viikonloppuisin, on tässä ollut opettelemista siinä, että saan tehdä suunnittelua työaikana -  ja saan siitä myös palkkaa. Nykyisin minulla on viikonloppuisin pääasiallisesti aina "vapaata" ja se on tuntunut luksukselta. 


Olen joskus miettinyt ja haaveillut elämästä ilman aikatauluja. Onko se mahdollista, edes eläkkeellä ? Vanhojen kalenterien selaaminen näyttää, miten paljon elämään ja arkeen liittyy aikatauluja. Ne sitovat ja aiheuttavat aika-ajoin minulle myös stressiä. Mitä sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa ja itse jään pois työelämästä? Onko minulla silloin vain aikaa ja tyhjiä päiviä? 


Epäilen.





2 kommenttia:

  1. Mitä tuohon eläkkeelle siirtymiseen tulee, niin meidän äiti oli ainakin aluksi paljon kiireisempi kuin työaikanaan. Nyt meno on jo rauhoittunut, mutta kyllä siellä hänen kalenterissaan vieläkin on tapaamisia ja tekemisiä :)
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että tahti ei hiljene meikäläiselläkään, tosin siihen on vielä aikaa. Toisinaan tämä aikataulujen mukaan eläminen ärsyttää, mutta sen kanssa täytyy vain elää...
      Kaikkea hyvää sinulle tähän viikkoon!❤

      Poista