Stailiamo

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Outo tilanne


Täällä sitä nyt ollaan. Yksin kotona. Muut lähtivät juuri äsken isä-lapsi-reissuun Viroon. Minä olin ilmoittanut jo aikoja päiviä sitten, että tänä kesänä jätän Viron reissun väliin. Isäntä päättikin lähteä kaikkien kolmen lapsensa kanssa reissuun...ja tietenkin samalla tulee vähän metsästettyä...







En oikein osaa hehkuttaa tai nauttia siitä, että nyt olisi sitä ns. omaa aikaa. Kyllähän sitä minulla on lapsen kasvamisen myötä tullut riittävästi muutenkin, enkä oikein osaa sitä omaa aikaa kaivatakaan. Ja minä viihdyn oikein hyvin oman perheeni kanssa :) . Olotila on tällä hetkellä jopa vähän haikea. Myönnän kyllä, että tällainen "vapaus" on ihan ok, mutta yhtäkkisen tyhjiön täyttäminen ei käy ihan helposti. Ymmärrätte varmaan...
 
 
 
 



Porukka on reissussa (onneksi) vain muutaman päivän ja suunnitteilla olisi ainakin ystävien tapaamista "pitemmän kaavan mukaan". Lisäksi voi olla, että toteutan erään pienimuotoisen reissun lähiseudulle, mutta siitä myöhemmin lisää.
Ehkä käyn alennusmyynneissä ja kahvilla tai... ehkä vain olla möllötän...;)
 
 
 
 

 
 

Kuvissa oleva kukkakimppu oli pojan syntymäpäiviä varten sidottu. Halusin siihen ehdottomasti jotain sinistä ja valkoista kukkaa. Isoksi kukaksi valikoitui tuo (ihana) pioni, joka alkaa jo valitettavasti ruskistamaan terälehtiänsä.
Olkoon tämä kimppu vielä muutaman päivänä ilonani täällä kotona.
 


Nyt haahuilen täällä kotona, enkä oikein tiedä mihin ryhtyisin. Jospa lähtisin vaikka lenkille...
 
 
 


6 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, minäkin olin tuossa kesäkuussa viikonlopun yksin kotona ja täytyy sanoa että toisaalta nautinkin omasta ajasta ja yksinolosta mutta myös toisaalta aika inhottavaa.....Mutta sen opin että ehkä välillä on ihan hyvä tosiaan levähtää ihan kunnolla ja minäkin katselin leffoja ja nautin hiljaisuudesta kynttilöiden keskellä ja tietenkin herkuttelin :) Leppoisia hetkiä sinulle nyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan toivotuksista. Osaan nauttia yksinolostakin, mutta aina aluksi se on (aina) vähän vaikeata. Ja se on totta, että välillä tekee hyvää vain olla ja levätä, kun ei ole ketään ketä "höösätä"...:)

      Poista
  2. Tuo on kumma juttu. Toisinaan toivoo että olisi enemmän vapaata, aikaa olla yksikseen. Mutta, kun sitä ns omaa aikaa on, niin ei sitä osaa olla ja nauttia. Niin kuin sanoit, lapset kasvaa ja aikaa tulee ns enemmän. Täytyy totutella pikku hiljaa tähän uuteen tilanteeseen! Yritähän nauttia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Kaksijakoiset tunnelmat, mutta enköhän tästä selviä. Tuon poika tekee jo pieniä irtiottoja äidistään "hengailemalla" kavereiden kanssa...hienoa ja samalla vähän haikeaa. Totutellaan tässä vähitellen uusiin elämän vaiheisiin...ja kyllä nautinkin...hetkittäin.

      Poista
  3. Tunnistan niin tuon tunteen. Sitä jollain tavalla tuntee jonkinlaista yksinäisyyttä, jos koko perhe on pois. Se on luksusta, kun sitä on muutamia tunteja... tai no sentään vähän nyt pidempään:D oikein pitkä aika saa kuitenkin tuntemaan ikävää. On ne niin rakkaita<3 Itse nautin kaikkein eniten ns. omasta ajasta, kun perhe on kasassa, mutta kaikilla on omaa kivaa puuhailtavaa. Tämän tietenkin voittaa yhdessäolo, mutta sitä omaa aikaa kuitenkin tarvitaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on varmaan sama juttu tuon yhdessäolon kanssa. Nautin siitä, kun koko porukka on kasassa ja kaikki saattavat silti puuhastella omiaan. Meillä mökillä se yhdessäolo korostuu vielä paremmin, sillä siellä olemme pienemmissä tiloissa ja PALJON yhdessä. Nyt yritän nauttia tästä yksinolosta ;)

      Poista