tiistai 4. elokuuta 2020

Ajatuksia loman jälkeisestä elämästä


En ole varmasti ainoa, jota loman loppuminen alkaa jossain määrin ahdistamaan. Meillä opettajilla kesäloma on tunnetusti pitkä ja erityisesti tänä vuonna loma on tuntunut hyvältä, sillä palautuminen kevään työrupeamasta otti enemmän aikaa kuin yleensä. Olen nauttinut kesästä pääsääntöisesti omalla mökillä remonttia tehden. Kesälomakuviot ovat olleet koronan takia hyvinkin pienimuotoiset, mutta se on osoittautunut vain hyväksi asiaksi. Mutta niin kuin aina, tämäkin loma loppuu ja se työarki alkaa...





Viime lukuvuosi koulussa oli joka tavalla työntäytteistä ja ajoittain jopa hyvin raskasta. Aloitimme uudessa koulussa, jossa totuttelimme uuteen koulukulttuuriin ja käytäntöihin. Juuri kun alkoi tuntua, että arki alkoi sujua, tulikin korona-pandemia, joka sekoitti työarjen oikein kunnolla. Meidän piti nopeasti ottaa haltuun etätyö ja uudet työskentelymuodot, kunnes toukokuussa palasimme muutamaksi viikoksi takaisin kouluun uusin hygieniaohjein. Loman alkaessa tunsin itseni uupuneeksi ja väsyneeksi, mutta vähitellen aloin voimaantua. Kukaan meistä ei ole voinut tietää, mitä tuleman pitää, mutta selvisimme siitä...ja meitä "selviytyjiä" taisi olla todella paljon.
 





Tuleva lukukausi alkaa todennäköisesti siitä, mihin keväällä lukuvuoden päätimme, joten edelleen pidämme turvavälejä ja pesemme käsiä ahkerasti. Mielenkiinnolla odotan, mihin tautitilanne kääntyy, mutta se on jo selvää, että pienimmästäkin flunssan oireesta on jäätävä pois koulutyöstä, niin oppilaan kuin henkilökunnankin. Riskiä ei voi ottaa. Odotamme jonkinlaista ohjeistusta tulevan syksyn varalle ja varovaisesti olen uskaltanut suunnitella työtäni. Muutoksia on ilmeisesti aika vähän, sillä oppilasryhmä pysyy samana. Oppilaat (ja heidän perheensä) ovat jo tuttuja, joten koulutyön aloittaminen siltä osin on helpompaa kuin viime vuonna. Tällä hetkellä en puhku erityisemmin työintoa. Menen töihin kuitenkin ihan mielelläni, mutta en koe enää sellaista "sisäistä innostusta" kuin joskus aikaisemmin. Ehkä tämä on jonkinlaista ammatillista "kyynistymistä" tai iän (=työvuosien) tuomaa muutosta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Kesäloman päättyessä minulla on ollut usein tapana tehdä jonkinasteisia päätöksiä arkeen liittyen. Ne ovat eräänlaisia "uuden vuoden lupauksia" ja liittyvät lähes aina työpäivän pituuteen ja liikuntaan. Tällaiselle korkean työmoraalin omaavan ja tunnollisen ihmisen on ehkä turha haihatella lyhyempien työpäivien perään, mutta yritetään nyt kuitenkin. Tänä kesänä olen päässyt liikkumaan hyvin, joten toivon, että saisin pidettyä liikuntarytmiä pitemmälle kuin lokakuuhun asti. Viime vuonna juoksuharrastus loppui kuin seinään, mutta jos kävelyllä pääsisi pitemmälle...
 
 
 



Pelkään, että arki vie minut taas mennessään, enkä kuuntele itseäni riittävän hyvin. On niin paljon asioita, joista innostun ja joista minun on vaikea kieltäytyä. Stressiä tulee olemaan  jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta jos kuitenkin tänä lukuvuonna sitä olisi vain kohtuullisesti. Paljon tekisi mieli opiskella "kaikkea kivaa ja mielenkiintoista" työn ohessa, mutta taidan pitää välivuoden sen suhteen. Pojan jääkiekko harrastus jatkuu edelleen ja se määrittelee vielä meidän perhe-elämäämme sekä arjen että viikonloppujen osalta. Asia, johon on vuosien varrella tottunut ja josta on tullut jo elämäntapa.







Olen tehnyt kesän aikana tietoisen valinnan ja eräänlaisen henkisen myönnytyksen, että tämän lukuvuoden aikana teen vähemmän sisustussuunnittelua. Päivätyön ja sivutoimisena yrittäjänä toimiminen on toisinaan hieman haasteellista ja tähän asiaan halusin tehdä väliaikaisen muutoksen. Ihan kokonaan en sisustustöitä lopeta, vaan teen edelleen kevyempää sisustusneuvontaa ja asuntojen stailausta. Lisäksi olen lupautunut pitämään marraskuussa kansalaisopistossa kolme teemallista sisustusiltaa, joita olen pystynyt työstämään jo aiemmin. Saman aikaisesti taustalla kytee kaikenlaisia suunnitelmia tulevaisuudessa, mutta vielä ei ole niiden toteuttamisten aika.
  
 
 



Koronatilanne keväällä pysäytti meidän kaikkien "normiarjen" totaalisesti ja sillä on ollut myös paljon positiivisia vaikutuksia. Jollain tasolla elämä pysähtyi hetkeksi ja aloimme nähdä arvokkaita asioita lähellämme. Asioita, jotka olivat jääneet kaiken kiireen ja hektisen elämän jalkoihin. En tiedä onko tämä koronan vaikutusta vai jotain muuta, mutta vaikuttaa siltä, että yritän tällä hetkellä (ja tulevaisuudessa) vain vähän "hidastaa elämää" ja olla myös vähän vähemmän murehtimatta asioita - ainakin etukäteen.
 
 
Katsotaan miten tässä käy...
 
 
 
 
 
 
 




2 kommenttia:

  1. Mukavia viimeisiä kesälomapäiviä ja tsemppiä alkavaan syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä nautiskellaan aurinkoisista lomapäivistä vielä hetki.<3

      Poista