Kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka ei voi elää ilman kalenteria ja sen pitää olla vielä paperinen versio. Koska elämäni on jokseenkin aikataulutettua, kalenterointi ja asioiden suunnittelu auttaa minua hahmottamaan ja priorisoimaan asioita. Seuraavassa asiasta hieman lisää...
Olen ollut lapsuudesta lähtien aktiivinen ja osallistuva; harrastin silloin paljon, jolloin viikot ja viikonloput täyttyivät erilaisista menoista. Partio säilyi harrastuksissani pisimäpään, mutta siinä sivussa tuli mm. laulettua useamman vuoden kuorossa, harrastettua uimahyppyjä ja kilpatanssia. Nuorena lastentarhanopettajana oli aktiivinen yhdistysihminen ja opiskelin jo silloin kesäyliopistossa erityispedagogiikkaa ja alkuopetuksen opintoja. Hieman rauhallisempi ajanjakso tuli perheen perustamisen myötä, mutta muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen pojan jääkiekkoharrastus ja omat opiskelut rytmittivät jälleen elämääni.
Minulle kalenteri auttaa jäsentämään elämääni. Kun olin kolme vuotta ammatillisena opettajana, käytin työni puolesta sähköistä kalenteria, johon oli hyvä merkitä työhön liittyviä asioita, mutta siinä sivussa pidin myös paperista versiota. Nyt olen palannut takaisin pelkästään paperiseen versioon, sillä se sopii nykyiseen työhöni erityisluokanopettajana paremmin. Tällä hetkellä en ehdi harrastamaan mitään säännöllistä, mutta kalenteriin merkitsen kaikki muut menoni. Kalenteriaukeamilla on post it-lappuja ja muistutusmerkintöjä mitä erilaisimmista asioista ja tähän ei minulla sähköinen kalenteri sovellu. Kalenterissa on sulassa sovussa merkintöjä sekä töihin, opiskeluihin että yrittäjyyteen liittyen. Välillä käytän värikoodausta korostamassa erilaisia asioita. Kalenterini näyttää ulkopuolisille todennäköisesti melkoiselta sekasotkulta, mutta tärkeintähän on, että se toimii minulla.
Suunnitelmallisena ja kalenteri-ihmisenä minun on usein vaikea heittäytyä ex tempore-juttuihin, sillä eihän ne ole kalenterissani. Ystäväni ovatkin usein naurahtaneet, että minulle täytyy ehdottaa kaikki menemiset hyvissä ajoin, mieluummin kaksi viikkoa aikaisemmin, jos aikoo saada minut mukaan. Kieltämättä tämä piirre ärsyttää jopa minua itseänikin ja olen työstänyt sitä vaihtelevalla menestyksellä. Kun olen "ohjelmoinut" menemiseni, siihen ei oikein meinaa ylimääräisiä muutoksia mahtua. Tämä ei tarkoita siis sitä, että olisin joustamaton, vaan enemmänkin kyse on omasta vapaa-ajan käytöstä. Koska elämä on työn ja kaiken muun "sälän" lisäksi kalenteroitu, haluan, että oma vapaa-aikani on vähemmän ohjelmoitu - jossa voin olla enemmän omilla ehdoillani.
LinkedInin puolella oli jonkin aikaa sitten postaus, jossa aiheena oli kalenteroitu (työ)elämä ja se sai minut pohtimaan jälleen kerran omaa kalenterielämääni. Viime vuonna alkaneet opinnot laittoivat ajankäyttöni kokonaan uusiksi. Olen joutunut opettelemaan ajan käytön suunnittelua, jossa olen priorisoinut asioita ja opetellut kuuntelemaan jaksamistani. Olen nyt oppinut rajaamaan työtäni ja olla täyttämättä kalenteriani liikaa. Pyrin nykyisin siihen, että viikolla iltamenoja olisi enintään 2-3 ja opiskelun suhteenkin olen armollisempi. Minulle kalenterin käyttö on oman ajankäytön hallintaa, elämän järjestämistä ja jäsentämistä sellaiseksi, että ehdin tekemään minulle merkityksellisiä asioita. Se ei tarkoita, että olisin erityisen tehokas tai ahkera, vaan se auttaa minua arjen sujumisessa, asioiden rajaamisessa ja loppu viimeksi myös hyvinvointini edistämisessä.
Nyt olisikin kiva tietää minkälaisia muita kaleneteri-ihmisiä on...vai tuntuuko tällainen kalenterielämä liian sitovalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti