Stailiamo

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Ristisriitaisia ajatuksia


Meidän poika pelaa konsolipelejä aivan niin kuin moni muukin hänen ikäisensä poika. Meille vanhemmille tämä "pelimaailma" on ollut ja on edelleen outoa ja vierasta. Olemme itse sitä sukupolvea, kun tällaisia ei oltu vielä edes keksitty ja ns. TV-pelit  (tennis ja squash) tekivät vasta tuloaan. Olemme joutuneet keskustelemaan keskenämme paljonkin näistä vempeleitä ja uudesta pelikulttuurista. Olemme yrittäneet luoda kotiin yhteisiä pelisääntöjä mielestäni suhteellisen hyvillä tuloksilla. Jos meiltä vanhemmilta kysytään mielipidettä, pelejä voisi pelata vähemmänkin, jos pojalta kysytään, hän pelaisi varmasti enemmänkin eli homma taitaa olla suhteellisen tasapainossa.







 
Meidän vanhempien johtoajatuksena on ollut, että viikossa on kaksi ns. pelipäivää ja viikonlopuista aina neuvotellaan. Systeemi on toiminut aika hyvin ja jopa pojan kaverit tietävät meidän tapamme. Olemme halunneet, että poika harrastaa jotain säännöllistä, mielellään liikuntaan liittyvää. Onneksi hänellä on ollut kiinnostusta joukkuepeleihin (jääkiekko ja jalkapallo), jolloin ainoana lapsena hänen  tulee vähän huomaamattakin opeteltua niitä sosiaalisia suhteita. Pelaamisesta tulee välillä sanomista, mutta toistaiseksi se on pysynyt aika hyvin "aisoissa".
 
 
 
 
 
 
 

Alkavan kesäloman kynnyksellä ja vapaa-ajan lisääntyessä pelien pelaamiseen liittyvät asiat ovat meillä jälleen ajankohtaisia. Lisäksi poikamme sai tällä viikolla 10-v. etukäteislahjana uuden PlayStation4- pelikonsolin, joten pieni tilannepäivitys on taas paikallaan. Me vanhemmat asetamme edelleen pelaamisen isoimmat linjanvedot, mutta nyt ajattelimme ottaa lapsen mukaan "sopimusneuvottuluihin". Lapsemme tietää takuuvarmasti meidän vanhempien (nihkeän) suhtautumisen pelaamiseen. Poika sai nyt mietittäväksi, miten kesä hoidetaan pelaamisen suhteen eli tässä asiassa ajattelin vastuuttaa ja sitouttaa häntä jo vähän enemmän. Hän ehdottanee varmasti jotain ja katsotaan, onko se millään tavalla linjassa meidän kanssamme...ja meillä vanhemmillahan on tähän asiaan olemassa vielä se kuuluisa  "VETO-oikeus" .




Onneksi kesällä lapsella monipuolista tekemistä löytyy luontaisestikin, joten uskoisin, että tässä asiassa ei tarvitse kovinkaan huolissaan olla. Tiedän senkin, että pelimaailma (niin konsolipeleillä kuin kännyköilläkin) voi olla hyvinkin koukuttavaa. Tässä suhteessa meillä vanhemmilla on kuitenkin se lopullinen vastuu ja päätäntävalta, miten lapsi aikaansa viettää...



Mielenkiinnolla odotan lapseni ehdotusta. Joudutaanko tässä vielä "rauhanneuvotteluihin" vai pystytäänkö sopimaan asioista hyvässä hengessä? Mitä ajatuksia asiasta siellä ruudun toisella puolella on?








2 kommenttia:

  1. Meillä saa pelata tunnin päivässä. Nyt kun ilmat on hyvät, menee välillä niin, että poika ei pelaa ollenkaan moneen päivään. Harrastukset vievät myös paljon pojan aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sitä mieltä, että harrastukset ovat oikein hyvä vastapaino konepelaamiselle ja onneksi pojalla on sellaisia kavereita, jotka keksivät muutakin tekemistä kuin pleikkarilla oleminen. Oikein ihanaa viikonloppua!

      Poista