Stailiamo

maanantai 1. elokuuta 2016

Ajatuksia työhön palaamisesta...


Monilla lomat on lomailtu ja työt alkaneet tänään. Se on väistämättömästi edessä meikäläiselläkin. Nimittäin pitkän vapaan ( ja loman) loppuminen ja töihin paluu. Olen suhteellisen hyvin onnistunut olemaan ajattelematta koko asiaa, mutta nyt väkisinkin ajatukset karkailevat enenevässä määriin tuonne töihin.








Takana on huikeat ja ihanat 14 kuukautta lomailua ja vuorotteluvapaata yhteen putkeen. Jokaisesta hetkestä olen osannut nauttia ja nyt tuo töihin paluu hieman hirvittää. Ei niinkään sen vuoksi, että työt eivät motivoisi, pikemminkin päinvastoin.
Enemmän minua hirvittää tuo aikataulujen mukaan eläminen.
 






Aikatauluttaminen on minun arjessa se välttämätön paha ja myös elinehto. Oma työni erityisopettajana on onneksi suhteellisen säännöllistä, mutta näin perheellisenä omiin aikatauluihini vaikuttavat niin isännän kuin pojankin menot.
Siksi kalenterini on minulle tosi tärkeä...ja välttämätön apuväline.
 


 

 
 

Meillä isännällä on hyvin epäsäännöllinen työaika (tai siis ei työaikaa ollenkaan) ja hänellä on jonkun verran myös työreissuja. Poika harrastaa (ainakin toistaiseksi) jääkiekkoa, jossa treenejä tulee olemaan kolme kertaa viikossa ja viikonlopun pelit päälle. Minulle on sitten langennut tämän huoltajan/kuskin rooli. Ja vaikka lapsia ei ole kuin tämä yksi, on tässäkin ihan riittävästi sovittamista, ainakin tällä ajattelutyylillä ja persoonallisuuden piirteellä varustetulla äidillä...
 







Tässä on välttämätöntä taas prosessoida itsenä kanssa tuohon aikatauluelämään siirtymisestä. Onneksi minulla on tänä vuonna vain vähän tunteja ts. lyhyet työpäivät, joten uskoisin, että tuo arjen pyöritys täällä kotona onnistuu hieman helpommin kuin ennen vuorotteluvapaalle jäämistä. Se on totta, että "tukka putkella" mennään taatusti joku päivä tai viikko, kunhan ei tulisi ihan tavaksi. Voi olla, että "panikoin" tässä ihan suotta etukäteen. Varovasti uskallan toivoa, etten palaisi enää siihen samaan oravanpyörään, jossa tunnistin olevani ennen vuorotteluvapaani alkamista. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä, miten yhdistän tulevaisuudessa päivätyöni ja yrittäjyyteni...menenkö ojasta allikkoon....




Näillä ajatuksilla nautin vielä hetken lomastani...
 
 



8 kommenttia:

  1. Tunnistan itseni ajatuksistani. Olen tosin ollut nyt vain 2kk lomalla, mutta irtiotto arjesta on ollut totaalinen.
    Aloitan työt maanantaina ja jännitän hieman taas arkea. Meillä kotona asuu vielä lukiolainen ja kuopus 12v. Molemmat altiivisia harrastajia ja miehellä paljon työreissuja. Arki on välillä kiireistä. Huomaan, että nyt 43- vuotoaana olen tarkka siitä, että minulle jää aikaa myös itseni hoitamiseen ja lepoon. Ehkä se auttaakin pysymään arjessa positiivisena ja energisenä?
    Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein sitä unohtaa itsensä, sillä muu perhe menee helposti) etusijalle. Yritä opetella kuuntelemaan itseäni paremmin. Oikein hyvää ja ihanaa arkeen palaamista sinulle, kohtalontoverini :)<3

      Poista
  2. Meillä koittaa arki ensi viikolla, kun mies lähtee töihin ja lapsillakin alkaa päiväkoti sekä koulut. Harrastukset jokaisella, kalenteri oiva apu tässä. Positiivisella asenteella tästäkin selvitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se arki asettuu itse kullakin nopeasti uomaansa, nyt yritän vain löytää hieman vähemmän kuluttavan tavan tehdä työtä... ja ehkä ilmoittaudun jonnekin arjenhallinta kurssille :D

      Poista
  3. Hyvää alkanutta työviikkoa ja elokuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työt alkavat varsinaisesti vasta ensi viikolla. Tänään kävin vähän palaveeraamassa työparini kanssa ja voi olla, että huomennakin pistäydyn siellä. Oikein ihanaa alkanutta elokuuta sinulle!

      Poista
  4. Tsemppiä töiden aloitukseen! Täällä myös tuleva vuosi jännittää, sillä syksy tuo mukanaan uusia työkuvioita vanhojen lisäksi. Uudet jutut ovat mielenkiintoisia, mutta arkea täytyy taas rytmittää uusiksi. Mutta ajatellaan positiivisesti, vierivä kivi ei sammaloidu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vierivä kivi ei sammaloidu-teemalla mennään täälläkin. On aina piristävää, kun tulee uusia haasteita...sillai kohtuudella ja sopivassa määrin...;)

      Poista