Stailiamo

torstai 22. syyskuuta 2016

Vaihtelevalla menestyksellä...


Olen tässä syksyn kuluessa yrittänyt aina välillä pysähtyä ja arvioida, miten töihin ja siihen "normiarkeen" palaaminen on sujunut. Jälleen oli pieni "välitiliteon aika", varsinkin kun luin Lady of  Mess- blogia pitävän Arjan kirjoituksen, joka pisti minut pohtimaan tätä elämää...ja sen haurautta.



 
 
 
Vielä en ole itseäni löytänyt sieltä "stressin ja kiireen oravanpyörästä", mutta tarkkana tässä on täytynyt olla. Työni on luonteeltaan sellainen, että vaikka se varsinainen työ (=opetus ja oppilaan ohjaaminen) olisi tehtynä, tulee töihin jäätyä vielä hoitamaan erinäisiä asioita; tärkeitä ja vähemmän tärkeitä juttuja.
'





Erityisopettajan työhön kuuluu mm. melko tiivis yhteistyö vanhempien ja muiden tahojen kanssa. Erilaisia asiakirjoja pitää laatia ja käsitellä eikä ne päivätkään ihan suunnittelematta toteudu. Tällä hetkellä oppiliden HOJKS-palaverit kuormittavat myös arkea  Kaikesta työmäärästä huolimatta en koe olevani vielä kovinkaan stressaantunut. Tiedostan myös sen, että meidän työ on eräänlaista "urakkatyötä", jossa välillä vain on hieman hektisempiä hetkiä.
 
 
 
 


Kieltämättä minulla on viikkoja, jotka ovat aamusta iltaan hyvinkin ohjelmoituja ja täyteen buukattuja, mutta on minulla myös päiviä, jolloin voin nauttia hyvällä omalla tunnolla ohjelmattomuudesta. Yritän tietoisesti elämässäni hiljentää hieman vauhtia, siksi en ole laatinut itselleni täksi syksyksi mitään ylimääräisiä säännöllisiä harrastuksia. Siksi myös blogini kirjoittaminen on tarkoituksella harventunut. Teen asioita sen mukaan, mitä oma aikatauluni antaa myöden. Yritän tarttua hetkeen ja nauttia elämästä. Tässä ja nyt. 
Niin  kuin esimerkiksi eilen, kun kävin tekemässä pienen kamerakierroksen.
 
 
 
 
Luotan siihen, että läheiset ihmiset (=perhe) antavat minulle palautetta, jossa kiire alkaa näkyä ja tuntua elämässäni negatiivisesti. En halua olla se "kotimonsteri", joka vain ärähtelee ja löytää kaikesta vain narisemista ja valittamista vain sen takia, etten ole osannut säädellä omia voimavarojani oikein. Yritän edelleenkin opetella sanomaan ei ja rajaamaan aikataulujani.
 
 
Tosin vaihtelevalla menestyksellä...
 
 
 
 
 
 
 

8 kommenttia:

  1. Täällä vähän stressiä pukkaa. On pedapalaveria, vasuja ja työvuoroja. Tänään vielä kehityskeskustelu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä toivois, että sais keskittyä ihan puhtaasti siihen työn tekoon eli olemaan lasten kanssa. Ymmärrän kyllä, että kirjaamiset ja palaverit ovat tärkeitä, mutta tämä kaikki kirjallinen työ vähän lisää stressiä. Tsemppiä sinne!

      Poista
  2. Työsi on aika stressaavaa, ole aika läheltä saanut nähdä tuotakin työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kausiluonteisesti kyllä, mutta on se työ mukavaakin. Ammatinvalintakysymys...:)

      Poista
  3. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu, ehtii hiukan hengähtämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tähän viikonloppuun ei ole mitään ohjelmassa. Nautin siitä täysillä, sillä viikonloputkin ovat meillä useimmiten ohjelmoituja...joko omasta tai jonkun muun tahon (jääkiekon)...Aivan ihanaa viikonloppua!!!

      Poista
  4. Luonnossa mieli lepää :)
    Mukavaa syksyistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus riittää ihan pienikin lenkki, eikä tätä syksyn kauneutta voi ihastelematta ohittaa...
      Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista