torstai 2. huhtikuuta 2020

Arjen uusi epänormaali


Tässä sitä mennään. Päivä kerrallaan. Koronauutisia seuraten, hetkessä eläen. Toivoen parasta ja peläten pahinta...







Olen huomannut, että tavallisten asioiden ja päivittäisten rutiinien ylläpitäminen auttaa nykyisen arjen hallinnassa. Koska epätietoisuus tulevasta velloo koko ajan taustalla, on se elämän sisältö ja merkitys löydettävä täältä kotoa ja arjesta. Arjesta, joka on kaikkea muuta kuin normaalia. Aloitan aamut ajoissa oli sitten (etä)arki tai pyhä ja teen päivän aikana milloin mitäkin. Etätyöpäivinä tunnit kuluvat nopeasti ja päiviin tulee kuin huomaamatta paljon työtunteja. Viikonloppuihin, joissa ei nyt ole sitä perinteistä ohjelmaa (=jääkiekkoa), olen onnistunut samaan sisältöä muualta eli täältä kotoa.



 




En ole koskaan erityisemmin nauttinut kotitöistä, mutta nyt niiden tekeminen tuntuu jopa miellyttävältä. Ruoan laittaminen, vaatteiden pyykkääminen, puhtaan pyykin viikkaaminen, kodin siivous ja esim. pihan haravointi on niin konkreettista ja näkyvää, että se palkitsee. Tunnen, että teen jotain hyödyllistä ja merkityksellistä. Voi olla asennemuutokseen vaikuttaa myös se, että minulla on enemmän aikaa suoriutua niistä, kun elämänrytmi on hidastunut.
Oli niin tai näin, kotiaskareista on tullut minun "arjen pelastajia".









Erityisopettajan roolissa etätyö ei tunnu oikein sopivan minulle. Riittämättömyyden tunne on jatkuvaa ja huomaan kaipaavani sitä perinteistä luokkatyöskentelyä, jossa kohtaan oppilaan päivittäin ja voin olla seuraamassa hänen edistymistään läheltä. Kun saan oppilailtani (siis heidän vanhemmiltaan) videotervehdyksiä, sydämeni pakahtuu ilosta heidän onnistumisistaan, mutta samalla koen haikeutta. Asioiden jakaminen ei tunnu samalta, kun ei ole siinä tilanteessa fyysisesti läsnä. Jos minulla on vaikeata tämän asian kanssa, niin miten vaikeata se voikaan olla pienelle ihmiselle, joka ei näe kavereitaan tai tuttuja aikuisia pitkään aikaan...







 
Kun olosuhteiden pakosta sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet minimiin, huomaa kaipaavansa kaikkea siihen kuuluvaa. Kaipaan työkavereitani, ystäviäni ja "jääkiekkoäitejä". Sitä, että voi lähteä kaupungille "shoppailukierrokselle" (mistä en yleensä osta mitään) tai kahville. Kaipaan pikaisia käyntejä äiti-mummin luona, jolloin olemme voineet vaihtaa kuulumiset ja halata häntä lähtiessäni. Sillä vaikka kuinka on "SOME" ja puhelimet, fyysistä läheisyyttä ei korvaa mikään.
 


 


 
 
Huomaan, että tänne blogiin kirjoittamisesta on tullut minulle jonkinlainen apuväline käsitellä nykyistä tilannetta. En (toivottavasti) ole vajonnut synkkyyteen, mutta jotenkin koen, että minun on vain kirjoitettava tuntemuksiani tänne. Vaikka kirjoittaminen ei ole vahvinta aluettani, koen, että se on minun tapani ja keinoni jäsentää ajatuksiani. Se on minulle yksi tapa, kotitöiden lisäksi, selviytyä tästä arjen uudesta epänormaalista.
 

 
 
Mitä selviytymiskeinoja sinulla on?
 
 
 
 
 
 
 


8 kommenttia:

  1. Arki on pysynyt aikalailla samanlaisena kuin aiemminkin, tosin kaupoissa ei tule pyörittyä, enkä pääse äitiäni tapaamaan. Arjessa apuna on tämä blogi ja olen myös innostunut leipomisesta (tervetuloa lisäkilot).
    Tsemppiä etäilyyn! Meidän pojalla on vaikeuksia opiskelujen kanssa etänä, kun on tuota lukemisen vaikeutta ja nyt kaikki on lukutehtäviä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinulle! Kyllä tästä selvitään!!! <3

      Poista
  2. Kiitos Satu ❤ kipuilen samojen asioiden äärellä kuin sinäkin ja toisaalta nautin samalla tilanteesta, että minulla on mahdollisuus olla läsnä juuri niille kahdelle-kolmelle, joilla on suurin merkitys itselleni tässä elämässä. Kaipaan äitiäni, jota en voi tavata, veljeni tytärtä ja perhettä, jota haluan suojella tartunnalta, tai edes sen mahdollisuudelta. JA Ystäviä, niin kentän laidalta kuin muusta elämästä. Ymmärrän, että tämä poikkeustilanne on väliaikaista ja meidän elämässä todella Ly-hyt pätkä siitä, mutta on tämä kurjaa, tsemppausta, tukea ja positiivista otetta ja asennetta tämä vaatii -- tuulta päin noudattaen annettuja ohjeita, säädöksiä - näistä selvitään. Toivon, että kohta pian ollaan taas normissa - kentän laidalla, opintojen parissa,jumppatunneilla, kauppareissulla ja ja ja kuten me varmasti kaikki. Tsemppihaleja sinulle ihanuus ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentoinnista. Tiedän, että tosi monella on samanlaisia tuntemuksia...ja tosiasia on, että tämä on vain elettävä ja koettava. Niin uusi ja epäuskoinen tilanne, että se hämmentää monella tavalla.
      Uskon, että tämä kaikki vahvistaa meitä ja tunnelin päässä on valoa...
      Jaksamista myös sinulle ja virtuaalihalaukset koko teidän perheelle! <3

      Poista
  3. Tämä koettelee ihmismieliä ja samalla oppi itsestään ja muista paljon uutta.
    Tänään tulee kolme viikkoa täyteen teinipojan kanssa kahden kotona.
    Roskapönttöä pidemmälle en ole mennyt, en edes kauppaan yli kolmeen viikkoon.
    Suomalaisella kotoilumielellä meni hyvin yli kaksi viikkoa, mutta nyt alkaa tuntua jo hiipivää masennusta ja avuttomuutta tämän 'ihmiskokeen' keskellä.
    Silloin menen kattoterassille (kun aurinko paistaa, täällä on nimittäin historiallisen sateista nyt) ja jos voimat ovat ehtyneet jo joogaamaan, istun vain ja annan auringon täyttää minut energiallaan.
    Keskityn ainoastaan positiivisiin asioihin ja kauneuteen.
    Mietin ja unelmoin kuinka jonain päivänä kävelen taas meren rantaan ja kerään simpukankuoria hiekalta,
    unelmoin päivästä jolloin saan perheeni yhteen ja voimme nauraa yhdessä ja siitä hetkestä kun laitan kauniin mekon ylleni ensimmäisiin pihajuhliin ystävien kanssa.
    Sillä minä jaksan.
    Onneksi ihmisellä on niin ihanan ihmeellinen asia kuin mielikuvitus!
    Uutisia on pakko seurata ainakin kerran päivässä että pysyy ajantasalla, mutta muuten annan ajatusten virrata vain ihaniin asioihin kunnes hymyilen itsekseni.

    Kevään valoa ja iloa viikonloppuusi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tilanne on niin epätodellinen ja koskettaa meitä kaikkia. Teillä tilanne on kriittisempi kuin meillä ja me täällä emme vielä tiedä, mihin tämä kaikki johtaa...aika näyttää...

      Poista
  4. Minulla on paljon samoja tuntemuksia kuin sinulla. Kotona oleminen on minulle ihan ok (ainakin toistaiseksi). Eilen mieheni piti tyttärelleni ajotunnin (ajaa ajokorttia opetusluvalla) ja me muut istuimme kyydissä, että nähdään muitakin maisemia kuin nämä kotinurkat :)

    Aikataulujen muutokset oli suurin muutos arkeen siis perheenjäsenten harrastusten jääminen tauolle. Niin ja se, että siirryttiin etäopetuksen. Minulla on erityisluokka ja juuri noita samoja tuntemuksia on minullakin. Onneksi on kuitenkin nämä etäopetuskeinot kuten Teams ja whatsup.

    Elämme aikoja, joita muistellaan vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän arjen uuteen epänormaaliin on hyvä löytää erilaista sisältöä. Meillä mökkeily tuo mukavaa vaihtelua, varsinkin kun sinne siirtyminen meiltä kotoa vie n. 30 minuuttia ja siinä on jo venematkakin. Kotoilu ei oikeastaan ole edes paha asia, sillä kyllä täältä löytyy kaikenlaista puuhaa ja tekemistä useammaksikin kuukaudeksi.
      Etäopetus on ihan ok ja mielenkiintoinen juttu, mutta myös työllistävä, varsinkin kun samanaikaisesti teen välillä myös lähiopetuspäiviä. En halua kuitenkin valittaa, sillä onhan minulla kuitenkin töitä.
      Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista sinne korona-arkeen!<3

      Poista