Keltaisia elefantteja

Sisustusopintoni järjestetään Turussa ja aina silloin tällöin, riippuen opiskeluohjelmasta, jään sinne yöksi. Nämä yöpymisreissuni ovat samalla shoppailureissuja, sillä silloin ehdin käymään vähän myös kaupoissa. Ja yleensä löydän aina jotain pientä kivaa, jota on helppo kuljettaa laukussa. Niin tälläkin kertaa...

Kiertelin Hansakorttelissa ja siellä oli juuri avattu uusi Finlaysonin kauppa.

Myymälässä ihastellen ihania painokuoseja, kun huomasin tämän tutun elefanttiprintin.

 

 

 

 

Kevät tekee selvästi tuloaan, sillä kaikki keltainen saa mielenkiintoni heräämään.

Hetken mielijohteesta päätin ostaa tämän pussukan/penaalin itselleni vähän niin kuin palkinnoksi hyvin edenneistä (ja kohta päättyvistä) opinnoistani...

 

 

 

 

Penaaliksi tämä on ehkä liian pieni tai sitten minulla on vain kyniä liikaa, mutta keksin aika nopeasti tälle toisenkin käyttötarkoituksen.

Tämähän sopisi vallan mainiosti silmälasien säilytykseen, vaikka siinä ei ole kovia kuoria.
Värinsä puolesta olisi myös helppo löytää kassin pohjalta... ;)

 

 

 

Tällä pienellä ostoksellani oli kuitenkin minulle syvällisempi merkitys, sillä tulen varmasti aina muistamaan sisustusopintoni tämän keltaisen elefanttipussukan kautta. Opiskeluni ovat tuottaneet niin paljon iloa, elämyksiä, onnistumisen (ja välillä epätoivon) kokemuksia ja ennen kaikkea ihania uusia ystäviä. Tämä kaikki on ollut  NIIN antoisaa ja ikimuistoista.

Ja eikös kaiken tämän arkisen harmauden keskellä tarvita aina vähän pientä piristystä...

 

2in1-projektia

Sisustusopintoihini liittyvä ns. lopputyön aion tehdä mieheni omistamaan yksiöön. Yksiö on sisustussuunnitelmani pohjana ja se toteutetaan melko pienellä budjetilla. Seuraavassa muutama kuva kohteesta...

 

 

Suunnitelmassani käydään läpi kaikki pinnat ja tehdään keittiö uusiksi, mutta kuitenkin melko pienellä budjetilla.

Vessa on uusittu putkiremontin yhteydessä, joten se jää suunnitelmani ulkopuolelle.

 

 

 

 

Eteinen on pieni ja kapea, mutta siihenkin tehdään pieniä muutoksia.

Haastetta löytyy tässä kohteessa, mutta luulen selviäväni tästä ihan kunnialla.

Tapetteja ja lattiamateriaaleja olen jo käynyt katsomassa ja osittain jopa päättänytkin.

 

 

 

 

 

Neliötä tässä yksiössä on 28 neliötä ja tänne saa ihan mukavasi sovitettua kaikki tarpeellinen.

Lattia on vanha linoleum-lattia ja seinissä on valkoiset, suhteellisen hyväkuntoiset, tapetit.

Pintaremontin lisäksi aion tehdä myös kalustesuunnitelman mahdollisia asukkaita varten.

 

 

Ja jottei nyt menisi ihan helpoksi, tuli minun/ meidän aikatauluun pieni ohjelmanmuutos.Asuntoon on nimittäin tulossa vuokralainen jo heti huomenna (!) maanantaina ja se pitää kalustaa "asuttavaan" kuntoon. Niinpä remonttihaaveet jäivät vähäksi aikaa taka-alalle ja nyt hankitaan kalusteita pika-aikataululla...eli tässä kohteessa on menossa kaksi (tai kolme) projektia saman aikaisesti.

 

 

 



 

Sisustussuunnitelmani aion tehdä, mutta sen toteutus siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Meillä päin vuokrattavat yksiöt (ja yleensäkin pienet asunnot) ovat Olkiluodon ydinvoimalan rakennusprojektin myötä todella ns.kiven alla, joten siksi tämäkään ei ehtinyt olemaan vuokramarkkinoilla kuin muutaman päivän. Tässä projektissa saa kyllä olla aika kekseliäs, sillä sisustusbudjetti on pieni ja silti tästä pitäisi saada (minun mielestäni) viihtyisä yksiö. Eli nyt tuli tällainen "ekstravälisuunnitelma" muiden suunnitelmien väliin...

 

 

 

 

 

 

Kaunista katseltavaa...



...ja edelleen kuvia taannoiselta käynniltäni paikallisessa sisustusliikkeessä, Kodinonnessa...

 

 

 

Esillä on niin paljon kaikkea kaunista (ja kotiin ostettavaa),

että täällä joutuu ihan tosissaan hillitsemään itsensä.

Vaihtelevalla tuloksella.

 

 

 

 

 

 

Ja tietenkin bongasin sieltä lemppariväriä keltaista.

Keltainen tulee meille tänäkin keväänä muutenkin kuin vain pääsisäisen aikaan,

mutta vain ns. tehostevärinä.

 

 

Kaunista luonnonmateriaalia ja betonijuttuja oli myös paljon esillä.

Meillä kotona puun sävy on alkanut miellyttää enemmänkin kaiken tämän musta-valko-harmauden keskellä...

 

 

 

 

Niin kaunista, niin kaunista! Rauhallista ja harmonista...

 

 

 

Kyseisessä liikkeessä vierailu käy ihan terapiasta. On ihana katsella kaikkea esteettistä ja kaunista.

Ja kieltämättä tulee siellä halu myös uudistaa kotia...edes vähän. Ehkä aloitan pesemällä  NE ikkunat!

 

 

Tänään minulla jatkuu opiskelut Turussa. Vuorossa on ns. paritehtävän palautus. Esitys on skannattu ja muokattu onnistuneesti muistitikulle ja tänään on vuorossa sen esittely. Tämän viikonlopun jälkeen alkaa se viimeinen loppurytistys ja -rutistus, kun viimeisten vaativimpien tehtävien palautuspäivät lähenevät. Ikävintä koko jutussa on se, että tämä opiskelu ihan oikeasti päättyy. Nyt en murehdi kuitenkaan sitä, vaan lähden tästä hotellin (!) aamupalalle ja kohti uutta mielenkiintoista päivää!

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisustusfiiliksiä bongailemassa

Kävin ennen hiihtolomaamme opiskelutehtävääni liittyen paikallisessa sisustusliikkeessä hakemassa vähän esitteitä. Tuossa liikkeessä on ehdottoman vaikeata käydä vain hätäisesti poikkeamassa, sillä siellä on niin paljon kaikkea kaunista katsottavaa. Ei siis niin kiirettä kuitenkaan etteikö muutamaa kuvaa ehtinyt räpsiä (kännykällä)  kaikesta kauniista esillepanosta...

 

 

Kevään yksi trendiväreistä on ehdottomasti vihreä (sen petrolin sinisen ja puuteriroosan lisäksi).

Edelleenkään vihreä ei kuulu lemppariväreihini, mutta vihreä on kyllä oikein hyvä väri sisustuksessa.

Minä maksutelen vihreätä tällaisina pieninä makupaloina...

 

 

 

 

Vihreä väri on keväällä hyvin elinvoimainen väri enkä yhtään ihmettele sen suosiota.

 

 

 

 

 

Ja kaikkea kaunista koriste-esinettä oli vaikka kuinka ja paljon.

Osa niistä enteili jo pääsisäisen tuloa...eihän siihen ole kuin vajaa kuukausi aikaa ja silloin kevät onkin jo pitkällä...

Samaisessa liikkeessä oli alkanut myös alennusmyynnit ja liikkeen perälle oli tehty outlet-paikka. Valmistuksesta poistuvia huonekaluja, koriste-esineitä ja kankaita oli alennuksessa ja pitihän minun sielläkin käydä kierähtämässä. Muutama juttu sinne jäin vähän "nakottamaan" ja ainakin toistaiseksi pystyi hillitsemään itseni....mutta kuinka pitkään...?!!

Vietän osan viikonlopusta jälleen opiskelujen parissa Turussa, joten toivottelen näiden kuvien myötä oikein mukavaa viikonloppua!

Historian havinaa...

Palataan vielä hetkeksi viikon takaiseen hiihtolomaamme. Ohjelmamme muotoutui viikon aikana monipuoliseksi. Koska heräsimme lomalla(kin) hyvissä ajoin, oli meillä aamupäivisin hyvin aikaa tehdä tutustumisretkiä lähelle ja vähän pidemmällekin ennen kuin rinteet aukenivat. Lomamme alkupäivinä lähdimme katsastamaan lapsuuteni "ukkimummilan" paikkaa Pirttikoskelle. Matkalla pysähdyimme Auttiköngäs nimiselle paikalle...

 

 

Alueen päänähtävyys on itse Auttiköngäs, jonka pudotuskorkeus on lähes 16 metriä. Näkymät olivat todella huikeat!

Auttikönkäällä on 3,5 km luontopolku, mutta meiltä se jäi väliin. Paikka kuuluu Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja alueen metsä on niin vanhaa, että sitä voidaan kutsua ikimetsäksi.

 

 

Kylteistä saimme lukea, miten ennen vanhaa täällä uitettiin tukkeja, vielä 1970 luvulla. 

Jäljellä oli vielä puinen tukkiränni ja vanhoja valokuvia paikan päältä eri vuosikymmeninä.

 

 

 

 

 Kävelimme toiselle puolelle ihastelemaan hienoa maisemaa ja jyrkkiä seinämiä.

Meikäläisen päätä jo huimasi täällä korkealla.

 

 

 

 

 

 Näkymä näköalapaikalta padolle päin.

 

 

   Auttikönkään uittopirtti toimii ns. päivätupana ja nytkin täällä oli ovi auki...

 

 

Uittopirtissä pystyi hyvin aistimaan miten alkeellisesti vielä tuolloin elettiin. Ymmärtääkseni täällä saisi yöpyä vieläkin.

Paikan päällä on myös kahvila, joka on talvisin auki vain tilauksesta.

 

 

 

 

 

Matkamme jatkui täältä kuitenkin vielä eteenpäin, vähän uudempiin maisemiin. 

Päivän todelliseen määränpäähämme, Pirttikoskelle...

 

 

 

 

 

Edellisestä vierailustani oli kulunut jo sellaiset 40 vuotta...

Muistikuvat omasta "ukkimummolasta" olivat piirtyneet mieleen hyvin, tosin mittasuhteet olivat tuosta ajasta muuttuneet ;).

Hieman piti paikkoja haeskella, mutta melko pian löysin jo tutun paikan.

 

 

 

 

Näissä maisemissa minä olen viettänyt monet lapsuuteni lomat.

Sen aikaisilla autoilla matkanteko on ollut varmasti enemmän kuin mielenkiintoista.

Huoltoasemia ei ole todellakaan ollut joka "niemen notkelmassa" eikä teiden kunto ole ollut mitenkään erityisen hyvä.

Itse matka tänne pohjoiseen taisi aina olla jo oma seikkailunsa...

 

 

Pirttikosken kylä rakennettiin silloin kun suomen suuria jokia valjastettiin voimalaitoksilla.

Täällä oli aikoinaan paljon lapsiperheitä ja oli kylässä jopa oma koulukin.

Talvella oli aina paljon lunta (ja kesällä kuuma) ja porojen näkyminen hiihtoladun varrella oli aivan tuttu näky.

Oi, niitä aikoja...!

 

 

Tällä reissulla kävimme myös voimalaitoksen pihalla, josta nappasin nämä muutamat kuvat. Nämä vaaramaisemat olivat kyllä hienot!

Nykyään Pirttikoski on melko lailla autioitunut paikka. Rivitaloissa asuu muutamia ihmisiä, mutta kylän raitilla oli melkoisen hiljaista. Kyläkauppa oli edelleen toiminnassa vanhassa paikassa...

 

 

 

Näistä ajoista on paljon hyviä lapsuuden muistoja ja vanhoja valokuvia jäljellä. Ukin ja mummin luokse oli aina kiva lähteä. Pirttikoskelle saapuminen oli jotenkin jännittävää ja kauan odotettu. Siellä meitä oli usein myös viihdyttämässä ja "höösäämässä" rakkaat tätimme, jotka tuolloin olivat (vielä!) nuoria naisia : )

 

Kävimme Pirttikoskella melkeinpä joka loma (jouluna, hiihtolomalla ja kesällä) ja ihmettelenkin, miten isäni on jaksanut aina ajaakin tuon pitkän matkan, kolme lasta takapenkillä (enemmän tai vähemmän sulassa sovussa) sen aikaisilla autoilla ja teillä. Huoltoasemiakaan ei ollut ihan joka "niemen notkelmassa" ja matkan teko on varmasti muutenkin ollut aina enemmän tai vähemmän "extremeä".

 

 

 

 

 

Tällaista historian havinaa eri vuosikymmeniltä. Oli hieno käydä täällä omissa lapsuuden maisemissa niin monen vuoden jälkeen. Täällä reissulla oma lapsi sai melkoisen "historiapläjäyksen" Suomen ja oman äitinsä historiasta...tätä voisi kutsua jopa opintomatkaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa"

Tämä tutuksi tullut sanonta pitää kyllä NIIN paikkansa. Lapsen kasvaessa minun, äitinä, on täytynyt ruveta työstämään itseäni pois lapsen "passaamisesta". Asioiden tekeminen valmiiksi lapsen eteen käy niin automaattisesti, että sitä täytyy ihan tietoisesti opetella pois. En tiedä onko tämä äitien "perisynti", mutta minä ainakin tunnustan rehellisesti tekeväni liian paljon lapsen puolesta.

Hiihtolomalla meidän isäntä laittoi pojan paistamaan lettuja.

Eikä mitään muutamia, vaan ihan koko puolen litran taikinan, alusta loppuun asti.


 

 

Aluksi isä ohjeista hieman vieressä, mutta homma alkoi sujua todella nopeasti ja valmiita lettuja alkoi tulla liukuhihnalta.


 

Tämän episodin jälkeen, seuraavana iltana,  poika paistoi meille pihvejä, jälleen isänsä valvovien silmien alla.

Pihvien paisto onnistui erinomaisesti ja poikakin tuntui olevan lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Keskustelimme miehen kanssa vielä myöhemmin asiasta ja totesimme molemmat, että pojalla on ikää jo sen verran, että hänelle pitääkin antaa jo vastuuta sekä pieniä työtehtäviä. Isoin asia tässä taitaa olla se, että MINÄ ymmärrän olla tekemättä asioita lapsen puolesta, että MINÄ osaan vaatia/pyytää lapselta pieniä tehtäviä...tässä asiassa  meikäläisellä on  peiliin katsomisen paikka.

 

 

 

Lapsen ns. työkasvatus on hyvin n mielenkiintoinen asia. Itse olen sitä mieltä, että lapselle kuuluu antaa hänen (kehitys)ikäänsä sopivia, pieniä työtehtäviä, joista hän saa onnistumisen kokemuksia ja tuntee sitä kautta itsensä myös tärkeäksi.  Meillä lapsi on jo pienestä pitäen osallistunut pienimuotoisesti kodin yhteisiin projekteihin. Joskus iloisena yllätyksenä työstä (esim. puutalkoisiin osallistuminen) voi saada jopa pientä palkkaa, mutta itsestään selvyys se ei missään nimessä ole.

 

 

 

Lapsen kasvaessa olemme puhuneet asiasta myös hänen kanssaan.
Hän ymmärtää jo sen, että kaikki meillä saavat ja joutuvat tekemään tässä taloudessa erilaisia juttuja. 

Eikä kaikki tehtävät ole aina edes sieltä mukavimmasta päästä...

 

 

 

Niinpä minäkin yritän muistaa antaa lapselle pieniä työtehtäviä ( mm. kaupassa käynti, roskien vieminen, oman huoneen imurointi, sängyn petaaminen, astioiden laittaminen astianpesukoneeseen...) ja samalla toivon, että omasta lapsesta kasvaisi (koti)töihin positiivisesti suhtautuva ihminen. Hyvällä tiellä ollaan ja tuntuu, että tuo kokkaaminen voisi olla seuraava "alevaltaus" meillä. Niin hyvin se jo lapselta onnistuu. Nyt toivon, että tämä "palvelutoimisto"  (=äiti) vähentää toimintaansa (tai  laittaa palvelumaksujärjestelmän käyttöön?!! ) ja osallistuttaa lastansa entistä enemmän...

 

 

 

Työntekoa (ja taitoja) ei voi oppia kuin tekemällä. 

Vastuuntuntoa ei voi opettaa kuin antamalla vastuuta.
 

UGH...kasvattaja on puhunut!.


 

 

 

Pohjapiirroskokeiluja

Loman jälkeen on pitänyt keskittyä jälleen sisutusopintoihin. Olen ollut suhteellisen tehokkaalla tuulella ja eksyintekemään vähän ylimääräisiäkin töitä...

 

Sattumoisin löysin tämän RoomSketcher sivun, jossa päätin kokeilla ensi viikonlopulla esitettävää paritehtävää.
Täällä voisi mallintaa kuvia 3D-kuvina maksua vastaan, mutta minä halusin kokeilla vain tätä ilmaisversiota.

 

 

 

Muutaman pähkäilyn jälkeen aloin saada jotain näkyvää aikaiseksi. Huonekalut eivät ole niitä, joita varsinaisessa työssä on, mutta yritin tehdä huoneesta muuten mahdollisimman alkuperäisen näköinen. Työhuone on kooltaan vain 11,4 neliötä, joten ei tänne paljon kalusteita mahdu. Vasemmassa ylänurkassa on vielä vanhan ajan pönttöuuni, sillä tämä huone on suunniteltu vanhaa hirsitaloon.

Oli kiva kokeilla ja leikkiä tietokoneella piirtämistä ja täytyy sanoa, että käsillä piirtämiseen verrattuna nopeus on kyllä tässä valttia. Ja onhan se hienoa, kun näistä saisi vielä 3D-.mallinnoksia , jotka nykytekniikalla muistuttavat jo melkein luonnollista valokuvaa.

Odotan jo niin innolla keväistä SketchUp- kurssia, jolloin pääsisin luonnostelemaan paremminkin tällaisia kuvia.

Sitä odotellessa piirtelen kuvia tunnollisesti käsin...