Stailiamo

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mukavuusalueen ulkopuolella


Olen käynyt tänä kesänä sitten suunnistamassa kaksi kertaa... eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. Meillä isäntä on harrastanut suunnistusta jo pikku pojasta lähtien ja on ollut aikoinaan ihan siellä lähellä Suomen huippuja. Tänä kesänä isä(ntä) ja poika päättivät kokeilla yhdessä tätä jaloa (ja niin vaikeaa!) harrastusta.

Kesä on ollut harjoittelun puolesta kuitenkin rikkonainen, joten suunnistuskokemukset ovat jääneet pojalla vähänlaiseksi.  Eilen oli paikallisen suunnistusseuran järjestämä Hippo-suunnistuskoulun viimeinen kokoontuminen, johon minä jouduin/pääsin isännän työesteiden vuoksi mukaan.





 
Paikalle oli kokoontunut suuri joukko suunnistuksen harrastajia. Suunnistuskoulussa porukka on jaettu kolmeen eri ikäryhmään, joissa taitotaso mukautetaan aina sen hetkiseen suunnistuskokemukseen ja -taitoon. Meidän poika taisi hermoilla tällä kertaa eniten  sitä, osaanko minä suunnistaa ollenkaan (mitähän on moisen käsityksen saanut?). Onneksi hänen ei tarvinnut suunnistaa yksin minun kanssani, vaan saimme kaveriksi pojan luokkakaverin ja hänen äitinsä.
 
 
 
 
 
 
 
Alussa oli nimenhuuto ja pieni lämmittelyleikki. Sitten jakauduttiin pareittain ja pojat jäivät odottamaan lähtövuoroa.
Tässä vaiheessa me äiditkin saimme liittyä joukkoon.
 
 
 




Pojat valitsivat lippusiimalla merkityn reitin, joka oli pituudeltaan ehkä n. 1,5 kilometriä.




 
 
 
Karttaa ja mahdollista reittisuunnitelmaa tehtiin jo ennen kuin lähdettiin varsinaisesti metsään.
Kun kaikki oli valmista, pojat lähetettiin metsään hakemaan viittä rastia...
 
 
 
 

 
 
 
Kokemus oli meikäläiselle positiivinen.
Emme eksyneet, löysimme kaikki rastit ja olen poikani kanssa edelleen puheväleissä!
 
 
 
 
Minun edellisestä suunnistuksesta on kulunut aikaa  reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Olen harrastanut aikoinani partiota (17 vuotta) ja siellä olen onnistunut jollain tavalla selviämään ilman sen suurempaa suunnistustaitoa. Koulussa suunnistaminen oli myös melkoista "hepreaa". Periaatteessa osaan jopa käyttää kompassia, mutta käytännössä en juuri ollenkaan.
 
 
 
Tätä kokemustaustaa vasten pojan kanssa vietetty suunnistusilta meni mielestäni mukavasti. Ja sää oli vielä mitä parhain metsässä samoilemiseen. Luulen (ja epäilen), että minulle kokemus oli mieluisampi kuin pojalle. Tämä harrastus on aivan selvästi meidän perheessä isän ja pojan yhteinen harrastus, johon tällä äidillä EI ole asiaa (muuta kuin hätätapauksissa)...ja minä tyydyn tähän kohtalooni. Ihan mukisematta.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

8 kommenttia:

  1. Lämpimästi tervetuloa 40plus yhteisöön <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Tämä on itselleni niin uutta ja hienoa!!!! Täytyypi käydä siellä muidenkin sivustoilla katomassa ja kommentoimassa. Tuntuu, että blogiporukka on sopiva sekoitus erilaisia ihmisiä. Toivottavasti nähdään joskus livenäkin...:)

      Poista
  2. Hih! Oppia ikä kaikki! Suunnistus on minullekin hepreaa, eksyn melko varmasti
    jo hieman vieraammassa hypermarketeissa ☺️.
    Luonnossa liikkuminen on kyllä virkistävää, siellä on hyvä ladata akkuja.

    Kiva, kun liityit 40+ -blogiyhteisöön, samassa porukassa minäkin.

    Tervetuloa vastavierailulle blogiini, jossa seikkaillaan mm. mökkimaisemissa
    Turun saaristossa ja seurataan aikuiselle naiselle sopivaa muotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä "Bogi-yhteisössä" oleminen tuntuu niin hienolta. Minusta on hienoa, että 40+ blogeihin on liittynyt naisia, joiden aiheet ja kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia. Tulen ehdottomasti vastavierailulle ja niin kuin jo edelliseen kommentoin, toivottavasti nähdään jossain ihan livenäkin. :)

      Poista
  3. Suunnistus on kiva laji. Kävimme lapsena paljon suunnistamassa isäni kanssa ja nyt voisikin olla hauska verestää taidot omien lasten kanssa. Pientä kuivaharjoittelua se varmasti kyllä vaatisi näiden "muutamien" väliin jääneiden vuosien takia :) Tervetuloa nelkytplussalaisiin! Liityin yhteisöön vasta itsekin ja toisten blogien kahlaaminen on vielä vaiheessa, mutta kivoja blogeja ja mukavan tuntuisia ihmisiä tuntuu porukassa olevan. Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, uusia ollaan täälläkin ja kivalta tuntuu tuo 40+-porukka . Taidamme olla sopivasti vähän erilaisia. Innoissani odotan , mitä tästä mahtaa kehittyä...
      Mukavaa loppu viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Suunnistus on laji, johon minulla on lievä viha-rakkaussuhde, sillä vaikka tykkäänkin liikkua metsissä, niin eksyn ihan joka paikassa. Joten olen suosiolla luovuttanut suunnistuksen suhteen;)
    Tervetuloa 40+ -verkostoon - hauska saada sinutkin mukaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska olla mukana jossain tämmöisessä isommassa yhteisössä. En minäkään ole päässyt mukaan suunnistuksen syvimpiin saloihin. Partioharrastushistoriani myötä tykkään kyllä liikkua metsässä, mutta suunnistajana olen melko onneton. Hyvä on, jos löydän autoni isojen kauppojen parkkipaikalta... :) Kivaa loppu viikkoa sinnekin!

      Poista