perjantai 19. toukokuuta 2017

Luopumista...


Olemme mieheni kanssa jo muutaman vuoden makustaneet ajatusta luopua mökistämme. En ajatellut, että koskaan olisimme tämän tilanteen edessä, mutta tähän pisteeseen on vain tultu. Emme ehdi viettämään siellä aikaa riittävästi ja se on "tyhjän panttina" ja huolen aiheena suurimman ajan vuodesta.




(Keväinen maisema terassilta merelle päin)
 

Mökin omistaminen oli meidän molempien unelma.
Rakensimme sen yhdessä miehen  ja hänen edesmenneen isänsä korvaamattomalla avustuksella. Siellä on vietetty monet lomat, juhannukset ja uudet vuodet, jopa lapsemme 1-vuotis synttärit ja koettu mitä hienoimpia asioita muutenkin.



 
(Syksyinen kuva mökistämme)

Tosiasia on se, että elämäntilanteemme on viimeisimpien vuosien aikana muuttunut niin paljon, ettemme ehdi käymään siellä läheskään niin paljon kuin haluaisimme. Jälkikasvumme harrastaa talvisin jääkiekkoa (myös viikonloppuisin) eikä häntä muutenkaan meinaa enää mökille saada, ellei sitten tule joku kaveri mukaan. Isännän metsästysharrastus vie yhä useammin "muille maille  vierahille" eikä miehen vanhimmat lapsetkaan ole mökkeilystä kovinkaan innoissaan. Kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla toinen, mutta silloin me olemme myös kymmenen vuotta vanhempia...




 
(Sisäkuva mökistämme)

Asian pyörittelyä ja luopumisen tuskaa on nyt puitu useampi vuosi ja on tullut aika saattaa päätökseen yksi aikakausi.
Kiinteistövälittäjä kävi tällä viikolla jo tiluksiamme arvioimassa. Jossain vaiheessa mökkimme menee siis myyntiin, tosin ajankohta jäi hieman auki (tänä vuonna- ensi vuonna- joskus- ei koskaan...?). Toivomme, että sille saadaan hyvä ostaja, joka osaisi arvostaa mökkiämme ja nauttia  mökkeilystä yhtä paljon kuin mekin.
 



(Vierasmajamme ja varastomme)

Tiedän jo nyt, että siihen viimeiseen mökkireissuun tulee liittymään paljon haikeutta, mutta joskus on vain osattava luopua sellaisista asioista, jotka aiheuttavat turhaa huolta ja stressiä. Mökkimme on palvellut meitä enemmän kuin hyvin näiden kahdenkymmenen yhteisen vuoden aikana. Nyt on vuoro antaa sama mahdollisuus jollekin toiselle. Ja voi olla, että mökkimme ei mene vielä pitkään aikaa kaupaksi, mutta se "henkinen" myyntipäätös on kuitenkin tehty...



Näillä mietteillä viikonlopun viettoon.
 
 

10 kommenttia:

  1. Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti seuraavat omistajat osaavat arvostaa teidän mökkiä sen ansaitsemalla tavalla.
    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa parasta. Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  3. On se varmasti haikeata. Minullakin olisi ollut mahdollisuus kesämökkiin (perintöä), mutta ei vain yksinkertaisesti ole aikaa ja en muutenkaan ole niin hirveästi mökki-ihminen...kyllä silloin tällöin voi piipahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä elämäntilanne sellainen, että mökki on jäänyt todella vähälle käytölle. Tykkäämme myös matkustella ja niihin reissuille saamme vielä lapsemme mukaan. Aikansa kutakin, niin kuin sanotaan... ;)

      Poista
  4. Sinä kirjoitit juuri samasta asiasta, josta olen puhunut erään ystävän kanssa.
    Näin se on, ettei noita nuoria saa enään mökille.
    Meillä ei ainakaan olisi mitään hinkua mökkiin, tää omakotitalo on kuin mökki, joki vieressä, jossa en ole koskaan uinut :) :)
    On aika koskinen paikka.
    Lapset pienenä räpiköivät siellä, se riitti onneksi !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja tuntuu, että meilläkin kaikkea muuta puuhaa. Mökkimme on saaressa, joten en ihan helposti lähde yksinään sinne.... Puhuttiin jo aikoinaan, että omakotitalo ja mökki ei taida olla ihan paras vaihtoehto. Vanhemmaksi kun tullaan, taidetaan luopua molemmista ja muutamme keskustaan asumaan...

      Poista
  5. Meilläkään mökki ei ole kovin ahkerassa käytössä, joten aina sinne mennessä on aika paljon pakollista ylläpitopuuhaa.
    Tuollaisia luopumisen haikeita päätöksiä joutuu vaan joskus tekemään - tsemppiä teille myymisen prosessiin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisena ajatuksena tässä kuitenkin kulkee ajatus, että jos ajattelisikin tätä "vain" kesämökkinä...mutta sen kunnossapidosta yms. tuo mies ottaa paineita (syystäkin) ja jotenkin haluaisi sressittömämpää elämää. Toimeksiantoa ei ole vielä tehty ja asiaa kypsytellään...ehkä tämä kesä menee vielä meidän käytössä..?! :)

      Poista