tiistai 23. heinäkuuta 2013

Läpi näkyy...ja lämmintä pitää!


Vihdoinkin sain tänään ryhdyttyä ikkunanpesuun. Olen tahallisesti ja tahattomasti onnistunut siirtämään sitä näin pitkälle kesään. Päätös tähän urakkaan syntyi jo eilen. Ajattelin ja päätin, että nyt se on ihan oikeasti suoritettava. Varsinkin, kun lupasivat loppu viikolla todella lämpimiä kelejä tänne päin Suomea.




 
Aloitin heti aamulla kello kymmenen aikoihin keräämällä tarvittavia välineitä. Ikkunanpesu-urakkani tökkäsi jo heti lähtötelineillä. Ikkunanpesuneste oli loppumaisillaan eli ei muuta kuin kauppaan ostamaan uutta putelia.
 
 





Olen kuullut kehuttavan sellaista Kärcherin uutta ikkunanpesintä, mutta toistaiseksi luotan näihin manuaalisiin vehkeisiin; ikkunalastaan ja kuiviin keittiöpyyhkeisiin, ei mitään välineurheilua meillä!!! Sitten voin harkita jonkun vempeleen ostamista, jos ne pesevät ikkunat kokonaan puolestani. Siihen taitaa mennä ehkä hieman vielä aikaa.
 
 
 



Uuden puolen (siis laajennusosan, kuvassa) ikkunoiden pesu on kuin leikkiä. Haasteellisempaa ovat talomme alkuperäiset (60-luvun) ikkunat. Yksi sijaitsee todella hankalassa paikassa alkertaan kulkevien portaiden yläpuolella. Näihin ei voi viritellä minkäänlaisia tikapuita, vaan täytyy taiteilla muurin päällä pitkän varren kanssa ja harrastaa pientä akrobatiaa...





 
Kadun puolella ikkunat nousevat maasta niin korkealle, että tikkaiden ylätasolta yltää nippa nappa pesemään ikkunoiden yläreunat. Täytyyhan elämässä olla pientä jännitystä; pudotakko tikkailta vai ei. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa siltä puolen taloa, mutta korkealla ne ovat.
 
 

Viime kesäisen talomaalaus-urakan jälkeen ikkunoiden väliin oli tullut myös valumajälkiä ja nämä ikkunat  piti pestä myös sisäpuolelta. Tässä vaiheessa tarvitsinkin jo miehistä apua, koska ikkunat aukeavat vain ruuvimeisselillä (ja voimalla). Mies tarjoutui onneksi auttamaan muutamien ikkunoiden kanssa ja sain kuin sainkin tämän urakkani päätökseen.

Eli ymmärrätte varmaan, että ihan helposti  (enkä kovinkaa mielelläni tai usein) en ryhdy tähän urakkaan. Näissä hommissa ja ikkunoissa ei pärjätä pelkällä Kärcherin koneella. Meillä tarvitaan ihan kunnon työkaluja ja kaiken maailman telinevirityksiä.

Mutta nyt homma on tehty ja toivottavasti minun ei tarvitse enää näitä ikkunoita pestä. Meillä on suunnitteilla uusia myös nämä vanhat ikkunat mahdollisesti jo ensi vuonna. Jos vaikka peseminen innostaisi uusilla ikkunoilla sitten enemmän. Taitaa olla toiveajattelua...

Aamun pilvinen ja vähän kolea sää on vaihtunut lämpimään auringonpaisteeseen.Ihanaa, kesä ei ollutkaan vielä ohi!

Taidan jatkaa pikkuisen aikaa vielä siivousintoiluani (= imuroida kevyesti)  ja sitten lähdenkin palkitsevalle kävelylenkille. Oi, tätä energian määrää ja hyvän olon tunnetta!!!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti