Stailiamo

tiistai 31. maaliskuuta 2015

" Pikapaasto"


Niinhän siinä sitten kävi, että koko perhe kävi läpi mahataudin. Kävin sunnuntaina vielä juoksulenkillä ja söin ihan normaalisti. Iltapäivällä olo alkoi tuntua kummalliselta ja eipä aikaakaan kun vatsantyhjennys alkoi. Ja sitä piisasi sitten ihan koko illaksi. Tällä kertaa vatsatauti oli hyvin ärhäkkää sorttia. Sekä pojalla että minulla oli erittäin tehokas suoliston- ja vatsanhuuhtelua...puolen tunnin välein ja monta tuntia...

Isäntä pääsi tyhjennyskerroissa vähemmällä, mutta hänellä oli muita epämiellyttäviä oireita. Niinpä maanantaina sekä minä ja isäntä jäimme toipilaiksi kotiin ja poika lähti kouluun. Nukuin oikeastaan koko maanantai päivän ja poikakin otti koulusta tultuaan vielä n. tunnin päiväunet (!).

Poika ei ole ilmeisesti vieläkään ihan kunnossa, sillä hän tuli tänään aamulla takaisin kotiin ja nukkuu tällä hetkellä sohvalla. Minä jäin vielä täksi päiväksi keräämään voimia kotiin ja tarkoituksena olisi huomenna mennä töihin. Sen verran oli tehokas "pikapaasto", että meikäläiseltä lähti 1,5 kg...tosin en voi suositella tätä paastoamisen muotoa kenellekään. On sen verran kuvottavaa touhua...




 


Suunnitelmat menivät siis uusiksi. Viikonloppuna piti siivota, vaihtaa olohuoneeseen vähän keväisempää väriä  ja laittaa vähän pääsisäitä, mutta kaikki on vielä tekemättä. Villakoirien palluroita pyörii vähän joka paikassa, mutta siivoaminen tuntuu tällä hetkellä ihan ylivoimaiselta. Onneksi meillä on edes jotain pääsiäisen keltaista esillä...muutakin kuin keltainen oksennusämpäri :)


Nyt pitäisi jaksaa koota ne vähäiset voimansa ja raahata itsensä lähikauppaan. Ruokaakin pitäisi yrittää tänään tehdä, vaikkei ruokahalua ole pätkääkään. Huh, huh...


Surkuhupaisaa on myös se, että tänään sain postissa ns. aktiivisuusrannekkeen. Laitan siitä tännekin jotain juttua, kunhan olen ensin (jaksanut) perehtyä siihen ja saanut aktiivisuustasoni jälleen nousuun. Tällä hetkellä aktiivisuustasoni on totaalisesti 0 (=nolla)!


Jospa se tästä taas...



sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Makukokeiluja



Täällä mahatauti alkaa olla ohi, ainakin pojan osalta. Öinen oksentelu vei pojalta voimat kokonaan, päivällä nousi vielä hieman lämpöä, joten eilinen päivä oli minulla ns. hoivapäivä. Tänään pojan olotila näyttää kohentuneen huomattavasti, tosin tilannetta seurataan edelleen. Pahin taitaa olla kuitenkin jo takanapäin.







Nyt odottelen täällä pelonsekaisin tuntein, milloin tauti iskee minuun. Olen yrittänyt psyykata itseäni maitohappobakteerituotteilla. Eilen otettiin pojan kanssa molemmat maitohappobakteeritabletti ja tänään maistoin viikolla ostamiani Smootie- juomaa.
 
 
 
 

 
 
 
Juotava jogurttijuomaahan tämä on ja melkoisen kallistakin. Pitäisi varmaan kokeilla tällaisten juomien tekemistä itse, tulisi varmasti halvemmaksi. Hienoa blenderiä tai tehosekoitinta meillä ei ole, mutta eiköhän näiden juomien tekeminen onnistu tavallisella sauvasekoittimellakin....surrrr...
 
 



 
 
 
Maistoin aamupalaksi mansikka- banaani smootieta ja se maistui ihan (yllätys, yllätys!) juotavalta mansikka- banaani jogurtilta. Jokapäiväiseen käyttöön en näitä aio ostaa, mutta tulipahan kokeiltua makua.
 
 
 
 
Koska täällä meni viikonlopun suunnitelmat lapsen sairastelun vuoksi jokseenkin uusiksi, mennään loppu viikonloppukin "fiilispohjalla". Taidanpa laittaa lenkkivaatteet päälle ja lähteä ulkoilemaan/juoksulenkille. Katostaan miltä maailma näyttää sen jälkeen...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Teatteria ja tyhjennysharjoituksia


Perjantaina menin äiti-mummin kanssa teatteriin. Edellisestä teatterielämyksestä olikin kulunut jo aikaa...

 

 
 
Illan ohjelmistossa oli kotimainen tragikomedia "Aina joku eksyy". Olin kuullut sitä kehuttavan eikä turhaa. Näytelmä todellakin kosketti ja nauratti. Suosittelen sitä lämpimästi, tosin viimeiset esitykset ovat jo huhtikuussa.
 
 
Käsiohjelmassa kerrotaan näytelmästä näin:
"Näytelmä risteilee tunteikkaiden muistojen siivittämänä 50-luvulta nykypäivään, pienestä hämäläiskylästä Helsinkiin ja takaisin. Nostalgisessa tarinan tapahtumat käynnistyvät, kun kaksoset Aki ja Liisa suunnistavat sairaalaan joutuneen Hanna-äitinsä kanssa menneisiin.. Lapsuus nostattaa pintaan niin hyviä kuin kipeitäkin muistoja. Sukupolvien väliset törmäykset vuoroin naurattavat ja koskettavat, välillä jopa molempia samanaikaisesti".
 
 
Näytelmä kesti väliaikoineen yli kaksi tuntia, mutta aika meni minun mielestäni nopeasti. Äiti-mummille vielä kiitos mukavasta teatteriseurasta ja yhteisestä teatterikokemuksesta. Otetaan joskus taas uusiksi!
 
 
 
 
Meillä poika alkoi suorittamaan tyhjennysharjoituksia (=oksentamaan) perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tauti oli sen verran ärhäkkä, että hän teki tuttavuutta ämpärin pohjan kanssa n. puolen tunnin välein...ja koko yön! Ei siinä meikäläinen nukkunut yön aikana silmäystäkään. Pahoinvointi kesti siis aamuun asti ja loppuhuipennuksena taisi olla se, kun pojalla tuli ns. "molemmista päistä"...
 
Yön aikana olin päässyt todella vähäisellä siivouksella, mutta tämä ns. viimeinen tryki teki sen, että lakanat lähtivät pesuun saman tien. Jossain käänteessä poika oli tullut tuhrineeksi minunkin lakanat, joten lakanarumbaa on ollut enemmänkin ohjelmassa.
 
 
Meille piti tulla vielä pojan kavereita yökyläilemään seuraavaksi yöksi, mutta tämä piti nyt olosuhteiden pakosta peruuttaa. Tämä päivä menee pojan ollessa toipilaana (nukkuu nytkin sohvalla)...ja minä taidan jännityksellä odotella taudin iskeytymistä meikäläiseen...YÖKS!
 
 
Koska olin suorittanut "yövuoron" jo kotona ( enkä halunnut tartuttaa tautia muihin) ei minusta ollut aamulla töihin lähtijäksi. Meillä olisi ollut oppilaiden kanssa aamupäivän viettoa kaupungilla, mutta nyt luovutin suosiolla homman muille. Olen ollut "kotizombina " tämän päivän ja yrittänyt nukkua huonolla menestyksellä.
 
 
Näin ne suunnitelmat muuttuvat.
 
 
 
 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Pieni vihreä


Uhmaten hortonomitaitojani päätin vihdoinkin ostaa olohuoneen maalarin tikapuille jonkin pienen vihreän viherkasvin. Tulin kotiin taimimyymälän kautta ja päätöksen tekeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin.







Halusin hieman alaspäin kasvavan (ja riippuvan) viherkasvin, joka olisi suhteellisen helppohoitoinen. Valikoima ei ollut kovin laaja ja vaatimukseni ( se helppohoitoisuus = kastelen kun muistan!) meinasi romuttaa ostospäätöksen tekemisen heti alkumetreillä.
 





 
 
Aluksi minulle tarjottiin Murattia, mutta minulla ei ollut siitä kovinkaan hyviä hengissä säilymiskokemuksia. Kolmesta vaihtoehdoista päädyin tähän pienilehtiseen Piilea-kasviin. Samalla ostin sille myös uuden valkoisen ruukun.
 
 


 
 
 
Nyt tikapuita koristaa tämä pieni vihreä kasvi. Sain sille hoito-ohjeetkin: kasvia pitää kuulemma kastella suhteellisen säännöllisesti,suihkuttaa lehtiä ja joskus jopa lannoittaa!!!! Mahdanko selvitä lainkaan tästä vastuullisesta tehtävästä? Varsinkin, kun viherkasvien hengissä pitäminen pohjautuu todella helppohoitoisten anopinkielien vaalimiseen...
 
 
 
Tänään laitoin kasvamaan vielä pääsiäisruohoa...tai siis ohraa. Ettei vaan jäisi viime tinkaan...!!!
 
 
 
 
 
 
 
 


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Himotuksen kohde



Jos nyt saitaisi vettä tai olisi muuten märkää haluaisin ehdottomasti laittaa jalkaani tällaiset saappaat. Näin tämän saapasmainoksen jonkun blogiportaalin mainoksissa ja oli ihan heti "myyty" näille uusille Hai-versioille...









En ole koskaan omistanut HAI-saappaita (en edes silloin lapsena) ja nyt Nokian saappaat ovat uudistaneet Hai-saapasmallistoaan näillä matalavarsisilla Low-versioilla. Mukavana yllätyksenä on värillinen pohja. Näistä klassikkosaappaista taisi tulla nyt uusi klassikko.
 
 
 
 
Ongelmana tässä on vain se, että en osaa päättää minkäväriset haluaisin...ja nuo alkuperäisten saappaiden uudet väritkin ovat niin ihanat. Pitäisi nähdä nämä jossain "livenä", niin ostopäätöksen tekeminen voisi olla helpompaa. Ehkä.
 
 
Meillä tämä viikko menee jälleen teemalla "tullaan ja mennään". Pojan korvaoireilu on toistaiseksi muisto vain, onneksi. Tiistain jääkiekkotreenit jätettiin suosiolla väliin ja loppu viikko meneekin erinäisissä riennoissa. Perjantaina olenkin menossa äiti-mummin kanssa tyydyttämään kulttuurinälkää teatteriin... eli ohjelmaa on jälleen jokaiselle illalle.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vohvelisunnuntai


Vietimme eilen vohvelisunnuntaita. Alun perin meidän piti viettää vohvelipäivää jo perjantaina, mutta silloin illan aikataulu ei oikein pitänyt, joten se piti siirtää sunnuntaihin.






Ruostissa on kuulemma tapana viettää Marian ilmestyspäivänä (siis eilen)  ns.Vohvelipäivää. Päivän nimi on muuntunut ruotsinkielessä vuosien saatossa tarkoittamaan vohvelia, joten meillä oli oikein hyvä syy tehdä tästä päivästä vohvelipäivä. Kirkollisessa merkityksessä tämä sunnuntaipäivä tunnetaan päivänä, jolloin enkeli Gabriel ilmestyi Marialle, kertoen, että hän tulee synnyttämään Jumalan pojan. Enpä minä tätä muuten tietäisikään, ellen olisi tätä asiaa käsitellyt viime perjantain uskontotunnilla.








Päivän kunniaksi lisäsin kattaukseen hieman ekstraa (=servietit ja kynttilän palamaan) ja niin meidän Vohvelisunnuntain kattaus oli valmis. Pojan kaveri oli meillä pelaamassa, joten saimme päivään vielä vieraitakin.
 
 
 
 

 
Tein vohveleita ihan reilusti ja syötävää näytti jäävän myös alkuviikoksi. Meidän 3in1-rautamme paistaa vohvelit epätasaisesti ja voin sanoa, että joka kerta vohveleista tulee erilaisia, riippuen taikinasta ja sen koostumuksesta (jaaha, nyt meillä riippuu taikina...!?... voi tätä suomenkieltä...:D )
 
 
 
 
 

 
 
 
Ehdimme herkutella koko perhe yhdessä ennen kuin mies lähti työreissulle Helsinkiin.
Tiedossa viikon aluksi jälleen eräänlaista yh-arkea... 
 
 
 
 
Tuleva viikko on jälleen pitkä, sillä tiedossa on kuuden työpäivän viikko. Lauantaina meillä on työ-/koulupäivä, jolloin teemme  Helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Nyt ajatus tuntuu ihan "kökköltä", mutta silloin toukokuussa "pätkäloma" tuntuu varmasti hyvältä.
 
 
 
Meillä poika oireilee hieman toista korvaansa ja täällä pähkäilen, käydäänkö lääkärissä vai ei? Seuraillaan tilannetta.
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Turnauspäivä


Tämän viikon ehdoton kohokohta oli pojan jääkiekkojoukkueen järjestämä kevätturnaus lauantaina. Tämä tapahtuma oli meille ensimmäinen (eikä suinkaan viimeinen) voimannäyte seuran ja vanhempien talkoovoimasta.




 
 
 
Turnauslehti oli erittäin asiallinen. Siinä oli esitelty kaikki joukkueet, päivän ohjelmaa ja muuta tärkeätä turnaustietoa. Tätä lehtistä kelpasi tarjota paikallaolijoille. Oli sen verran tasokasta materiaalia.
 
 
 
 




Turnauspaikkana oli meidän harjoitteluhalli (Tuki-Areena), jossa on uudenaikaiset puitteet tapahtuman järjestämiseen. Ainoa puute on kunnon katsomon  puuttuminen, mutta niihin turnauksen järjestäjät eivät voi vaikuttaa. Meidän isännän vastuualueena oli makkaranpaisto (tuo telttarakennelma edessä), joka oli ulkoistettu todella raikkaaseen kevätilmaan. Minä sain toimia myös makkaranpaistajana ja rahastajana. Makkarat tekivät hyvin kauppansa ja isäntä joutui hakemaan kaupasta vielä lisätäydennystä...




 
 
Niin kuin kaikissa isoissa urheilutapahtumissa, täälläkin oli oma turnaustoimisto. Täältä käsin hoidettiin myös tulospalvelua. Se toimi hienosti ns. reaaliajassa videotykin kautta heijastettuna aulan seinälle ja oli näin ollen koko kisakansan nähtävänä. Tämän lisäksi koko kisapäivän ajan oli vielä erikseen nettisivut, jossa päivittyi koko ajan turnauksessa tapahtuvia asioita esim. ottelutulokset ja pistepörssi.
Oli todella "nykyaikaista" meininkiä!
 
 
 

 
 
Meillä vanhemmilla oli iso talkoovastuu monen eri asian toimimisesta päivän aikana mm. joukkueiden ruokailu,  yleinen siisteys, "kisakauppa", laukaisukilpailu jne. Tässä kuva kioskista, joka oli auki koko päivän.
 
 
 

 
 
Arpajaispöytä notkui vielä aamupäivällä arpajaisvoittoja, mutta päivän aikana myydyt arvat vähensi palkintojen määrää kiitettävästi. Minulla oli kiinnitys siniseen Fazerin reppuun, joka oli täynnä karkkia. Tällä kertaa arpaonni ei suosinut kuitenkaan minua.
 
 
 




Koska ns. lähialuesarja oli päättynyt jo helmikuun lopulla, oli näihin kisoihin kutsuttu vastustajia Tampereen (Tappara, Ilves, Lempäälä; Nokia) ja Turun seudulta (TPS). Turnauksessa oli neljä ns. alkulohkoa ja paremmuus selvitettiin ensi lohkoissa.  Pelisysteemistä johtuen jokaiselle joukkueelle tuli pelejä vähintään viisi ja ottelujen taso oli hyvä.
 
 
 



Innokkaita jääkiekonpelaajia oli hurja määrä ja tunnelma hallilla oli erinomainen koko päivän ajan. Me vanhemmat olimme enemmän ja vähemmän talkoohommissa ja lapsemme pääsivät pelaamaan ja nauttimaan hienosta tapahtumasta. Kaikki osallistujat saivat mitalit kaulaan ja voittajajoukkue sai vielä turnauspokaalin. Tällä kertaa turnauksen voitti ansaitusti Tampereen Tappara.
 


 
Kyseinen turnaus sujui järjestelyiltään erinomaisesti. Joukkueenjohtajat olivat tehneet valtavan työn turnauspäivän järjestelyistä. Me vanhemmat hoidimme oman osuutemme myös hyvin. Yhdessä tekeminen tekee meitä vanhempiakin tutuimmiksi toinen toisillemme, onhan meidän lapsilla yhteinen harrastus. 
 
 
Meidän perheellä meni koko päivä jäähallilla. Isäntä meni jo aamu kahdeksaksi, minä ja poika menimme yhdeksäksi. Kotiuduimme vasta kahdeksan aikaa illalla, joten tähän päivään ei muuta todellakaan mahtunut. Niin kuin urheilusuoritusten jälkeen kuuluu sanottavan, "olo oli väsynyt, mutta onnellinen" ja jälleen olimme yhden (hienon) kokemuksen rikkaampia!
 
 
Tänään tässä taloudessa otetaankin rennommin...
 
 
 
 
 
 

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ei ihan vielä ajankohtaista


En ole tänä keväänä päässyt puutarhan suhteen vielä ollenkaan käyntiin. Taidan odotella vielä mahdollista takatalvea...tai sitten maailmanloppua. Viime syksynä laitetut talvisemmat asetelmat näyttävät melkoisen säälittäviltä ulkoruukuissa. Tällä puutarhuri on siis vielä talvihorroksessa. Tai ehkä vasta heräilemässä siitä. Selailin eräänä iltana aikani kuluksi IKEAN kuvagalleriaa ja poimin sieltä muutamia (vähän sumuisia) kivoja terassi- ja parvekekuvia tänne blogini puolelle. Meidän pihalla kun kuvattavaa ei todellakaan ole!

 




Olen vähitellen pohtinut meidän ulkotiloja, lähinnä siis terassia ja sen ympäristöä. Ehkä viimeinkin minun tehtävänäni olisi istuttaa jotain köynöstä (humalaa tai villiviiniä) terassin ritiläseinälle, eikä muutama vuosi sitten istuttamani hortensia tunnu oikein viihtyvän kasvupaikassaan, joten taidan laittaa senkin uusiksi.
 





Puutarhakalusteet piti maalata mustaksi jo viime kesänä, mutta jotenkin se homma vaan jäi.
Viime kesänä sain hankittua sentään maalit ja uudet pehmusteet niihin. Tänä vuonna odotettavissa siis maalausprojektia ja mahdollisesti uuden aurinkovarjon hankkiminen. Ja tietenkin ne kesäkukat.
 




 
Vähän alkoi tätä kirjoittaessani tuo tekemättömien (puutarha)töiden lista jo ahdistaa. Jospa tuo kevätaurinko ja kevään edistyminen saisi meikäläisen sen verran ryhdistymään, että saisin jo viime kesäiset ja vähän vanhemmatkin pihatyöt tehtyä. Niitä uusia suunnitelmia kun alkaa uhkaavasti tulla sinne listan jatkeeksi...
 
 
 
 
 
Olen salaa alkanut haaveilla jonkinlaisesta yrttihyllyköstä tai keittiöpuutarhasta. Itseni tuntien taidan romuttaa koko suunnitelman jo heti alkumetreillä. Tällä hortonomitaidolla yrttihyllykön luominen taitaa olla silkkaa hulluutta... ja enemmänkin rahojen tuhlausta. Saahan sitä kuitenkin haaveilla. Saahan?


Ja kun katsoo tulevan viikonlopun säätiedostusta, ei suunnitellut pihahommat ole vielä edes ajankohtaisia. Lämpimämpiä kelejä siis odotellessa...


 
 
 
 
 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ohjelmoitu viikko ja priorisoimista...


Jälleen voin todeta, että tähän viikkoon mahtuu ohjelmaa ihan kiitettävästi. Ei niinkään, että itselläni olisi ohjelmaa, vaan tuolla perheen nuorimmaisella. Harrastukset ovat onneksi säännölliset, joten niihin osaa jo varautua, mutta tämän lisäksi "kaverikuviot" vaativat aina välillä säätämistä/ aikatauluttamista...







Tällä viikolla maanantaina oli jo yhdet kaverisynttärit ja tiistaina oli jääkiekkoharjoitukset. Tänään keskiviikkona poika käy pelaamassa "höntsysalibandyä", johon hänet ja kaverit kuskataan, kuka vanhemmista aina ehtiikään kuskaamaan. Torstai menee vaihteeksi jäähallilla ja perjantaina ei vielä olekaan mitään ohjelmaa. Sekin taitaa mennä kaveriporukassa Pleikkaria pelaten joko meillä tai naapurissa.






Lauantaina on tiedossa (kirjaimellisesti) koko päivä jäähallilla, sillä pojan jääkiekkojoukkue järjestää ison turnauksen. Pelit alkavat jo klo 9.00 ja viimeiset finaalit loppuvat klo 19.00. Poika pelaa ainakin kolme peliä ja jatko riippuu pelatuista peleistä. Me vanhemmat vietämme päivän grillin vieressä makkaroita paistellen ja toivottavasti menestyksekkäästi niitä myös myyden. Sunnuntain voi pyhittää todellakin lepopäiväksi.
 
 
 





Tällaista haipakkaa meillä. Onneksi isäntä on tällä viikolla vähän paremmin paikkakunnalla, joten lapsen kuskaaminen ei välttämättä ole joka kerta minun kontollani. Jossain välissä yritän sinnikkäästi käydä liikkumassa ja tehdä niitä kotitöitäkin. Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa asioiden priorisoimista. Yritin laittaa tämän viikon aikatauluja hienosti tietokoneen kalenteriin, mutta en ole ihan varma sen toimivuudesta. Perinteinen kalenteri taitaa olla sittenkin paremmin meikäläisen hallinnassa... ja hallittavissa. ;)
 
 
 


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mullat vaihtoon


Nyt se on sitten tehty. Tämän talouden viherkasvit on huollettu tältä osin.






Meikäläisellä ei ollut kyllä minkään valtakunnan motivaatiota aloittaa tätä hommaa, mutta pakko siihen oli vain ryhtyä.  Meidän keittiö muuttui muutamaksi tunniksi operaation keskuspaikaksi.
 
 


 
 
Ensin vuorossa oli pienemmät ruukut, joissa kaikissa on anopinkieliä. Multa oli näissä paakkuuntunut jo melko tiiviiksi, joten toimenpiteelle olikin jo tilausta.
 
 
 

 
 
 
Muutamissa ruukuissa alkoi olla jo selvästikin ahdasta. Piti vähän penkoa varastoja, jotta löytäisin sopivia ruukkuja näille "uusjakoon" meneville anopinkielille.
 
 
 

 
 
Nyt näitä anopinkieliä kasvaa vähän joka huoneessa. Ovat vielä niin helppohoitoisia, etteivät ole moksiskaan, jos joskus unohdan kastella niitä. Ei ihmekään, että ne ovat minun suosikkiviherkasvejani.
 
 
 

 
 
 
Isompien viherkasvien kohdalla tyydyin, olosuhteiden pakosta, lisäämään vain vähän multaa, sillä multapussini oli kummasti huvennut jo anopinkieliä istuttaessa. Olin muutenkin ajatellut, etten suorita massiivisia ruukun- tai mullanvaihtoja näiden isompien kasvien osalta.
 Urakka on siis hoidettu ja nyt sitten seurataan, miten kasvit tästä "höykytyksestä" selviävät: innostuvatko kasvamaan uuteen kukoistukseen vai näivettyvätkö kenties kokonaan. Peukut pystyyn kukoistuksen puolesta!
 
 
 
 Ja seuraava "kevään pakkopullahomma" on ikkunoiden pesu, mutta se on ohjelmassa paljon myöhemmin keväällä,  katupölyjen laskeuduttua. Ja siihen on (onneksi) vielä aikaa...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Harvinaisempi näky


Tässä taloudessa syödään vihreätä salaattia aivan liian harvoin ja vähän. Jokapäiväisessä ruokapöydässämme on aina kaupan punajuurisalaattia ja valmiiksi viipaloituna paprikaa ja kurkkua. Perinteinen vihreä salaatti on meillä harvinaisempi näky.







Joskus innostun tekemään tällaista perussalaattia, jonka ainekset ovat hyvinkin yllätyksettömät. Kahta eri salaattia, kurkkua, luumutomaattia ja kahta eri väristä suippopaprikaa. Niin helppoa ja yksinkertaista... ja silti salaattia tulee tehtyä vain joskus.
 
 
 
 
 
 
Tämän perheen nuorimmainen ei salaateista välitä. Hän syö kurkun kurkkuna ja paprikan paprikana. Hän ei syö salaattia (kuin väkipakolla), vaikka vedottaisiin "että kyllä Teemu Selännekin syö"...josta ei meillä vanhemmillakaan kyllä ole ihan täyttä varmuutta ;).
 
 
 
 

 
 
Kesällä salaattia tulee tehtyä ehkä hieman useammin, koska silloin haluaa muutenkin syödä kevyemmin kaiken grillatun ruoan vastapainona. Silloinkin teemme vain tällaista perussalaattia. Joskus mukana voi olla pilkottua kukkakaalia...
tai jotain muuta yhtä mielikuvituksetonta.
 
 
 
 



Eilen, lauantaina, mietin, mitä sitä touhuisi keittiössä. Jotain pientä ja simppeliä. Sämpylöitä en viitsinyt ruveta tekemään ja pullataikinan tekeminen tuntui siihen fiilikseen myös liian työläältä. Inspiraationi sain kauppareissulta, kun bongasin "Hevi-hyllyltä" kahden värisiä suippopaprikoita. Ja  niin ruokapöytäämme päätyi tämä harvinainen ja värikäs näky...
 
 
 
 
Tällä hetkellä kotona on rauhallista. Tosin melkein ainahan meillä on... Poika on vielä äiti-mummin luona yökyläilemässä ja täällä aloitellaan aamua. Minä heräsin jo seitsemän aikaan ja aamupala on siis jo syöty kaikessa rauhassa (ts. yksikseen). Isäntä heräsi hetki sitten ja aloittelee kanssa omaa "hidasta aamua". Vaikka meillä yleensäkin on rauhalliset aamut, niin pojan ollessa pois, meillä on VIELÄ rauhallisempaa...
 
 
Minä olen hetken päästä suuntamassa ulos pakkaseen aamulenkille. Jossain vaiheessa täytyy "jälkikasvu" hakea kotiin ja se suunniteltu mullanvaihtoprojekti olisi tämän päivän tekolistalla ykkösenä. Isäntä suunnittelee lähtevänsä vielä hiihtämään (!) onnettomalle hiihtoladulle, koska ei voi kipeytyvän jalkansa kanssa tehdä juoksulenkkiä. Hän ottaa kirjaimellisesti hyödyn irti viimeisistä (olemattomista) lumista. Eilenkin hän hiihti yhteensä 30 km samaa 1,7 kilometrin lenkkiä ympäri...kierroksia sai siis tehdä useammankin...hullun hommaa, sanon minä (joka ei ymmärrä hiihdosta mitään!)
 
 
 
Tänään on luvattua ihanaa aurinkoista ja keväistä säätä. Jos saisi siitä energiaa tälle päivälle (= mullanvaihtoon)...ja vähän tulevalle viikollekin!!!!
 
 
 
 
 
 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Karvainen yövieras


Ihanaa, se on taas viikonloppu. Tälle viikonlopulle on tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa. Tänään saimme vielä hieman lisäohjelmaa, kun Sini-siskosen Alma-koira tulla tupsahti meille yökyläilemään...







Alman emäntä lähti Turkuun ja oli menossa kahden kissan talouteen yöksi. En tiedä sitten, kenen mielenterveyttä tässä ajateltiin suojella, niiden kissojen vai tämän  koiran. Tälle karvakuonolle oli suhteellisen helppo löytää hoitopaikka meiltä, sillä kyseessä on rauhallinen ja ns.helppohoitoinen tapaus. Kunhan muistaa vaan silittää paljon... ja ulkoiluttaa joskus.







Meidän isäntä on ajamassa työpäivän päätteeksi pääkaupunkiseudulta kotiin päin, joten voi olla, että suunniteltu juoksulenkki muuttuukin koiranulkoiluttamislenkiksi. Mikäs sen mukavampaa vaihtelua perinteisille kävely-tai juoksulenkeille.
 


Viikonloppuna tiedossa (yllätys, yllätys!) jääkiekkoa ja"Hömppistelyä". Poika on menossa vielä lauantaina äiti-mummin luo yökyläilemään serkkujensa seuraksi. Eilen olin (onneksi!) sen verran tarmokas, että sain imuroitua suurimmat roskat, pölyt ja hiekat huushollista. Suurempaan siivoukseen ei enää tänä viikonloppuna tarvitsekaan ryhtyä.


Minulla olisi kaiken tämän "oheisohjelman" lisäksi tarkoitus vaihtaa viherkasveista mullat. Tosin työkaverini valisti minua, ettei sellaiseen toimenpiteeseen kannata (kuulemma) ruveta vähenevän kuun aikana. No, voipahan siirtää toimenpiteen myöhemmäksi hyvällä syyllä...tai sitten voi syyttää väärää ajankohtaa, jos nämä viherkasvit yllättäen kuolevat.


Mutta nyt laittamaan pojalle ruokaa ja nauttimaan perjantain ns.vapaasta illasta. Hyvää viikonloppua ruudun toiselle puolelle!


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

"Vitsa väännettävä"


Tällä viikolla meillä on luettu kokeisiin. Ensimmäistä kertaa pojan kouluhistoriassa...




 


Kokeita pojalla on tietenkin ollut aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa oli useamman sivun koealue, josta  minäkin sain tiedon. Aikaisemmat kokeet poika on ilmeisesti tehnyt vanhasta muistista...
 
 


 
 
 
Muutaman iltana poika on kerrannut asiaa ihmisestä; elämänvaiheista, lisääntymisestä, ruoansulatuksesta jne. Meidän vanhempien tehtäväksi on jäänyt esittää visaisia kysymyksiä aihealueesta. Lisähaastetta tuli, miten saada lukeminen sopimaan viikon muuhun aikatauluun, varsinkin, kun paljastui, että koe onkin jo tänään, keskiviikkona. Tätähän tämä tulee myöhemmin olemaan enenevässä määrin, harrastusten ja koulunkäymisen yhteensovittamista...
 
 
 
 
Alkuviikko on mennyt melkoisen vauhdikkaasti ja loppuviikko näyttää menevän samoilla nuoteilla. Kotona tehdään se mitä ehditään/ jaksetaan. Ohjelmaa on ihan kiitettävästi ja jossain välissä yritän hieman kuntoillakin. Aikatauluttamista on hieman normaaliviikkoa enemmän, mutta ei onneksi mitään suurempaa paniikkia. Päivä kerrallaan...





maanantai 9. maaliskuuta 2015

Yllätyskukkia

 
 
Sain naistenpäivän kunniaksi tulppaaneja. Varmuuden vuoksi jo viime torstaina. Tai niin ainakin luulin.
 
 
 
 
 
Mies oli ostanut kaksi eri väristä kimppua ja niistä tuli oikein keväinen ja värikäs "asetelma" ruokahuoneen pöydälle.
 
   

 
 
Meillä naistenpäivää vietettiin sunnuntaina koko perheen voimin Turussa. Pojalla on kolmen jääkiekkopelin päivä ja lähdimme sinne tietenkin kannustamaan. Reissu oli ottelujen puolesta hyvä koko joukkueelle (12 ottelusta tuli yksi häviö, kolme tasapeliä ja kahdeksan voittoa) ja pojat taisivat itsekin olla päivään tyytyväisiä! 
 
 

 
 
Viikonloppu meni kaiken puolin rauhallisesti. Migreenisärky on enää muisto vain ja tämä nainen on toipunut entiselleen. Lauantaina ohjelmassa oli koko talon siivousta ja lattarijumppaa mukavassa naisseurassa. Poika kävi isoveljensä perheen kanssa Turussa jossain peuhupaikassa ja kotiutui reissultaan vasta ilta myöhään. Väsyneenä ja perin tyytyväisenä.
 
 
  
 
 
 
Ja lisää kukkia. Eilen sain vielä lisää kukkia. naistenpäivän kunniaksi, tietenkin! Tulppaanikimppu olikin siis vain "hämäystä". Kimpussa on arvatenkin lempikukkaani Gerberaa. Kyllä tuo mies osaa yllättää!
 


 
 
 
Aion nauttia tästä kukkaloistosta mahdollisimman pitkään. Tulppaanit näyttävät jo vähän nuupahtaneilta, mutta tämä kimppu olkoon ilonani vielä tämän viikon.On ihanaa olla nainen...ja ihan joka päivä!!!
 
 
 
 
 
Tällä viikolla meikäläisellä tiedossa muutamana päivänä hieman pitempiä työpäiviä. Oman työn lisäksi tälle viikolle on tullut pari muuta extrahommaa. Katsotaan, miten tänne blogin puolelle ehdin. Tämäkin postaus tulee ajoitettuna...  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Sata asiaa



Muutamissa blogeissa on pyörinyt seuraavanlainen aihe, jossa kerrotaan sata asiaa sinusta (siis minusta). Tässä saa ilmeisesti itse määritellä kuinka  ja miten paljon kertoo itsestään. Tartuin aiheeseen ja ehkä tämän jälkeen tiedät minusta jotain enemmän






1. Olen syntynyt joulukuun 23.päivä.
2. Olen siis horoskoopiltani kauris.
3. Lapsena minusta oli kivaa, kun oli syntynyt vähän erikoisena päivänä. Nykyisin sillä ei ole merkitystä.
4. Olen ollut lapsena erittäin ujo ja arka.
5. Minulla on isoveli ja isosisko. Olen siis meidän perheen kuopus.
6. Ensimmäisellä luokalla olen painanut vaivaiset 17 kg. Meidän luokalla oli kolme muutakin yhtä onnetonta.
7. En ole koskaan myöhästynyt koulusta.
8. Nuoruuden harrastuksia oli partio ja jossain vaiheessa uimahypyt.
9. Partiossa olin yli kaksikymppiseksi asti. Olin jopa piirikouluttajana vähän aikaa.
8. En ollut mitenkään lahjakas tai erityisemmin hyvä oppilas, tunnollinen kylläkin.
9. Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli 8,7.
10. Lukioon menin/pyrin , koska en tiennyt, mitä muutakaan olisin tehnyt ja vanhemmat sisarukset olivat jo käyneet siellä.
11. Kirjoitin silloisessa ylioppilastutkinnossa 6 ainetta, yleisarvosana oli M.
12. Pääsin Rauman OKL:een 1986 opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Valmistuin v.1989. (A.D)
13. Harrastin aikuisiällä kilpatanssia ja olin myös useamman vuoden valmentajana.
13. Vuonna 1993 lähdin lukemaan lisää, erityislastentarhanopettajaksi.
14. Valmistuttuani lähdin työn perässä Poriin.
15. Porissa asuessani tutustuin mieheeni, kylläkin Raumalla.
16. En ole ollut kihloissa koskaan.
17. Erityisluokanopettajaksi valmistui 1998, jonka jälkeen pääsin nykyiseen työpaikkaani töihin 1999.
18. Menimme naimisiin vuonna 2000, viiden vuoden yhteiselon jälkeen.
19. Meillä on eräänlainen uusperhe. Miehellä kaksi lasta aikaisemmasta avioliitosta ja sitten tämä meidän yhteinen lapsemme. Vanhemmat lapset ovat tätä nykyään jo kylläkin kolmekymppisiä... ;)
20. Yhteisen talomme (tämän nykyisen) ostimme myös vuonna 2000.
21. Meillä on mökki saaristossa, jonka olemme rakentaneet paikan päällä pitkästä tavarasta.
22. Olen suunnitellut mökin pohjan ja sisustuksen ( ja on se mieskin jotain päässyt sanomaan)
23. Lempiruokani on aina ollut maksalaatikko ja puolukka.
24. En pidä erityisesti kalaruoista. Joskus jopa toivoin, että olisi ollut allerginen kalalle...
25. Olen ajanut elämässäni yhden hirvikolarin...toivottavasti myös viimeisen.
26. Minulla on viisi kummilasta.
27. En pidä ruoanlaitosta.
28. Enkä oikein leipomisestakaan.
29. En pidä kauheasti siivoamisesta, mutta pidän siitä, että kotona on siistiä. Mielenkiintoinen yhdistelmä.


 


30. Haaveilin joskus, että minusta tulee hortonomi tai maantiedon opettaja. Ei tullut.
31. Ensimmäinen autoni oli isältäni peritty Audi 80...autojen auto!
32. Olen aika huono kuski.
33. Autossa pelkääjän paikalla "ajan"/ neuvon ärsyttävyyteen asti
34. En ole mikään "yökukkuja", vaan menen mielelläni ajoissa nukkumaan.
35. Olen sisutuslehtien suurkuluttaja ja niiden hamstraaja.
36. En ole koskaan polttanut tupakkaa.
37. En ole edes maistanut...
38. Olen perso karkeille...
39. Erityisesti suklaa ja salmiakki. Kaikki muutkin karkit kyllä menevät.
40. Minulla on ollut joskus oikomisraudat.
41. Olen ollut joskus hiusmessuilla hiusmallina.
42. Jonkun värikartan mukaan olen "talvi"-ihminen.
43. Pidän ns. perusväreistä.
44. Vaatekaapistani löytyy pääasiallisesti mustaa, valkoista, punaista ja harmaata väriä.
45. Vihreä ei kuulu värikartastooni ollenkaan.
46. Yritän ostaa itselleni aina jotakin käytännöllistä
47. Heräteostoksia teen harvoin.
48. Olen aika tarkka rahoistani.
49. Voisi jopa sanoa, että olen pihi... :)
50. Pidän matkustamisesta, mutta lähtöhetkellä aina ajattelen, miksi täytyy lähteä...
51. Tykkään olla kotona.
52. Olen siis kotihiiri.
53. Saunomme joka päivä.
54. Herään arkiaamuisin töihin aina klo 6.00
55. Olen hyvä heräämään.
56. Nukun huonosti...tai siis heräilen monta kertaa yössä.
57. Olen positiivinen ihminen.
58. Minulla on melkeinpä aina varasuunnitelma...tai sille vielä varasuunnitelma...
59. Olen ylihuolehtivainen äiti...ja aviovaimo.
60. Varoittelen kaikesta mahdollisesta mitä voi tapahtua...





61. Olen vähän hössö...jonkun mielestä varmaan paljonkin!!!
62. Olen ylpeä työstäni ja siitä mitä teen.
63. Olin 39-vuotias tullessani äidiksi. Maailman hienoin kokemus.
64. Herkistyn helposti ja eläydyn muiden tunteisiin.
65. Haluan kehittää itseäni eteenpäin, "vierivä kivi ei sammaloidu"
66. Liikunta tai liikkuminen on minulle tärkeätä.
67. Juokseminen on nykyisin ihan kivaa.
68. Osaan myös laiskotella.
69. Olen huono sairastamaan.
70. Pienestäkin lämmönnoususta olen heti petipotilaana.
71. Tarvitsisin lukulasit, mutta en ole saanut vain aikaiseksi mennä näöntarkastukseen.
72. Olen joissakin asioissa todella saamaton, kuten esim. silmälääkärin ajan varaamisessa.
73. Olen joissakin asioissa hyvin päättäväinen, enkä anna periksi helposti.
74. Minun on helppo pyytää ja antaa anteeksi.
75. Suutun nykyisin todella harvoin...ainakin omasta mielestäni.
76. Minä hoidan meidän taloudessa pääsääntöisesti ruokaostokset.
77. Osaan laulaa.
78. Osaan soittaa vähän pianoa.
79. Opin pianonsoiton vasta OKL:ssä ja se on ollut yksi elämäni hienoimmista oppimiskokemuksista.
80. Osaan jonkin verran viittomia.
81. Käytän työssäni viitottua puhetta päivittäin.
82. Minulla ei ole  Facebook-tiliä - periaatteen vuoksi.
83. Olen muutenkin aika huono käyttämään sosiaalista mediaa..esim. kännykkää...:D
84. Minua ei ole koskaan nukutettu.
85. En juo nykyisin juurikaan alkoholia.
86. Menen syksyllä ensimmäiseen ulkomaalaiseen juoksutapahtumaan, Tallinnaan.
87. Useamman vuoden kypsyttelyn jälkeen aoin jäädä syksyllä vuorotteluvapaalle (=jahkailija!)
88. Olen joskus pitänyt Sambic-tunteja...hih, hih...
89. Olen kalenteri-ihminen.
90. Minun on toisinaan vaikea muuttaa enää suunniteltuja juttuja, ex tempore-jutut ovat melkeinpä mahdottomia.




 

91. Tänä vuonna meille tulee avioliittoa 15 vuotta täyteen.
92. Pidän koruista.
93. Minulla on kaikki korut joko hopeaa tai valkokultaa.
94. Mieheni toi minulle muutama vuosi sitten Etelä-Afrikasta timantin, josta minun pitäisi teetättää itselleni jotain, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi (= edelleen jahkailija!)
95. Olen jahkailija!! :D
96. Olen eläkesäästäjä.
97. Voi olla, että pääsen eläkkeelle vasta 65-vuotiaana...jos silloinkaan.
98. Minulla on keskustan läheisyydessä sijoitusasunto.
99. Minulla on jo harmaita hiuksia, mutta kestovärillä saan ne vielä joten kuten peittoon.
100.  Olen onnellinen ihminen!!!!






Tämä tuli julkaistuksi vahingossa vähän etuajassa. Kävin vielä lisäämässä kuvia, jotta tätä voisi olla mukavampi lukea.Olipa tämän tekeminen hauskaa. Ajatukset sinkoilivat milloin minnekin. Välillä jäi oikein miettimään, mitä kaikkea tänne kirjoittaisi. Numero 40 tienoilla aloin jo ajatella, etten millään keksi 100 asiaa, mutta kummasti niitä vaan jostain pulppusi. Mukavaa "brain storm"-tyyliä. Kokeilkaa tekin!










perjantai 6. maaliskuuta 2015

Se aika kuukaudesta...


..että postilaatikkoon tulee sisustuslehtiä melkein joka päivä, parhaimpana kaksi. Meillä päin posteljooni taitaa kulkea nykyisin autolla. Ymmärrettävistä (ja painavista) syistä.



 
 
Tällä viikolla tulleet kolme lehteä kuuluvat ehdottomasti suosikkilehtiini. Näistä riittää lukemista todella moneksi kertaa. Kaikkia näitä olen ehtinyt hiukan selailemaan ja silmäilemään, mutta tarkempi "sisäistäminen" vielä uupuu.





 
 
Jossain vaiheessa minulle tuli enemmänkin sisutuslehtiä, mutta olen melko hyvin saanut tilausintoni rajattua näihin lehtiin. Näiden lisäksi minulle tulee vielä Koti ja keittiö-lehti. Muita sisutuslehtiä ostan irtolehtinä fiiliksen mukaan. Sähköisistä lehdistä en ole kovinkaan kiinnostunut. Minun täytyy tuntea lehti aidosti käsissäni ja päästä "pläräämään" sivuja. Sähköisistä versioista ei tätä tunnetta saa millään.
 
 
 




Syksyksi suunniteltu (ja koko vuoden kestävä) vuorotteluvapaa pistänee sisustuslehtiharrastukseni uusiksi. Näihin menee yllättävän paljon rahaa, vaikka olisi minkälainen kestotilaaja. Olen suunnitellut, että pitäisin vuoden mittaisen tilaustauon lehdistä ja kävisin lukemassa näitä kirjaston lukusalissa. Tiedän jo nyt, että vieroitusoireita tulee ja varmasti. Sen verran koukussa olen näihin.
 




Loppu viikko on mennyt vähän kaksijakoisissa tunnelmissa. Töissä on ollut ihan tavallista haipakkaa eli sitä normaalia työarkea. Eilen iltapäivällä minulle iski kuitenkin ihan hirvittävä päänsärky, joka olikin migreeniä. Näköhäiriöitä oli yhdellä välitunnilla, mutta se meni todella nopeasti ohi. Särky odotteli taustalla sinne iltapäivään, kunnes jysähti päälle ihan kunnolla. Kotona lääkitsin itseäni ja makoilin koko loppu päivän, sillä minulla migreeni ilmenee koko pään jomotuksella ja totaaliväsymyksenä.


Tänään jaksoin ja pystyi menemään töihin ihan normaalisti. Päässä oli ja on edelleen jomotusta, mutta toisena päivänä se on vain lievempää. Äkkinäiset liikkeet, yskähdykset, naurahdukset ja kaikki alaspäin suuntautuvat liikkeet tuntuvat päässä. Naurahdin töissä, että tällaisena päivänä en saisi nauraa ollenkaan ja minun pitäisi olla hyvin rauhallisesti...ja kumpikaan ei kyllä onnistu. Kärsittävä siis on vielä tämäkin päivä.



Migreenin myötä loppuviikon suunnitellut juoksulenkit ovat jääneet toteutumatta, sillä tärähdykset tuntuvat pääkopassa erittäin ikäviltä. Yritän kuitenkin tänään päästä pienelle kävelylenkille. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus syventyä tarkemmin myös näihin sisutuslehtiin. Huomenna pitäisi olla taas "lattarikondiksessa"...ja suoriutua myös viikkosiivouksesta. Jotain kivaa ja vähemmän kivaa siis tiedossa.