Stailiamo

lauantai 10. marraskuuta 2012

Isänpäivän aattona

Jos tämä viikko on ollut melkoista haipakkaa, niin sitä on jatkunut vähän tänne viikonlopun puolellekin. Torstaina isäntä ilmoitti, että suvun nuorimmainen tulee perjantaina yökylään meille. Tämä oli siis tämän "super-unon" ensimmäinen yökeikka meillä. Tämä pieni mies on kyllä niin valloittava ja ihana! Oikein sydänten murskaaja.

Ilta (ja yö) menivät oikein mukavasti. Tein illaksi kaikille "miehille" vohveleita ja hyvin tuntui uppoavan. Maha täynnä vohveleita oli ilmeisesti hyvä nukkua ja unta riittikin puoli seitsämään asti. Meidän nuori mies päätti herätä jo klo 5.35 (JEEeee...:( ). Onneksi poikamme on melkoisen lahjakas pötköttelijä eli hän nousi vasta pienimmän miehen mukana. Minä yritin vielä epätoivoisesti nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut.

Pojille aamupalat pöytään ja laittamaan itseä valmiiksi. Olin päättänyt tehdä jo pitkään roikkuneet työhommat tänä viikonloppuna pois tekemättömien töiden listalta. Niinpä suuntasin aamupäivällä töihin (=kouluun) kirjoittamaan sähköisiä kaavakkeita. Niissä meni tunti jos toinenkin, mutta sain kuin sainkin ne tehtyä.

Kotimatkalla poikkesin PRISMAan ostamaan isänpäiväkukkasia ja muuta. Löysinkin ihan kivan valmiin kimpun huomiseksi.





Kimppu tulee ruokapöytään, kun mies haluaa kutsua jälkikasvunsa perheineen meille syömään isänpäivälounasta.
 



Kimpussa on krysantteemeja, ruusuja, neilikoita ja sitten noita vihreitä "palloja"...?
 



Tähän vuodenaikaan on vahän hankala löytää ajankohtaan sopivia kukkia ( onko niitä?). Ihan vielä kun ei viitsisi ostaa joulutähtiä tai tulppaaneja...
 



Todettakoon jälleen, että valokuvaaminen on enemmän kuin haasteellista. Päivänvalo (mikä...?) ei oikein riitä ja sähkövalaistuksessa tulee tälläistä jälkeä. Salamaa kun en suostu käyttämään, jos ei ole ihan pakko. Näillä mennään. SORRY!


 
Olotila on tällä hetkellä hieman väsynyt, mutta ennen kaikea helpottunut! Ei minua yleensä stressaa varsinainen (päivä)työ, vaan ne kasautuneet, tekemättömät työt. Työssäni erityisluokanopettajana työmäärä on vuosien aikana lisääntynyt huomattavasti. Oppilaat eivät ole yhtään sen hankalempia/ihanempia kuin aikaisemminkaan, mutta kaikenmaailman kaavakkeiden, HOJKSien, pedagogisten asiakirjojen, koulukohtaisten opetussuunnitelmien laadinta, suunnittelupalaverit yms. vievät tolkuttoman paljon aikaa. "Tämä(kin) on vain ammatinvalintakysymys", lohdutti mieheni...auttoipa paljon. Ja onhan meillä ne pitkät lomat...
 
Huomenna on siis isänpäivä. Onneksi mieheni haluaa aina tehdä meillä juhlalounaan. Minun tehtäväkseni jää aamupalan tekeminen ja juhlalounaan pöydän koristelu. Mies on luvannut jopa tehdä jälkiruoankin. Huomenna tiedossa siis mukava päivä; yhdessäoloa läheisten ihmisten kanssa ja hyvää ruokaa. Voiko enempää toivoa?!
 
 Ja nyt sauna lämpimäksi. Illemmalla voisi nauttia vielä vaikka glögiä...
 
Ai niin, oletteko huomanneet: minulla on jo kaksi (2) jäsentä lukijoina, joista toinen on sukulaiseni. Iloitsen kyllä ihan molemmista!!! Kiva, kun joku "ulkopuolinenkin" on käynyt täällä ja reksitöröitynyt. Sydämelliseti tervetuloa minun "satuelämääni"...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

5 kommenttia:

  1. Hei Satu tämä on kolmas kerta kun yritän saada sinulle viestiä tulemaan, toivottavasti nyt onnistuu (nyt on Mikael apuna!). Haluan onnitella blogisi 1-vuotissynnttärin johdosta! Luen blogiasi säännöllisesti, mutta eipä tule kommentoitua kovin useasti. Laittaisitko ideoita ja kuvia jos löydät tai teet jotain kivaa ovikoristetta. Toin mökiltä punaisia taipuisia oksia, mutta en ole vielä keksinyt mitä niistä väsäisin. Yksi ajatus on, että solmin niitä hillo- ja marmeladipurkkien koristeeksi, katsotaan onnistuuko. Hyvää syksyn jatkoa teille kaikille.t.Tenttu-täti

    VastaaPoista
  2. Apua!
    Kyllä nyt tuli paineita...en mä nyt ole kauhean hyvä ideoimaan mitään juttuja. Tuli kyllä mieleen, että niistä punaisista oksista voisi yrittää tehdä sellaisen ovikranssin...ei olis ainakaan ihan perinteisen näköinen havu- tai koivunoksakranssi. Minulla on kans tuossa etupihalla vähän marjakuusia (tai vastaavia) "parturoitavana". Ajattelin niistä kans tehdä jotain...joku kun antaisi mulle vain lisää vapaa-aikaa. Tuntuu olevan vähän kortilla...
    Terkkuja sinne "etelään" kaikille tutuille!
    Terkuin; Satu :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kukkakimppu Satu! Terv. Linda (huomaa nimimerkki ;))

    VastaaPoista
  4. Hei Linda!
    Käväisin mielenkiinnosta tuolla blogissasi, mutta en jättänyt sulle mitään viestiä. Oli vähän vaikea löytää sinulle lohdutuksen sanoja tapahtuneen johdosta. Kiva kuitenkin, että olet lähtenyt mukaan tähän bloggailuun. Tämäkin voi olla "väline" selkiyttämään elämää ja ajatuksia. Jaksamista opsikeluun ja muullekin "elämän saralle"... Lämpimät halaukset!
    Terkuin, Satu

    VastaaPoista
  5. Voi että tämä on ihan unohtunut! Mutta elämä jatkuu niinkuin blogissani kirjoitin =)Mukavaa joulun odotusta sinne! -Linda

    VastaaPoista