maanantai 22. huhtikuuta 2013

LEGOilua

Huhtikuun viimeinen täysi viikko on hurahtanut käyntiin. Maanantai on ollut minulla joskus ns. viikon pahin päivä. Olen ollut töistä tullessani hyvin väsynyt enkä ole saanut mitään kotona aikaiseksi.

Huomasin tässä kerran, että tämä tilanne on jotenkin muuttunut. Nykyään olen maanantaisin yllättävänkin aikaansaava. Tänään hain lapsen eskarista ja kotona aloin heti valmistella huomisen tuntia. Sen jälkeen tein ruoan/perunamuusit ja viikkailin puhtaita pyykkejä kaappiin.

Syömisen jälkeen poika pyysi, jos pelaisimme legoilla (kun ei oltu kuulemma piiiitkääään aikaan leikitty). En minä tietenkään voinut kieltäytyä moisesta pyynnöstä. Samalla tuli harjoiteltu kameran käyttöä ja edelleen olen erittäin tyytyväinen sekä kameraan että kuvien laatuun.




Poika haki huoneestaan metsäpoliisiaseman ja muuta asiaan kuuluvaa rekvisiittaa ja yhteisleikki alkoi. Välillä ehdin kuvaamaankin.
 
 


Poliisilaitoksella oli välillä vankilan puolella vähän ruuhkaa, kun rosvot täyttivät vankilan eikä huimilta takaa-ajoiltakaan voitu välttyä.





Meno oli välillä kuin paremmissakin action-filmeissä ja rosvoja jahdattiin niin maalla, merellä kuin ilmasta käsin.
 
 
 

Näistä kuvista tulikin mieleen (pieni "aasin silta"), että pari viikkoa sitten varasin meidän perheelle kesälomamatkan Tanskaan, Legolandiaan.
 
 
 
Tämä päivä alkaa lähestyä loppuaan ja huomenna on (loogisesti!) tiistai. Työpäivän jälkeen menemme pojan kanssa parturiin, koska tämä äiti sekoili viime perjantaina parturiajan kanssa. Tämän jälkeen suunnitelmissa olisi pyörähtää vähän kaupungilla lähinnä pojan asioilla.
 
Katsotaan milloin mahdamme huomenna kotiutua. Kiirettä ei ole, sillä isäntä on metsästymatkalla niinkin kaukana Suomesta kuin Etelä-Afrikassa. Hän on hakemassa/ metsästämässä minulle (joskus tilaamani?) seepraa. Tai siis mielummin taljan  (heh,heh). Minulla ei kyllä ole tällaistä muistikuvaa tilauksesta, mutta siellä hän nyt kuitenkin on.
 
Kevätmielellä huomiseen.
 
 
 
P.S Sain äsken tekstiviestin. Mies oli ampunut sen SEEPRAN. Uskomatonta!
 
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. HEI!
    Mukavaa lukea kuulumisianne välillä...on kulunut aikaa tovi visiitistä blogissasi. Voi että ajan kuluminen on kummallista :)

    Terkuin Jolhe-Johanna

    VastaaPoista
  2. No juu. Minä tässä kanssa yritän pysyä mukana ajan hermoilla, mutta aika vain mennä jolkuttaa melkoista vauhtia eteenpäin. Sinulla vissiin pahimmat kiireet takana, minulla vasta edessäpäin. Ollaan kuitenkin yhteyksissä!
    Terkuin, Satu

    VastaaPoista