Stailiamo

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kotiutumista

Tänään oli se päivä, että mökkilomailu päättyi ja siirryimme kaupunkiin. Aamu meni kuitenkin rauhallisesti hienosta aamusta ja rauhallisuudesta nauttien. Ulkona pikku pakkanen ja aurinko "loimotti" taivaalla.


Tänään oli myös tietokone "boikotissa", mutta siitä ei tuntunut tulevan isoa ongelmaa. Tulihan telkkarista ohjelmia ja äitikin on aika hyvä leikkimään autoilla.




Aamupäivällä mies ja poika päättivät lähteä yhdessä hiihtäen verkoille. Minua ajatus hirvitti, koska nuoremman hiihtokokemus näillä lumilla (tai yleensäkään millään lumilla) on ollut vähäistä. No, kaverit lähtivät matkaan...



Matkanteko vähän takkuili. Mies oli unohtanut jonkun rautalanganpätkän mökille. Jo hyvän matkaa taivallettuaan he joutuivat siis kääntymään takaisin hakemaan moista kapistusta ja retki alkoi alusta. Kalamiehet pääsivä lopulta verkoille, mutta samalla keli oli oleellisesti huonontunut. Taivaalta tuli reilusti lunta ja lahdenaukealla kävi vielä melkoinen tuuli. Paluumatka ei ollutkaan "ruusuista". Tuulessa ja tuiskussa vastatuuleen hiihtänyt parivaljakko rantautui lopulta. Pienempi miehistä oli itkenyt melkeinpä koko paluumatkan, mutta oli kuitenkin sisukkasti jatkanut hiihtämistä. Voi,minun pientä urhoollista kalamiestä (tarkoitan siis poikaani!)!!! Loppu hyvin kaikki hyvin. Muutaman "sylituokion" ja syömisen jälkeen pikkumiehen olo koheni kummasti ja elämä hymyili jälleen. Niin ja tulihan sieltä verkoista muutama ahven, yksi hauki ja kuha...ei ihan turha reissu.

Mökillä siivottiin paikat ja valmistauduttiin kotiin lähtöön. Laakonpassi hiljenisi taas vähäksi aikaan. Miehen kanssa suunniteltiin paluumatkaa ja kelistä johtuen tiedettiin, ettei se tulisi olemaan herkkua. Mies veti ahkiossa kassia ym. tavaraa ja minä vedin pulkassa poikaa. Oltiin me varmaan aikamoinen näky jäällä, melkeinpä naparetkeilijöitä. Harmi, kun ei tullut otettua kuvaa.

Eteneminen jäällä oli hikistä hommaa. Mulla ei ollut suksia, mutta onneksi välillä oli hankikantoa. Välillä taas upotti oikein kunnolla ja mielenkiintoiseksi matkanteon teki myös se, että lumen ja jään välissä oli reilu sohjokerros. Miehen etenemistä hidastutti se, että suksien pohjiin kertyi lunta eli eteneminen muistuttu enemmän kävelyä kuin hiihtoa. matkaa mökiltä autolle on n. kaksi kilometriä ja tällä kelillä se tunti 12 kilometriltä. Autolle päästiin kuitenkin suht kuivin jaloin ja mönkkärikin haettiin matkanvarrelta talteen. Hyvä Nurmi-team!!!

Autossa sain vieltä mieheltäni tunnustuksen, kun hän sanoi, että onneksi minä en ole ihan sokerista tehty tai mikään "hienohelma" , joku toinen nainen oilisi voinut jo luovuttaa... Totuuden nimissä, ei se matkanteko mitään herkkua ollut, mutta olen minä ammoisina partiovuosina tottunut liikkumaan melkeinpä säällä kuin säällä. Kieltämättä auton sisällä, lämmityslaitteen huristessa olo oli ihan jees!!!

Kotona vielä taisi mennä tunteroinen kasseja tyhjentäessä ja vaatteita kuivatessa. Mökillä on aina kiva olla, mutta kyllä tänne kotiinkin mielellään tulee. On sisävessa ja juokseva vesi, kauppakin tuossa nurkan takana ja mitä vielä...

Ollaan lomassa "puolivälin krouvissa" ja tuntuu, että sitä olisi ollut pitempäänkin. Huomenna ihan tavallinen kotipäivä tiedossa. Mies lähtee loppuviikosta Viroon metsästämään ja poika lähtee "Sini-siskosen" luokse viikonlopuksi eli tavaroiden pakkaamista olis ainakin tiedossa. Lomailu siis jatkuuuuuuuuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti