Stailiamo

torstai 31. heinäkuuta 2014

Maalarin tikapuut


Olin jo kauan aikaa unelmoinut ja hakenut vanhan ajan maalarintikkaita. Kuinkas ollakaan, sellaiset löytyivät aivan läheltä. Siskoni asuu isossa maalaistalossa ja heidän piharakennukset ovat melkoisia aarreaittoja, ainakin meikäläisen silmin. Viime kesänä löysin sieltä puiset maalarintikkaat ja sisko lupasi ne minulle joululahjaksi... ja tämä tyttö oli onnesta soikulaisena.


 
 
Tikapuut ehtivät olla meidän autotallissa säilytyksessä (miehen tiellä) jo jonkin aikaa, kunnes eräänä lämpimänä päivänä kannoin ne pihalle kunnostusta varten.
 



 
 
 
Näiden tikapuiden tarina ei ole sen paremmin tiedossa. Maalitahroja näissä kuitenkin oli. Harjasin, pesin ja vielä hioin suurimmat kokkareet pois, muuten ne saivat jäädä alkuperäiseen kuntoonsa.
 
 
 
 

 
 
Sovittelin näitä kotona muutamiin paikkoihin, mutta tikapuut osoittautuivatkin hieman liian pitkiksi. Mies tarjoutui sahamaan muutamn askelman pois ja samalla saimme tikapuut myös suoremmaksi. Virittelimme myös hamppunarua tikapuisen "stoppariksi".
 





Näistä tuli täydelliset ja hieman huvittuneena mies seurasi, mihin nämä meillä lopulta päätyivät. Hänen mielestään niiden paikka alunperin olisi ollut kaatopaikalla, mutta yllättyi itsekin näiden maalarintikkaiden "uudesta elämästä"...
 
 
 
...siitä seuraavassa postauksessa enemmän... ;)
 
 
 
 
 
 
 
 




keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Picnic rannalla


Eilen kokoonnuimme pienellä "Hömppis-porukalla" viettämään kahden pojan syntymäpäiviä, hieman "jälkijunassa" kylläkin. Tällä kertaa emme kokoontuneetkaan kenenkään kotiin, vaan lähdimme viettämään helteistä päivää rannalle. Tämä uimaranta oli meille vieraampi uimaranta, koska se sijaitsee toisella puolella kaupunkia. Kiva, uusi tuttavuus meille.



 

Meillä aikuisilla oli pienini picnic-leiri ja tarjolla oli maukasta naposteltavaa (viinirypäleitä, vesimelonia, kurkkua..) ja kakun sijaan minä toin rannalle vohveleita ja aikuisille kahvia. Me aikuiset keskityimme syömiseen ja seurusteluun, kun taas lapsilla näytti olevan parempaa tekemistä...
 
 



Pojat eivät paljoakaan  picnicistä perustaneet. Tärkeintä taisi olla uiminen. Picnic-peitolla käytiin vain hätäisesti kääntymässä ja taas jatkettiin vedessä telmimistä. Hauskaa tuntui olevan.
 
 
 


 
 
Tämä Hömppis-porukka on kokoontunut siitä lähtien, kun meidän lapset ovat olleet puolivuotiaita. Yhteistä taivalta on takana siis jo vuosia. Muutamia on vuosien varrella pudonnut pois porukasta, mutta seitsemästä alkuperäisestä perheestä on vielä neljä aktiivista jäljellä. Tässä porukassa sitten ihmetellään yhdessä  jälkikasvua ja päivitellään elämää...vertaistukea siis parhaimmillaan!
 
 
 
 
Seuraavaksi suunnittelemme syksyksi pientä irtiottoa arjesta ja yhteistä äitien ulkomaanmatkaa...ihan Ruotsiin asti.
 
 
 
 
 
 


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Heräteostoksia jälleen


Tämän lyhyen kesälomani aikana (10 viikkoa!) en juurikaan ole ehtinyt kaupungille. Alennusmyynnitkin olen ohittanut melko sujuvasti. Muutama viikko sitten kävin kuitenkin pikaisesti kaupungilla toimittamassa jotain asiaa ja samalla poikkesin kirjakaupassa. Sieltä löydän aina jotain muutakin (kivaa) ekstraa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.



 
 
Kaikkien muiden ostosten lisäksi ostin itselleni hienon silmälasikotelon ja tietenkin uudet lukulasit.
 
 


 
Lukulaseja alkaa tällä naisella olla jo melkoinen arsenaali. Koska minulla on aina lasit hukassa,  ajatteli tämän ostoksen myötä ratkaista edes osan ongelmasta. Silmälasikotelon avulla löydän silmälasit (ehkä) helpommin laukun pohjalta...jos nyt yleensä sattuvat olemaan mukana.



Ja koska ostin myös uudet lukulasit, ajattelin julkaista täällä muutaman kuvan hieman viisaamman näköisestä meikäläisestä. Poika avusti minua kuvauksissa ja otin kuvia myös "käsimitalla". Lukuisista (epäonnistuneist)a kuvista nämä valikoituivat julkaisukelpoisina...






Minähän näytän ihan... opettajalta!!!! :D
 
 
 
 
 
 
 


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ans kattoo ny kui täsä käy


Heltteet sen kun vain jatkuvat ja täällä ei ainakaan valiteta. Miehen palatessa töihin, alkoi täälläkin arkirutiinit ns. pehmeällä laskulla. Tänään ohjelmassa kampaajalla käynti ja pojan jalkapallotreenit. Eiköhän siinä ole ohjelmaa jo ihan riittävästi.



 
 
Viime viikolla tein mökillä isännän pyynnöstä mustikkapiirakan. Mustikat isäntä poimi sienenhakuretkeltään.



 
 
Kesämarjojen kanssa meinaakin käydä "oharit", sillä viime viikolla kun lähdin hakemaan/ ostamaan mansikoita, niin minulle myytiin  "ei oota". Parhaimman sesongin ajan me olimme reissusssa eli tässä voi huonossa tapauksessa käydä niin, että tuleva talvi mennään kaupan mansikkahilloilla.
 
 
 

 
 
Mustikoiden kanssa meinaa käydä samalla tavalla. Kuuntelin (kateudesta vihreänä), kun tätini kertoivat suurista mustikkamääristä, mitä he ovat jo poimineet ja pakastaneet...ja lisää täytyy kuulemma vielä päästä hakemaan. Meidän mustikkamäärä näkyy tuossa leipomani mustikkapiirakan päällä...
 
 
 
 
Mies lohdutti kuitenkin minua ja totesi, että eiköhän niitä mansikoita vielä jostain saa. Eikä tämä olisi ensimmäinen kerta, kun mansikka-aika menee meikäläiseltä sujuvasti ohi. Ans kattooo ny, kui täsä sitten loppu viimeks käy...
 
 
 
 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Sunnuntaina



Helteiset säätä ovat hemmotelleet meitä koko tämän viikon. Miehen viimeinen lomaviikko tuli vietettyä melkeinpä kokonaan mökillä. Joka aamu mökin edessä oli tämän näköistä...





Aivan tyyni merenpinta ja heti aamulla on ollut jo todella lämmintä. Kesäkuun kylmät kelit ovat todellakin muisto vain. Tosin ovat sen verran hyvässä muistissa, että nyt ei ole helteestä pahemmin valiteltu, vaan pikemminkin nautittu.
 
 
 


 
Tulimme lauantaina pois mökiltä ja jollain tavalla kesälomakausi päättyi siihen. Tänään luvassa vielä pieni saaristoristeily Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Tämän päivän ohjelmassa on keväällä poisnukkuneen setäni uurnanlasku mereen. Setäni saa viimeisen leposijan taatusti hänelle sopivassa paikassa.Tilaisuus tulee olemaan hyvin  pienimuotoinen ja varsinaisen uurnanlaskun käyvät suorittamassa vain setäni siskot. Tämän jälkeen syömme vielä Kylmäpihlajan majakalla ja palaamme takaisin kaupunkiin.
 
 
 
 
 
Miehen palatessa töihin, alkaa meilläkin arjen toiminnot vähitellen palata peruskuvioihin. Pojan jalkapallotauko päättyy ja muutenkin tulevalle viikolle on ilmaantunut jos jonkinlaista ohjelmaa. Tästä tämä lomien jälkeinen ns. normaali arki alkaa taas...tosin maltilla käynnistyen, sillä onhan minulla ja pojalla vielä kaksi kokonaista viikkoa vielä lomaa jäljellä. Ja niistähän me nautimme vielä täysillä!!!
 
 
 
 
 
 

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Saaripäivä


Lähdimme viettämään helteistä kesäpäivää Rauman saaristoon. Retkikohteemme tuntematon...



 
 
Tavaraa pakattiin mukaan, kuin olisimme menossa jonnekin pidemmällekin. Yksi noista kasseista oli meidän keväällä ostama retkigrilli, joka pääsi vasta nyt koekäyttöön. Tavarat siis  paattiin ja menoksi!
 
 
 
 


 
Varsinaisesti meillä ei ollut mitään tiettyä saarta retkikohteena. Kriteereinä taisi olla, että olisi hyvä rantautua, kalliota ja suhteellisen hyvä uimaranta. Sellainen löytyikin ensimmäisellä yrityksellä. Ei muuta, kuin leiri pystyyn päivän ajaksi...
 
 




Miehet kävivät tutustumassa retkisaaremme rantaan ja etsivät hyvää uimapaikkaa. Saaren nimi jäi meillä tuntemattomaksi, silla meillä ei tullut merikorttiakaan mukaan.
 
 








Minä en kastautunut näissä vesissä, mutta olin kyllä erinomainen rantavahti...en kuitenkaan ihan Baywatch-tasoa :D






Välillä kiikaroimme läheisiin saariin ja bongailtiin lintuja...




 
 
Kiertelin rantaa ja nappailin kuvia rannoilta ja luonnosta löytyvistä yksityiskohdista.
 









Ja sitten söimme...


 
Retkigrillimme osoittautui ihan oivalliseksi vekottimeksi, tosin ensimmäinesn kokeilun jälkeen, tiedämme odottaa hiilloksen valmistumista hieman kauemmin. Saimme syödä kuitenkin ihan lämpimiä makkaroita.





Nämä vesipedot kävivät uimassa useammankin kerran päivän aikana. Vesi oli täällä paljon kirkkaampaa kuin mökin rannassa...ja myöskin jonkin verran viileämpää.
 
 
 




Paluumatkalla mökille poika innostui kokeilemaan vielä kalaonneaan. Ei napannut tällä kertaa.






Olipa meillä jälleen mukava päivä!
 
 
 
Elämän hienot asiat (ja muistot) koostuvat yleensä melko yksinkertaisista asioista.Tälläisen päivän jälkeen voi tuntea olevansa onnellinen...






 
 
 
 
 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kahvilla Kartussa


Miehellä viimeinen lomaviikko ja lähdimme kaupungin kuumaa hellettä mökille pakoon. Poika sai luokkakaverinsa mukaan kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Ohjelmaa löyty omasta rannastakin, mutta yhtenä iltapäivänä lähdimme naapurisaareen jäätelölle ja kahville.




Karttu niminen paikka sijaitsee Reksaaressa, Rauman saaristossa. Meidän mökiltä on vain muutaman minuutin matka tänne ja kaupungista järjestetään kyseiseen paikkaan yhteiskuljetusta veneettömille .
 
 
 

 
 
Täällä on vanha kalastajatorppa, jossa nykyisin toimii kahvila. Tämä on auki vain ns. kesäsesongin ja ainakin meidän vierailupäivänä täällä oli mukavasti ihmisiä.
 
 
 



Täällä voi tarvittaessa myös syödä. Ruokalistalla oli meidän käydessä lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Omistajavaihdoksen jälkeen ilme oli myös raikastunut ja siistiytynyt.
 
 
 
 



Ja koska meren äärellä ollaan, sisustukseen oli tuotu kivoja yksityiskohtia ympäröivän teeman mukaisesti.
 
 
 


Torpan tupa toimii myyntipaikkana. Kahvin ja muun virvoittavan juoman lisäksi täällä oli myytävänä hieman sisustustavaraa vaikka kotiin tai mökille vietäväksi.
 
 
 



Kahvit ja jästkit halusimme nauttia ulkona. Mainittakoon erikseen, että oli todella mukava juoda kahvi pahvimukien sijaan oikein posliinimukeista.
 
 
 


Alueella löytyy mukavasti touhuamista lapsille ja uimaranta on myös lapsiystävällinen. Olen myös siinä luulossa, että sauna lämmitetään päivittäin... tekemistä löytyy varmasti ihan koko päiväksi, sillä saaresta löytyy vielä mukavana lisänä luontopolku.
 
 
 
 
 
 
Lähtiessämme Kartusta nappasin kuvan vielä isolle laiturille päin, jossa on vanha verkkovaja. Viime kesänä tässä toimi myös myyntipaikka, mutta tänä vuonna siinä ei ole toimintaa, vaan myynti hoidetaan päärakennuksesta.
 
 

 
Verkkovajan seinään on jätetty rekvisiitaksi vielä vanhoja rysiä ja verkkoja kertomaan paikan (ja Rauman saariston) historiasta.
 
 



Ja vielä päätaloa vastapäätä olevasta pihaliiteristä tuli napsittua tämä kuva...kun vanhat ovet ovat vain niin hienoja.
 
 
 
 
Kaiken kaikkiaan Reksaaren Karttu on hyvä vaihtoehto perinteiselle uimarantapäivälle...ja taatusti idyllisempi. Suosittelen  lämpimästi käymään, jos liikutte täällä päin.



Tänään olisi tarkoitus jatkaa "saaristoseikkilua" ja suunnitelmissa olisi rantautua vain johonkin saareen ja viettää siellä lämmintä kesäpäivää. Kenties jo niitä viimeisiä helteisiä...




 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Tallinnan eläintarhassa



Tervetuloa vielä yhden postauksen ajaksi kanssamme Viroon. Näiden kuvien myötä pääsette tutustumaan Tallinnan eläintarhaan. Todettakoon jälleen, että seuraavaksi tulossa jonkin verran "eläimellistä kuvatulvaa"...





Mahtaneeko johtua isännän hyvistä suunnistustaidoista, mutta ainakin meidän oli helppo löytää tänne. Sisäänkäynti oli melkoisen uudenaikaisen näköinen rakennus, vaikka itse eläintarha oli muistaakseni jo 60-luvulta. Auton saimme pienelle parkkipaikalle ihan lähelle ja parkkimaksu oli 1 euron.
 
 





Sää oli todella lämmin ja olimme jo varautuneet siihen, että moni eläin jää näkemättä, mutta mitä vielä. Katsottavaa oli yllin kyllin. Elefantteja (vai norsuja) oli kahdessakin eri aitauksessa. Tässä yksinäinen "kärsäkuono" toisesta aitauksesta.
 
 
 
 
 
 
Ja nämä kaksi bongattiin toisesta aitauksesta. Minulle jäi hieman epäselväksi, miksi nämä olivat eri aitauksissa (eri lajia tai sukupuolta?).
 
 
 

 
 
Terraario-osatolla oli jos jonkinlaista luikertelijaa. Tämä taisi olla bython. Kyllä kotimaiset käärmeet kalpenevat kooltaan näiden lajitovereidensa vieressä. Tälläinen jos luikertelisi mökkipolulla vastaan...
 
 
 

 
 
Yksi vaikuttavimmista eläimistä oli tämä urosjääkarhu. Nyt pääsi näkemään tosi läheltä, miten iso ja mahtava (=vaarallinen!) tämä karhu onkaan. Viereisessä häkissä oli naaras- ja pentujääkarhu.
 



 
 
Eläintarhan alueella liikuimme kävellen ja nappasimme pojalle mukaan tälläiset puukärryt. Näissä patikoiminen/ liikkuminen sujui oikein mukavasti.
 
 
 

 
 
Akvaario-osasto ei ollut suuren suuri, mutta näitä eksoottisia kaloja oli ihan riittävästi.
 
 
 



Magnustit olivat vallan hellyyttäviä kavereita. Näitäkin oli useammassa eri häkissä... eli varmaankin eri lajikkeita.
 
 
 
 
 
 
Näimme myös "serkkuja"...nämä olivat kyllä jotain ADHD-tyyppisiä. Jatkuvasti touhusivat ja temmelsivät jotain. Olipa hauskaa seurattavaa. Näimme myös simppansseja, mutta ne olivat vastaavasti niin laiskoja, että sain otettua vain makoilukuvia kaukaa...
 
 
 



"Lakisääteinen" jätski- ja juomatauko tuli  myös pidettyä - tietenkin.
 





 
Tässä isossa aitauksessa oli biisoneita...vai buffaloita. Todella isokokoisia nelijalkaisia nämäkin. Läheisissä aitauksissa myös oli kameleita ja aasialaisia villihevosia...






Linnuista ehkä yksi vaikuttavimmista  oli tämä albatrossi. Paljon isompi lintu kuin olen kuvitellutkaan...
 
 
 
 


Ja loppuun vielä todite siitä, että meikäläinenkin oli matkassa mukanana. Meidän perheen pääkuvaajana minä joudun harvoin tänne linssin toiselle puolelle. Isäntä näyttää jostain syystä yrmeätä naamaa...? Loppuiko matka sittenkin liian lyhyeen... :D
 
 
 
 
Tallinnan eläintarha oli ainakin meikäläiselle positiivinen yllätys. Aikaisepi eläintarhakokemus itselläni on Korkeasaaresta 70-luvulta, joten en voi oikein verrata enää siihen kokemukseen. Pääsimme näkemään paljon eläimiä, vaikka oli kuuma päivä ja katsottavaa oli ihan riittävästi. Ainoa pieni puute oli mukana kulkevan opaskartan puute. Alueella oli kyllä viitoituksia ja muutama suuri opastaulu, mutta jotenkin eläinten ja alueen hahmottaminen olisi ollut helpompaa pienellä käsioppaalla.
 
 
Saimme kulutettua alueella sellaiset viisi tuntia ja ainakin meille tämä oli kiva kokemus. Alueella oli varmasti paljon ihmisiä, mutta sitä huolimatta missään ei ollut tungosta tai jonoja. Saimme mennä ihan rauhassa, omaa vauhtiamme. Eläimiä oli ihan riittävästi, sillä kyllä päivän pituus alkoi näkyä siellä loppupäässä, ei oikein jaksanut innostua enää mistään...
 
 
Meidän Vironmatka alkoi tämän jälkeen olla ns. paketissa. Neljän päivän aikana olimme päässeet näkemään uusia paikkoja ja isäntä pääsi metsästämään menestyksekkäästi. Vaikka Viro on suhteellisen pieni maa, jäi vielä moni paikka katsomatta. Mies palaa Viroon jo elokuussa, me todennäköisesti ensi kesänä.


Ja nyt viimeinkin takaisin kotimaahan. Jotkut meistä viettävät viimeistä lomaviikkoa, meillä pojan kanssa vielä pari jäljellä...