lauantai 9. tammikuuta 2016

Noin puoli matkan krouvissa


Meikäläinen on viettänyt tätä vuorotteluvapaastansa nyt sellaiset puolet ja puolet olisi vielä jäljellä. Aika on toisaalta mennyt todella nopeasti ja toisaalta taas hitaasti, positiivisella tavalla.







Vuorotteluvapaani päätteeksi minulla on vielä kesälomani, joten töihin paluu koittaa vasta elokuussa. Siihen asti nautin tästä kotona olosta ja opiskelustani. Välillä sitä iskee paniikki, miten sitä jaksaa syksyllä mennä töissä "tukka putkella", mutta melko pian mieli rauhoittuu nauttimaan tästä päivästä, tästä hetkestä. Miksi murehtia etukäteen sellaista, kun ei se ole vielä edes ajankohtaista...jos ollenkaan?









Vuorotteluvapaani on kyllä tehnyt tehtävänsä. Mietin kovasti, miten aion lopun työelämäni käyttää.
Varsinkin, kun tuntuu, että eläkeikä häämöttää jossain todella kaukana. Pidän erityisopettajan työstäni valtavasti, mutta tapani tehdä sitä on hyvin kuluttavaa. Minun pitäisi löytää joku uusi työtapa, mutta mikä? Siinäpä pohdittavaa...


Sisustusopintoni ovat myös sopivasti puolivälissä. Tänään suuntaan taas päiväksi Turkuun.
Tiedossa tuhti tietopaketti keittiösuunnittelua ja vielä yritysvierailu keittiöliikkeeseen.
Huhtikuun lopulla lähiopetusjaksot ja kurssityöt pitäisi olla suoritettuna ja todistus kädessä.
Miten nopeasti tämä aika meneekään...


Sisustusopintojeni suhteen haluaisin ja tulen varmasti hyödyntämään käymääni kurssia jossain mittakaavassa. Se on varma. Mutta miten? Se on vielä kypsymässä. Jotain suunnitelmia (ja haaveita) on, mutta ei niistä tässä vaiheessa sen enempää.

 
 
Nyt siis vain kypsytellään... ;)





 
 
 
 
 



13 kommenttia:

  1. Olin itsekin vuorotteluvapaalla vuoden n. viisi vuotta sitten:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi tuo vuosi tuntuu tosi pitkältä, mutta äkkiähän tämä aika menee. Hieno systeemi, valitettavasti sitä ollaan jo heikentämässä ja poistuu jossain vaiheessa varmaan kokonaan. Harmi.

      Poista
  2. Varmasti on vuorotteluvapaasi saanut ajatukset lentämään.
    Paljon tärkeitä elämän pohdintoja, jotka voivat kantaa pitkälle!
    Minullakin on sisustusassistentin paperit vuosien takaa, mutta siitä ei sitten tullut pää-ammattiani kuitenkaan.
    Apua siitä silti on ollut!
    Somistajan paperit suoritin jo alle parikymppisenä ja sitä työtä on myös tullut tehtyä.
    Luovuus, se tulee sydämestä!
    Seuraa sydämesi ääntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä rohkaisevasta kommentista. katostaan vielä, mitä se sydän sanoo...! :D

      Poista
  3. Haaveilen itsekin sisustusopinnoista työni vastapainoksi. Ehkäpä joskus? Tällä hetkellä en voi jäädä vuorotteluvapaalle, mutta suunnitelmissa on sekin. Viimeistään viisikymppisten kunniaksi sitten aikanaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, jos on vain mahdollista. Lyhempikin vapaa ajaa varmasti samaa asiaa. Ja viidenkympin rajapyykki on oikein hyvä ajankohta ;)

      Poista
  4. Minä rakastan myös omaa työtäni lasten kanssa ja tunnen olevani työssäni hyvä. Välillä kuitenkin takaraivosta hiipii ajatus, että ei tämä taida olla se homma kuitenkaan, jota haluan tehdä eläkeikään asti. Mitä sitten haluaisin tehdä? Haave on, mutta sen toteuttaminen tulee olemaan tosi hankalaa.
    Kivaa opiskelupäivää sulle ja hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työskentelen erityislasten kanssa ja työ on hyvin antoisaa. Tunnen olevani työssäni hyvä, mutta iän karttuessa, sitä on alkanut miettiä, jaksaako tätä tehdä eläkeikään asti...ja jaksaako...? Meitä kohtalontovereita on näköjään muitakin.
      Opiskelut ovat tältä päivältä ohi ja oli taas niin kiva päivä. Aiheena keittiö (kaikilla teknisillä herkuilla). <oikein hyvää viikonloppua, ystäväiseni!

      Poista
    2. oho...epäloogisuutta jonkun verran tekstissä, mutta eiköhän asia tullut selväksi. Opiskelupäivä on tehnyt tehtävänsä...pää on tyhjä :D

      Poista
  5. Työnantajani ei suostunut vuorotteluvapaaseen, mutta suostui sitten puolen vuoden palkattomaan, jota pidin sitäkin parempana kuin ei mitään. Nopeasti se vaan meni, minun tapauksessanikin kursseilla, mutta myös matkoilla. Ja yllättävän nopeasti sitä myös taas tottui töihin :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että työnantajan ei tarvitse suostua vuorotteluvapaaseen, mutta on minun mielestäni hieman lyhytnäköistä touhua. Koko järjestelmän tarkoitushan on edistää työssäjaksamista... Rohkea valinta sinultakin, kun olet ottanut palkatonta (jossain siihenkin suhtaudutaan nuivasti) ja käyttänyt ilmeisen viisaasti.
      Pelkäänpä, että minulle käy samalla tavalla, että tottuu siihen työntekoon nopeasti...ja "oravanpyörä" on valmis...Pitäisköhän ruveta lottoamaan? :D

      Poista
  6. Ei kannata vielä miettiä tulevaa syksyä. Nauti nyt tästä hetkestä, töitä ehtii vielä tehdä useamman vuoden. Ei sitä tiedä, mihin tuo eläkeikä vielä nousee. ;)
    Niin, ja tiedä sitä, mihin opiskelusi sinua vielä vievät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä yritänkin nauttia, mutta välillä nuo ajatukset harhailevat tuonne syksyyn. Enkä missään tapauksessa ajattele töihin paluuta negatiivisena asiana, vaan nyt ajattelen elämää ehkä vähän isompana kokonaisuutena... ja mihin vielä voisi tarttua tai ehtiä tekemään...työvuosia kun näyttää olevan jäljellä... ;)

      Poista