Stailiamo

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

(Uutta) valoa kansalle!

Välillä esittelen teille meidän perheen viimeisimmän sisutushankinnan, ellei uutta TV:tä pojan huoneessa lasketa. Meillä on jo jonkun aikaa ollut hakusessa uusi jalkalamppu olohuoneeseen. Meillä oli pitkäaikaisessa lainassa miehen vanhimman pojan kolmijalkainen valaisin, mutta uuden kodin myötä he tarvitsivat itse sen käyttöönsä.

Olin joskus vuosia sitten hankkinut IKEAsta jalkalampun, mutta mieheni ei ole koskaan ilmeisesti pitänyt siitä. Valaisin oli ehkä tullut muotokieleltään tiensä päähän ja niinpä se sai tämän uuden valaisimen myötä siirtyä alakertaan (miehen iloksi!)...







Mieheni oli eräällä iltakävelyllään bongannut jalkalampun Pentikin ikkunassa ja kuinkas ollakaan, minä oli jo aikaisemmin huomannut saman lampun. Mikä iloinen yhteensattuma! Ostopäätöstä ei tarvinnut siis miettiä, koska valaisin miellytti molempia.
 






Joulukuun alussa menin Pentikin liikkeeseen ostamaan jalkalamppua, mutta kuinka ollakaan heillä ei ollut enää sitä. "Se myytiin eilen"- vastaus aiheutti minussa jo pienen paniikin. Onneksi näitä sai tilattua kuitenkin lisää ja saimme sen juuri ennen joulua, vähän niinkuin joululahjaksi. Tarinalla oli siis onnellinen loppu.
 
 
 

 
 
Jalkavalaisin on nimeltään Milano ja sen jalat ovat valkoisesksi maalattua metallia. Varjostinosa on melko kookas, joten itse valaisin tarvitsee ympärilleen tilaa. Joulukuusen takia tämä nurkka näyttää vähän ahdetulta, mutta josko lamppu löytäisi uuden paikan paikan kulmaikkunan kohdalta joulukuusen lähdettyä.
 
 
 
 
Huomaatteko muuten hienon huovasta tehdyn sydän-tyynyn nojatuolilla. Sen on meidän poikamme tehnyt koulun käsityötuneilla ja kuinkas ollakaan värit ovat juuri oikeat meidän huusolliimme. Tämä sisutustyyny on ehkä hienoin ja arvokkain mikä minulla on koskaan ollut, koska tiedän, että poikani on (kirjaimellisesti) vuodattanut verta, hikeä ja kyyneleitä sen valmistamisessa. Nyt se on kunniapaikalla.
 
 
Mies tuossa tuskaili joulunpyhien aikaa, miten saisi lomapäiviänsä kulutettua täällä kotona. Hän  ehdotti, jos minulla olisi jotain pientä askaretta hänelle. Tämä taisi olla virhearviointi mieheltäni, sillä kyllähän minä "puhdetöitä" hänelle keksin! Nyt hän on ollut muutamana iltana autollissa toteuttamassa näitä ideoitani ja on siellä tällä hetkelläkin. Hän on nikkaroimassa jotain uutta meidän eteiseen, mutta siitä enemmän, kun on jotain valmista näytettäväksi. Todettakoon vain tähän lopuksi, että "sitä saa, mitä tilaa..." :)
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti