Stailiamo

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Loppu hyvin, kaikki hyvin...


Olin jo ajat sitten päättänyt (ja itselleni luvannut), että seuraavaksi mökillä leivon raparperipiirakan. Olin alustavasti "googlettanut" helpon ohjeen, jolla voisin jopa onnistua. Vihdoinkin viikonloppuna oli aika lunastaa lupaukset.





Ensimmäinen "tenkkapoo" meinasi tulla raparperien kanssa. Mies lähti hakemaan niitä mökkipihaltamme ja tuli kolmen vaivaisen raparperivarren kanssa. Penkistä oli ilmeisesti kasvuvoima ehtynyt ja sato todella niukka. Niillä oli vain pärjättävä.
 
 
 
 


Poika pilkkoi raparperit ja luki minulle reseptin vaihe vaiheelta. Yhteistyöllä tämäkin sujui loistavasti. Seuraava ongelma tuli kerman kanssa. Mökillä ei ollutkaan leivontaan sopivaa kermaa, joten vaihteeksi vähän sävelsin ja vaihdoin kerman maidoksi. Periaatteessa samaa ainetta :)
 
 



Viimeinen (kolmas!) ongelma tuli paistamisen kanssa, sillä piirakan tuli olla uunissa n. 20 minuuttia, kunnes se olisi väriltään kaunis. Meikäläisen piirakka oli jo kymmenen minuutin jälkeen "valmiin värinen". Pähkäilin siinä hetkisen ja päätin laittaa suojaksi leivinpaperia ja pudotin lämpötilaa jonkin verran. Maltoin odottaa melkein sen 20 minuuttia ja pelonsekaisin tuntein nostin piirakan pois uunista. 
 


Jännittäväksi meni meikäläisen leipominen ja varsinkin se lopputulos, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Raparperipiirakka oli oikein hyvää ja maukasta. Kyytipojaksi vatkasin vielä vanilijakermavaahtoa. Tämän leivontakokemuksen jälkeen voin todeta jälleen, että ns. helpot ohjeet eivät oikein tunnu soveltuvan minulle. Aina näissä on jotain ongelmaa, jostain kumman syystä. Vikahan ei voi olla leipojassa?!! :D






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti