Mukava yllätys

Tämän viikon alussa sähköpostiini oli tupsahtanut mukava yllätys. Olin oikeastaan unohtanut jo koko asian...

Sain kutsun sisäänpääsykokeeseen.

Hain maaliskuussa erillishaussa opiskelemaan Sataedun käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa (Artesaani/sisustusala).  

Parin viikon päässä olevaan sisäänpääsykokeeseen täytyy ottaa mukaan kuulakärki- ja lyijykynä, pyyhekumi, viivain, puuvärit, sakset ja paperiliimaa, joten todennäköisesti siellä on "luovuustehtävä". Oletan, että päivään sisältyisi myös jonkinlainen haastattelu, jossa tiedustellaan motivaatiota alalle ja opiskeluun. Jänniä aikoja siis tiedossa...

 

Tällä hetkellä on vähän kummaliset tuntemukset. Varsinkin, kun edellisestä sisäänpääsykokeesta on ehtinyt vierähtämään jo yli 30 vuotta ja opiskeluala aivan eri. Vaikka olotila on hieman epävarma, en aio sen häiritä, vaan lähden innokkaana, mielenkiinnolla ja hieman jännittyneenä kokeilemaan rajojani. Katsotaan mihin tämän naisen rahkeet riittävät. Jos en tule valituksi, se ei ole todellakaan maailmanloppu, sillä minulla on olemassa varasuunnitelm(i)a...tietenkin!

Kohti pääsiäistä

Tänä vuonna pääsiäisen valmistelut ovat aivan alkutekijöissään. Rairuoho jäi kasvattamatta ja ne vähäiset muut koristeet ovat vielä varastossa...

Onneksi meillä on monen vuoden takaa lapsen koristamia virpomisoksia vielä tallella. Rairuohon sijaan päätin tänä vuonna tehdä toisenlaisen ratkaisun ja tyydyn kukkakaupan tarjontaan. Ajattelin, että tänä vuonna ostaisin jonkinlaisen pääsiäiskimpun. Jos sen kaveriksi saisi kehiteltyä jonkinlaisen pääsiäismunapesän, olisi meidän koristelut jo hyvällä mallilla.

 

 

 

Tässä on todellakin ollut viime aikoina sen verran ohjelmaa, että koti on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle. Siksi pääsiäisen voisi pyhittää hyvin kotona olemiselle ja rauhoittumiselle. Jos sää olisi vielä joku päivä kelvollinen, voisi aloittaa pienen kevätkunnostuksen pihalla eli siivota viime syksyltä (ja hyvin talvehtineet) istutukset pois. Muut "kevätkohinat" saavat vielä odottaa...

 

 

 

Oikein mukavaa ja rauhallista hiljaista viikkoa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Sukkelaa touhua...

Jälleen kerran olen onnistunut luomaan itselleni sen verran oheisohjelmaa elämääni, että en ole ehtinyt tänne blogin puolelle viime aikoina oikein panostamaan. Ehkä jo liiankin usein lainaan postauksen kuvia Pixapaysta, mutta aikani ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä valokuvaamiseen.

Varon käyttämästä sanaa "kiire", mutta kieltämättä arkeni on ollut viimeiset kaksi viikkoa melko hyvin aikataulutettuna.

Olen ennenkin kirjoittanut täällä, että asioiden priorisointi tai aikataulun kohtuullistaminen ei ehkä ole vahvinta aluettani.

Minulle kasaantuu helposti kaikenlaista menoa palavereista "kissan ristiäisiin" ja minun on vaikea kieltäytyä kaikesta kivasta ja mielenkiintoisesta. Viimeiset viikot ovat olleet melkoista hulabaloota sekä työssä että vapaa-ajassa.

Lisämaustetta tulee vielä siitä, että usein näinä ruuhkaviikkoina myös mies on reissunpäällä, joten omien ja lapsen menojen sovittaminen vaatii pientä järjestelyä ja luovuutta. Tuttua varmaan monissa perheissä muutenkin.

 

 

 

Sorrun helposti ajattelemaan, että tietyn ajanjakson jälkeen helpottaa, mutta sen jälkeen huomaankin, että minulle on kasaantunut kalenteriin jo uutta ohjelmaa. Ehkä tämä on tällaisen helposti innostuvan ihmisen perisynti. Ja ihmisen joka ei oikein osaa sano "ei". Seuraava rauhallisempi ajanjakso taitaa siintää pääsiäisenä...johon en ole ehtinyt buukkaamaan vielä mitään ohjelmaa. Ainakaan vielä.


 

 

 

 

 

Uusin harrastukseni

Niin siinä sitten kävi, että aloitin uuden harrastuksen. Ryhdyin soittamaan ukulelea...

 

Uuden harrastukseni aloitus vaati runsaan vuoden kypsyttelyn.

Työkaverini innoittaman päätin vihdoinkin ostaa ukulelen ja heti kotiin päästyäni ryhdyin harjoittelemaan sointuja.

Kauan aikaa sitten harrastamastani kitaransoitosta (alkeista) on selvästi ollut hyötyä, vaikka kyseessä onkin kaksi erilaista soitinta.

 

Nyt olen harjoitellut ahkerasti soittamista. Jo muutamalla soinnulla pääsee säestämään helppoja lauluja.

Sormenpäät hellinä olen soittanut ja opetellut mm. Beatlesin "Let it be" ja Kirkan "Varrella virran" - lauluja.
Ukulelen sointi on jotenkin ihanan "rallattava" ja iloinen.  Siitä ei voi tulla kuin hyvälle mielelle.

 

 

 

Harjoiteltavaa vielä löytyy, sillä hallitsen tällä hetkellä n. kuusi sointua.

Sormet eivät ihan vielä taivu kaikkiin sointuihin ja muutenkin sointuvaihdoissa tulee hieman liian pitkiä "taidepausseja".

Ostamani Suuri Ukulelekirja on kyllä ollut hintansa arvoinen, sillä tämän kirjan opit on kirjoitettu todella selkokielisesti ja havainnollisesti.
 

Ette voi uskoakaan, kuinka mukavaa tämä soittaminen on!

 

 

  

Sointujen omaksumisen jälkeen pitänee vielä harjoitella erilaisia komppeja, mutta jo tässä vaiheessa jaksan hehkuttaa onnistumisen ilosta ja uuden oppimisen tuomasta mielihyvästä. Koska oppiminen on ollut (jopa häkellyttävän) nopeaa, on motivaatiokin pysynyt korkealla. On kiva huomata, että vanhanakin voi vielä oppia uusia temppuja (ja taitoja)...tai ainakin soittamaan ukulelea...

Vuosi yrittäjänä

Viikonlopun tohinassa meinasin melkein unohtaa, että yritykseni täytti aprillipäivän yksi vuotta.

 

 

Yrittäjäpolkuni on vielä ollut melko vaatimatonta ja pientä. 

Sitä voisi hyvin verrata yksi vuotiaaseen ihmislapseen, joka vasta opettelee kävelemään.

Ensiaskeleet ovat haparoivia ja käynti hieman epävarmaa, mutta eteenpäin mennään.

Taitojen kasvaessa maailmankuva laajenee ja uusia asioita opetellaan. Kaikki on uutta ja ihmeellistä.

 

Näin se on minunkin kohdallani...

 

 

 

 

 

Toiminimen perustaminen oli minulle eräänlainen "tämä minun täytyy tehdä"-asia.

Minulla ei ollut suuria suunnitelmia alun perinkään ja hyvin pienenä tämä toiminta on mennyt eteenpäin.

Työtehtäviini on kuulunut mm. asuntojen stailausta, uuden asunnon kalustesuunnitelmaa, yksi toimiston sisustussuunnitelma ja sisustuskonsultaatiota muutamissa kohteissa. Tämän lisäksi olen pitänyt myös yhden sisustuksellisen teemaillan.

Siskoni (ikuisuus)projekti on ollut myös enemmän tai vähemmän työn alla.

 

 

 

Kieltämättä tekisin erilaisia sisustustöitä enemmänkin, mutta huomaan, ettei aikani (eikä taitoni) riitä oikein asian markkinoimiseen. Markkinointi on muutenkin minun yritykseni se "heikoin lenkki", sillä se osa-alue on minulle täysin vierasta. En osaa oikein hinnoitella työtäni ja muutenkin olen turhan vaatimaton.

 

Riskinotto on toinen heikkouteni. Kadehdin opiskeluystävääni, joka jätti rohkeasti turvallisen päivätyönsä ja ryhtyi sisustussuunnittelijaksi. Hyvästä vakituisesta (ja suhteellisen hyväpalkkaisesta) työstä lähteminen on minulle liian iso asia, siksi ratkaisuni on ollut sivutoiminen yrittäminen. Työhön panostaminen on takuulla hieman eri tasolla, kun se "joka päiväinen leipä" tulee ainoastaan ja vain siitä omasta yrityksestä. Kaikesta huolimatta olen päättänyt, että jatkan kulkemallani yrittäjän tiellä, omaan tahtiin ja omalla tyylilläni. Rikastumaan en ole päässyt (ja tuskin pääsenkään), mutta se ei ihan ensimmäinen prioriteettini ole ollutkaan.

 

 

 

Juhlinnan sijaan katseet on suunnattu luottavaisin ja avoimin mielin eteenpäin.

 Suunnannäyttäjänäni olkoon edelleen se "sisäinen palo" ja rakkaus sisustamiseen...

 

 

 

 

Mattorallia...

Toisinaan innostun tekemään pieniä sisustusmuutoksia pelkästään mattoja tai tekstiilejä vaihtamalla. Meidän makuuhuoneen matto meni lainaksi erääseen asuntoon sillä seurauksella, että siirsin työhuoneesta harmaan karvalankamaton tilalle. Vähän aikaa työhuoneeni oli kokonaan ilman mattoa, kunnes sain mielestäni oikein hyvän ajatuksen...

 

 

 

Eteisen aulassa oleva matto oli osoittautunut "ei niin hyväksi"- ostokseksi tuohon aulatilaan.

Punosmatto päästi hiekat harmillisesti maton alle, eikä se tehnyt hyvää maton alla olevalle parketille.

Nyt sain hyvän syyn hankkia eteistilaan paremmin soveltuvat matot ja tämä punosmatto siirtyi työhuoneeseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Matto on ehkä aavistuksen liian pieni tilaan, mutta se ei nyt tässä kohtaa haittaa.

Työtuolini on ilman pyöriä ja siksi sen liikuttaminen täytyy olla suhteellisen helppoa.

Ihannetilanne olisi, että matto menisi kokonaan tuonne pöydän alle, mutta nyt elän tämän ratkaisun kanssa.

 

 

 

 

Tämän mattorallin myötä eteiseen tuli hankittua uudet matot ja kustannukset pysyivät maltillisena. Mattojen paikkoja muuttamalla sain kahteen (tai oikeastaan kolmeen) huoneeseen  muutosta ja lopputulos tyydytti minua. Koko operaatio oli jälleen hyvä osoitus siitä, miten ainoastaan maton vaihdolla voi saada aivan uuden tunnelman. Suosittelen kokeilemaan.

 

 

Meillä viikonloppu menee täysin jääkiekon merkeissä. Kauden loppurutistus on meneillään ja tämä viikonloppu menee tiiviisti aamusta iltaan oman seuran järjestämässä turnauksessa. Seuraavana viikonloppuna matkustetaan vielä oikein Espooseen asti ja jää(kiekko)kausi olisi sitten siinä, joten toivottelen...

 

 

 

oikein mukavaa huhtikuun ensimmäistä...ja sitä aprillipäivää myös!

 

 

 

 

 

Jonkin sortin päähänpisto

Aina silloin tällöin saan jonkun päähänpiston. Oheinen päähänpisto on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden verran ja nyt se on aktivoitunut uusiin mittasuhteisiin...

 

Vuorotteluvapaalla kiinnostuin jostain syystä ukulelen hankkimisesta, siis tuollaisen havajilaisen pikkukitaran. Perehdyin tuolloin soittimen saloihin netin kautta ja katsoin YouTubesta erilaisia videopätkiä. Viime keväänä kansalaisopistossa olisi ollut ukulele-kurssi, johon olin innoissani (melkein ) menossa. Tänä keväänä kiinnostukseni heräsi uusiin ulottuvuuksiin, kun työkaverini kertoi hankkineensa ukulelen.Olen joskus opetellut soittamaan kitaraa, joten kuvittelen, että pystyisin omaksumaan myös ukulelen salat. Isännältä taisin saada moiseen ideaan täystyrmäyksen, mutta vielä en ole ajatuksesta kuitenkaan luopunut. Jospa sittenkin hankkisin itselleni vielä uuden harrastuksen, olkoon vaikka jonkinlaista "viidenkympin villitystä"...

Kävin alku viikosta paikallisessa soitinliikkeessä katsastamassa heidän ukuleletarjontaa, mutta en uskaltanut sitä vielä ostaa. Jos päähänpistoni on kestänyt jo runsaan vuoden, ei tätä ostopäätöstäkään ihan "hetken hurmassa" voi tehdä. Kypsytellään ajatusta siis vielä hetki...