Yllätyskeikka

Viime viikolla sain mielenkiintoisen työtehtävän. Radio Yle Pori oli tulossa tekemään juttua Raumalle, Lönnströmmin kotimuseossa olevasta juhlakattauksesta. Yhteydenoton ja varsinaisen tapahtuman väli taisi olla peräti ruhtinaallinen tunti, jonka käytin tehokkaasti hyväkseni lukemalla netistä kattaukseen liittyviä juttuja. Minulla oli hieman epäselvää, mitä mahdollinen pikakomennus pitäisi sisällään, joten pieni muistiin palautus teki oloni hieman varmemmaksi...

Toimittajan kanssa ehdittiin vaihtamaan muutama sana ennen varsinaista haastattelua.

Saimme kuulla myös lyhyen historian talosta ja esillä olevasta astiastosta.

Sen jälkeen toimittaja ryhtyi töihin ja alkoi haastatella minua.

Jutun aiheena oli Lönnströmmin kotimuseon kaunis astiasto, joka oli laitettu esille ruokahuoneeseen.

Juhlakattaus sopi hyvin alustamaan pääsiäisen ja kevään juhlasesongin alkua. 

Värilliset kristallilasit ja kultaset katelautaset tekivät kattauksesta arvokkaan.

Kattaus oli hyvin selkeä, mutta astiat tekivät siitä juhlavan.

 

 

 

 

Haastattelussa käsiteltiin myös yleisesti nykytrendejä. Kodeissa perinteiset juhla-astiastot ovat vähentyneet ja kattauksista on tullut rennompia ja vapaampia. Tavaroiden karsiminen ja "konmaritus" on alkanut näkyä myös astiastoissa. suuntaus on jossain määrin ymmärrettävää, mutta samalla vaarana on kauniiden (ja tunnearvoltaan mittaamattomien) perintöastioiden katoaminen. Toivotaan, että tässä asiassa maltettaisiin miettiä asioita muutaman kerran ennen kuin alkaa hävittämään perintökalleuksia. ja vaikka ei niitä enää käyttäisikään, ehkä jälkipolvi haluaisi säilyttää (ja mahdollisesti käyttää) niitä.

 

 

 

Lönnstömin kotimuseo on ainutlaatuinen paikka, jossa kannattaa vierailla.

Koti on alkuperäisessä asussaan ja kaikki esillä olevat asiat ovat kuuluneet taloon.

Kesäisin kotimuseo on auki laajemmin, mutta esim. tänään siellä järjestetään opastettu kierros kello 18.00.

Vierailukohteena näkemisen arvoinen...

 

 

 

 

Haastattelu oli tehty melko nopeasti ja seuraavan päivänä kuuntelin korvat punaisina radiolähetystä. Se oli osana isompaa kokonaisuutta ja jutusta oli saatu tehtyä oikein kiva. Voi olla, että radiokeikasta kehittyy jatkossa vielä jotain muutakin, sillä toimittaja ehdotti minulle mahdollista seuraavaakin jutun aihetta. Yllätyskeikka oli mielenkiintoinen kokemus...monellakin tavalla.