Viikko viipottaen

Tämän oli tiedossa jo etukäteen, että tästä viikosta tulisi töiden puolesta hieman työläämpi. Kuluneeseen viikkoon oli sovittuna oppilaiden palavereja useammalle päivälle, joiden lisäksi onnistuin buukkaamaan vielä muutaman menon työpäivän päätteeksi...

Viikko on nyt mukavasti ns. pulkassa ja täytyy sanoa, että on ollut melkoista viipotusta. Minulla on tapana, että jokaisen oppilaan palaveriin valmistaudun kunnolla. Varsinaisessa palaverissa vanhempien kohtaaminen on joka kerta ainutlaatuinen ja tärkeä tapahtuma, johon haluan panostaa. Haluan, että vanhemmilla tulee olo, että he tulevat ihan oikeasti kuulluksi ja erityisen herkkänä täytyy olla silloin, kun perheessä tai koulussa on haastetta. Vaikeistakin asioista täytyy pystyä keskustelemaan ja täytyy todeta, että tässä kohtaa työvuosista ja elämänkokemuksesta on jotain hyötyä. Keskustelujen jälkeen on kyllä aika puhki ja jos samalle päivälle on sattunut sopimaan kaksi palaveria (niin kuin minulla oli torstaina), ei sen päivän jälkeen oikein mihinkään järkevään toimintaan enää kykene.

Tällä viikolla osa luokan henkilökunnasta oli alkuviikolla pois, joten päivien kulkua joutui muuttamaan ja suunnittelemaan uudestaan. Tähänkin on jo tottunut, mutta sekin vaatii aina vähän ekstralatausta. Kaiken tämän normihässäkän lisäksi olen kuluneella viikolla työstänyt työpäivän jatkosi muutamaa STAILIAMO:n asiaa. Mieluisia asioita nekin ovat olleet, mutta ne ovat venyttäneet työpäivää pitemmäksi. Palautuminen on ollut painottunut enemmänkin sohvalla löhöämiseen kuin aktiivisiin kävelylenkkeihin, mutta suotakoon se minulle. Lisäksi selkäni kipeytyi torstaina, joten olen ollut hieman liikuntarajoitteinen muutenkin.

Viikonloppuna ajattelin (yrittää) ottaa vähän rennommin, vaikka taisi tähän viikonloppuunkin jäädä muutama asia työnalle. Aion nimittäin pitää ensimmäisen sisustusaiheisen (ja ilmaisen) webinaarin sunnuntaina. Sitä täytyy vähän harjoitella ja työstää muutamaa muutakin juttua eteenpäin. Joskus asiat vain  tuntuvat kasautuvan enemmän...ja joskus taas vähemmän. Ihmeellisesti sitä vain selviää. 

Taputan itseäni olkapäälle ja tässä kohtaa viikkoa voin olla jo tyytyväinen. Olen hengissä... ;)