KERTA KIELLON PÄÄLLE

Vaikka olen helposti inspiroituva ja jokseenkin impulsiivinen ihminen, on minulle päätösten tekeminen toisinaan pitkä prosessi. Varsinkin asiat, jotka liittyvät omaan elämään. Pohdin, pyörittelen ja haen vaihtoehtoja sekä usein vietän unettomia öitä, jotta saan jonkun asian pähkäiltyä riittävän perusteellisesti. 

Viimeisemmästä täysipäiväisestä opiskelujaksosta tulee tänä keväänä kuluneeksi kolme vuotta ja sen opiskelurupeaman jälkeen päätin, että en lähden enää opiskelemaan, ainakaan mitään "sen suurempaa". Työpaikalla oli silloin tulossa suuria muutoksia, kun olin mukana uuden koulun aloituksessa ja päätin keskittyä vain siihen. Aikaa on nyt kulunut, ja kuinkas ollakaan, mieleni on vallannut jälleen uudet opiskeluajatukset. 

Olen pyöritellyt asiaa jo pitemmän aikaa ja olen saanut tehtyä jonkinasteisen henkisen päätöksen, että lähden vielä opiskelemaan. Nyt ongelmana on tehdä päätös, mitä lähden opiskelemaan, sillä vaihtoehtoja tuntuu olevan vähän liikaa. Ykkösvaihtoehto on suorittaa visualistin opinnot, jotka kestäisivät n. vuoden verran ja toinen vaihtoehto olisi suorittaa positiivisen psykologian opinnot. Näiden lisäksi minua kiinnostaisi opiskella myös palvelumuotoilua tai tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa. Vähän on siis sillisalaattia nämä meikäläisen opiskeluvaihtoehdot...

Näillä näkymin minulla olisi tarkoitus jäädä syksyllä opintovapaalle. Lähtökohtana on tietenkin se, että minut hyväksytään ensin opiskelemaan. Opiskelun olen miettinyt sille pohjalle, että voisin suorittaa sen aikuisopintotuella. Erityisluokanopettajan työstäni olisin pois yhden lukuvuoden, jonka jälkeen katson tilanteen taas uudestaan. Pidän työstäni paljon, mutta iän myötä huomaan tarvitsevani hieman hengähdystaukoa, jonka opiskelu voi minulle tarjota. Viimeisestä opiskelukokemuksesta tiedän, että työn ja opiskelun yhdistäminen on liian rankkaa, joten  täysipäiväinen opiskelu on minulle ainoa vaihtoehto. Myös elämäntilanteeni on sellainen, että se mahdollistaa opiskelun; perhetilanne on hyvä ja taloudellisestikin tulemme pärjäämään. 

Haluan lähteä vielä kerran toteuttamaan haaveitani, oppimaan uutta, haastamaan itseni, kokemaan innostumista ja onnistumista. Siinäpä aika monta hyvää syytä, jotka motivoivat minua edelleen. Mites on? Onko siellä ruudun takana vielä jonkinlaisia opiskelu-tai urasuunnitelmia?