Nyt se on varmaa

Olen kirjoittanut opiskelusuunnitelmistani jo aikaisemminkin täällä blogissani ja pyöritellyt päässäni muutamaakin vaihtoehtoa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen hain maaliskuussa suorittamaan liiketoiminnan ammattitutkintoa. Tällä viikolla sain varmistuksen, että ensi syksynä lähden jälleen opiskelemaan...

Koulutus kestää noin vuoden ja painotusala on myynnin ja markkinointiviestinnän osaamisala, visualisti. Opiskelu toteutetaan monimuotokoulutuksena, joka koostuu lähiopetuspäivistä, pienryhmätyöskentelystä, etä- ja verkkotehtävistä sekä työssäoppimisjaksoista. Koulutusalana hyppään "kohti tuntematonta", sillä markkinointi ja kaupallinen ala on minulle (kasvatustieteilijälle) todellakin uutta. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin hyödyntää tulevia visualistin koulutuksen oppeja ja yhdistää niitä omassa sisustusalana yrityksessäni. 

Tutkinto perustuu näyttötutkintojen suorittamiseen, joten tiedossa on jälleen mielenkiintoisia aikoja, kun saan haastaa itseni oikein kunnolla. Koen olevani tällä hetkellä jopa etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus päästä opiskelemaan minua kiinnostavaa alaa. Haluan tarttua tähän tilaisuuteen, sillä elämäntilanteeni ja aikuiskoulutustukijärjestelmä mahdollistaa sen. Voin olla täysipäiväinen opiskelija ja keskittyä vain siihen, vaikka en ihan tarkalleen tiedä, mihin olen ryhtymässä. Mutta olen ennenkin tainnut todeta, että "se ei pelaa, joka pelkää". 

Opiskeluni mahdollistaa myös eräänlaisen sapattivuoden pitämisen erityisluokanopettajani työstäni. Edellisestä opiskelujaksosta tulee kuluneeksi nyt keväällä kolme vuotta ja viisi vuotta vuorotteluvapaastani. Iän myötä huomaan tarvitsevani näitä "irtiottoja" saadakseni hieman etäisyyttä omaan työhöni. Huomaan väsyväni tässä monenlaisessa työelämän turbulenssissa helpommin  ja yli vuoden kestänyt koronatilanne ei ole ainakaan helpottanut sitä. Pieni tauko taitaa tulla nyt juuri oikeaan kohtaan...

 Kouluissa lukuvuosi menee tänä vuonna jonkin matkaa kesäkuun puolelle, enemmän ja vähemmän koronatilanteen ehdoilla, mutta onneksi "tunnelin päässä on havaittavissa jo valoa". Tässä on muutamia viikkoja vielä työtä ja ne mennään loppuun asti täysillä. Ja vaikka kevätkelit ottivat hetkellisesti pientä takapakkia, en anna sen vaikuttaa olotilaani. Just nyt kaikki on hyvin.