Hulabaloota

Edellisen postauksen "kevät lamaannus" taitaa olla jo ohi. Heti kirjoittamisen jälkeen, sunnuntaina, innostuin kokeilemaan henkarin tuunausta eli virkkasin ontelokudetta ns. pesulahenkarin ympäri ja koristeeksi solmeilin rusetin. Inspiraation vallassa en löytänyt kuin jouluisen puna-valkoruudullisen nauhan, mutta paremman puutteessa käyhän sekin. Tässä kuvia "inspiraatio- kohtauksen" tuloksesta.

Tästä toivuttuani aloitin myös miehen sukan värkkäämistä eli tulon päällä on...kunhan työkiireet lakkaavat haittaamasta vapaa-aikaa. Alkuviikko on ollut enemmän tai vähemmän työpainotteista. Maanantaina väännettiin töissä opetussuunnitelmia uusiksi ja eilen kirjoitin koko alkuilllan erään oppilaan lausuntoa kotona. Tänään oli tiedossa "SURVIVAL-päivä" ja vaikka itse sanonkin/kehunkin, niin hienosti meni. Pienellä henkilömäärällä saatiin koulupäivä sujumaan varsin mallikkaasti. Kaiken kukkuraksi minun luokassa oli vielä opettajaksi opskeleva tutustumassa kouluumme eli hänestäkin piti pitää huolta. Melkoinen alkuviikko, mutta tässä sitä porskutetaan.

Loppuviikko ollaan (taas) pojan kanssa kahdestaan, kun mies on pääkaupungissa työmatkalla ja tulee kotiin perjantaina. Tänään työpäivästä selvittyä hain lapsen päiväkodista, tein vähän kotitöitä ja suunnittelin myös huomista työpäivää (edelleen vajaalla miehityksellä mennään...). Syömisen jälkeen lapseni ehdotti elokuvan katsomista, eikä minulla tehnyt tiukkaakaan kieltäytyä moisesta ehdotuksesta. "Risto Räppääjä ja polkupyörävaras"- elokuva eetteriin ja runsaan tunnin sain viettää laatuaikaa lapseni kanssa sylikkäin sohvalla elokuvaa katsellen ja työasiat unohtaen.

Sen jälkeen saunottiin ja suoritettiin loput iltarutiinit. Kellon ollessa nyt vähän vaille yhdeksän pojan huone on hiljentynyt (tosin välillä kuuluu yskimistä...) ja valtakunnassa kaikki hyvin! Loppuillaksi tiedossa vähemmän TV:n katselua ja enemmän lehden lukemista. Tänään posti toi uusimman Kotivinkin, joten siinä vähän inspiraation aineksia ja mahdollisesti "unilääkettä". Luulenpa, että tänään(kin) Nukku-Matti poimii yhden Satu-ihmisen melko aikaisin kyytiinsä.

Ja loma häämöttää muutaman päivän päässä... JEEEEEEEEE!!!!!!!!!

Veto pois

Tänään on niitä päiviä, joita ei kauhean usein itselle tai muillekaan toivoisi. Veto on koko kehosta melko lailla pois. Ei tunne oloansa kipeäksi, mutta ei myöskään jaksa tehdä mitään. Tekee vain sen kaiken välttämättömä (mitä se sitten onkin) ja lopun aikaa vois vaikka olla vaan...mieluiten nukkuisi. Ei tämä nyt mitään masennusta ole, mutta voisko tätä diagnosoida vaikka "kevät lamaannukseksi". Taustalla voi olla myös aamuinen lievä migreenikohtaus, mutta kieltämättä koko viikonloppu on ollut vähän "tahmeata". Toivottavasti tämä menee kuitenkin nopeasti ohi, koska tämä olotila pistää todella risomaan. Tekemistä olisi ihan riittävästi, mutta nyt ei kroppa vain jaksa toimia...

Viikonloppu on kuitenkin loppumaan päin. Eilen tuli porukkaa saunomaan ja ilta meni siinä. Tänään olin enemmänkin mökillä sisällä, pakottaen itseni tiskaamaan ja siivoamaan. Poika oli "apumies-Jessen" seuralaisena verkoilla ja saaliskin oli hyvä: kolme siikaa, made ja muutama ahven ja hauki. Onneksi mies oli tänään ahkera ja kulutti aikansa metsätöissä. Voi olla myös, ettei hän jaksanut katsella "aneemista vaimoa" koko päivää. Minusta kun ei oikein seuralaista ole saanut koko viikonloppuna. Harmittaa itsekin koko olotila. No, eiköhän sitä tästä taas kohta voimaannuta.

Edessä viimeinen työviikko ennen lomaa, eikä ihan kevyt sellainen. Keskiviikko ja torstai puristetaan työkaverin kanssa kahdestaan normaalin neljän ihmisen sijaan. Oppitunnit täytyy suunnitella niin, että suurin piirtein kaikki "pysyy kasassa", eriyttäminen on ehkä vähän hankalaa, mutta,mutta... Rutistetaan viikko ja sitten jäädään koko perhe lomalle.

Ja tähän loppuun muutama kuva vielä mökiltä...ihan muuten vaan...

Kuvassa minun ottamani kuva mökin rannasta muutama talvi sitten. Teetätin siitä isomman canvas-taulun ja annoin sen miehelleni joululahjaksi.

                         Ja taas yksi lyhtykuva. Vaihteeksi ulkona kuvattu.

Ai niin, aikaisemmassa postauksessani lupaamani sukkaprojekti on pahasti kesken. Miehelle lupaamani sukat eivät ole edistyneet yhtään; puikot on somasti pussissa ja lankakerä avaamatta. Mutta jos vaikka kävis pienoinen ihme ja minä tästä vielä piristyisin tämän viikon aikana.Näissä tunnelmissa huomiseen!!!

Mökkeilyä osa 2

Viikonlopun vietossa mökillä. Tultiin eilen vasta kuuden aikaa ja koko porukka oli viikosta melko väsynyt. Kotiuduttiin mökille, saunottiin ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Lauantai aamu alkoi jo 6.30...pieneltä mieheltä loppui unen tarve. Seitsemältä noustiin ylös koko sakki ja yhdeksän aikaa miespuoliset, täydennettynä miehen vanhimmalla pojalla ja "apumies-Jessellä", lähtivät riistanhoitohommiin. Heillä oli tiedossa porkkanatalkoot eli ison porkkanalastin vieminen pienissä erissä saaristoon eläinten ruokintapaikoille. Vielä ei ole miehiä näkynyt takaisin, mutta eiköhän kohta ala nälkä kurnia miesten vatsassa. Perunamuusi on kohta valmis, jauhelihapihvit otin just pois uunista... vain syöjät puuttuvat.

Minä tein aikani kuluksi pihalla lumitöitä (tai -harjauksia) ja innostuin taas ottamaan kuvia sieltä ja täältä. Oli pakko ottaa kuva meidän karkkikipostakin, kun se oli niin houkuttelevan värinen. Meillä on tapana ostaa mökille tullessa irtokarkkipussi, josta sitten napsimme tasaiseen tahtiin karkkia.Kumma juttu, salmiakit häviävät kiposta aina ensimmäisenä...

 

          

Tänään "rytmiryhmän" (= mieheni vanhimman pojan perhe) pitäisi tulla tänne mökille vielä saunomaan. Eli tiedossa on vilskettä ja vilinää sekä mukavaa yhdessäoloa. Menenpä tästä valmistelemaan ruoan loppuun ja palaan blogiini varmastikin vasta huomenna. Siihen asti.

Tavallista arkea

Viikko on alkanut ihan tavalliseen tapaan töissä/päiväkodissa käyden ja arkisista asioista nauttien. Olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän arvostaa tätä ihan tavallista arkea. Ei ole onneksi suuria suruja,mutta paljon pieniä iloja.(outo ilmaisu?)

Tämän alkuviikon kohokohta  (tähän mennessä) on ollut oman lapsen ilmoittaminen ensi syksyn esiopetukseen!!!  Hui kauhistus, miten aika menee nopeasti. Hui kauhistus, onko lapsemme jo NIIN ISO! Omassa olotilassa on sekaisin ripaus haikeutta ja ripaus ylpeyttä...

Tänään ehdimme työ- ja päiväkotipäivän jälkeen olemaan hetkisen kotona. Minä voimaannuin (= otin nokoset) sohvalla ja lapsi vietti aikaa Autot 2-CD pelin kanssa (hyi, kamalaa!!) Viiden jälkeen söimme ja sitten suunnistimme läheiselle luistinradalle luistelemaan. Lämpötila oli - 12 asteen kieppeillä, joten kovin kauan ei (äiti) radalla tarkentunut, vaikka yrittikin ahkerasti toimia milloin maalintekijänä, milloin maalivahtina.

Kotona olimme hieman ennen seitsemää. Loppu illan ohjelmassa oli enää takan sytyttäminen, saunassa käyminen ja iltapala.

Mies tulee tänään Tanskasta, joten saan nauttia omasta seurasta muiden blogeja selaillen ja uusia sisustuslehtiä lukien. Niitä onkin tämän alkuviikon aikana ilmestynyt meille jo viisi kappaletta. Onko sisustuslehtien ostamiselle tai tilaamiselle olemassa joku oma "mania"? Luin jonkun toisen bloggaajan tekstiä ja hänelle tulee kolmekymmentä eri sisustuslehteä. Minä en ihan tuohon kykene, mutta totuuden nimissä, kyllä lehdet ovat minun heikkouteni. En uskalla laskeakaan kuinka paljon niihin menee rahaa.

Työviikkoa jäljellä enää muutama päivä. Ensi viikko on vielä työviikko ja sitten alkaa hiihtoloma. KIVAA!!! Mutta nyt nauttimaan yksinolosta ja sisustuslehtien antimista.

Sunnuntaifiiliksiä...

Mökkiviikonloppu on ollut mukava. Tänään poika päätti herätä sunnuntaiaamun kunniaksi klo 5.50!!! Onneksi hän tykkää "pötköttelystä" ja minä sain miehen ja pojan ylös sängystä seitsemän jäljestä. Itse sain nukuttua/ maattua vähän yli kahdeksaan. Harvinaista herkkua meikäläiselle.

Eilinen ilta sujui rauhallisesti yhdessäolosta nauttien. Saunoimme, söimme lettuja ja katsoimme telkkaria. Minulle iski vielä tiskivuoro päivän päätteeksi. Täytyy tunnustaa, että se on suhteellisen mukavaa hommaa, kun ei tarvitse kuitenkaan joka päivä tiskata.

Innostuin vielä eilen napsimaan tunnelmakuvia ja kokeilemaan kuvankäsittelytoimintoja. Tässä tuloksia. Kuvista päätellen kynttilät ja lyhdyt ovat minun lempparikuvauskohteita. 

 

         

                 

Tänään lähdemme kaupunkiin. Paluu arkeen on edessä, ennemmin tai myöhemmin. Meillä siis huomenna. Isä ja poika "kruisalevat" tällä hetkellä mönkkärin kanssa metsässä. Puolen päivän aikoihin syömme ja jossain vaiheessa tehdään mökin siivoukset ja muut "lähtörutiinit". Kaupunkiin suuntaamme valoisaan aikaan; isä ja poika menevät mönkkärillä ja minä kävelen kiltisti perässä. Illemmalla käymme vielä äänestämässä Suomelle uutta presidenttiä.

Mökiltä lähteminen on aina vähän vaikeata (ja haikeata). Juuri kun on päässyt ns. taloksi (=lämmitettyä mökin), pitääkin lähteä pois. No, suunnitelmissa on, että hiihtolomalla tulemme tänne vähän pitemmäksi aikaa. Nyt kun näitä jäitä vihdoin saatiin tänne, käymme täällä useammin, melkeinpä joka viikonloppu.

Eilen oli niin hieno ilma, että tallensin joitakin ulkokuvia kameralla. On se vaan mahtavaa, että meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Talvi on ehdottomasti minun suosikkini!

Tällaisen viikonlopun jälkeen "akut on ladattu" ja taas jaksaa painaa eteenpäin. Mukavaa viikon alkua ihan kaikille!!!

P.S. Sain pojan sukat valmiiksi eilen!!! Ja nyt mies odottaa kärsimättömänä jo omia sukkiaan. Täytynee vissiin aloittaa sukan teko jo tänään...

Mökkeilyä

Täällä ollaan...MÖKILLÄ...pitkästä, pitkästä aikaa!!! Viimeksi olemme käyneet täällä koko perheen voimin lokakuussa. Yleensä olemme olleet mökillä useammin, mutta tänä syys- ja talvikautena käynnit ovat jääneet vähäisiksi. Nyt nautitaan täällä olosta, sillä kevään edetessä alkaa taas "rospuuttokeli" ja silloin tulee taas pieni paussi.

Mökkimme sijaitsee saaristossa, lyhyen venematkan päässä (ja näin talvella automatkan päässä) meiltä kotoa. Meidän mökkeily ei ole ehkä sieltä perinteisemmästä päästä, sillä tämä on myös mieheni metsästysharrastuksen "tukikohta". Täältä lähdetään saaristoon jahtiin kuin jahtiin ja joskus myös kalastamaan.

Tässä vähän ulkokuvia mökistämme.

Olemme ostaneet paika vuonna 1996 ja mökki on rakennettu oman tontin puista, ns. pitkästä tavarasta. Mökki on rakennettu ihan omin voimin. Mukana rakennustöissä on ollut mieheni jo edesmennyt isä ja on sitä pidetty muutamat talkootkin, että tämä paikka on saatu tehtyä. Laakonpassiksi nimetty paikka on ollut alusta lähtien meille tosi tärkeä paikka. Ihan aina tätä ei ole voinut kutsua rentoutuspaikaksi vaan pikemminkin pakkotyö-leiriksi, on tämä sen verran työläs projekti ollut. Ja edelleenkin täällä hommia riittää, mutta nyt yritetään myös välillä nauttia.

Tämä mökki on todellakin omin kätösin tehty ja suunniteltukin. Mökki ei ole suuren suuri, mutta meidän käyttöön sopiva. Kesällä vietämme paljon aikaa ulkona ja terassilla (siis mökin terassilla!) ja siksi terassia on laajennettu aikojen saatossa muutaman kerran, viimeksi viime kesänä. Mökin sisustuskin muuttuu aika ajoin ja lähitulevaisuudessa (meillä tarkoittaa kymmentä vuotta) pitäisi käydä kaikki pinnat läpi, eli maalata seinät ja lattia. Projekti on sen verran iso, että sitä aina mielellään siirtää seuraavaan kesään. Tuleehan näitä kesiä...ja uusia projekteja.

Tässä kuvia sisältä.

Kuva keittiöstämme. Keittiön takana pieni makuuhuone, jonka yläpuolella on iso parvi.

                   Kuvissa "tupa", joka yhdistyy keittiöön. Katto on auki harjaan asti.

Tuvassa mieheni isän tekemä pirttikalusto. Pöydällä on pituutta yli kaksi metriä eli ruokailijoita kyllä mahtuu istumaan isompokin porukka.

 Kuva parvelta, jossa nukkumapaikkoja on ihan riittävästi. Valitettavasti kuvasta tuli vähän tumma.

Pieni makuuhuoneemme. Yläkerran sänky tehtiin viime kesänä pojalle, mutta siellä tuntuu nukkuvan kaikki muut, mutta ei se, kenelle se on rakennettu. Äitin ja isän välissä on turvallisempaa...

Muutama kuva saunan pukuhuoneesta. Viime kesänä muutettiin vähä kalustusta. Alkuperäiset kaapit purettii/poltettiin ja nämä siirrettiin makuuhuoneesta tänne. Huone vaatii ehkä vielä pientä "fiksausta" eli on vähän vaiheessa.

Ja onhan meillä (tietenkin) huussi eli ulkovessa ja varasto/ vierasmaja. Samanlaista punamulta-tyyliä... ja vierasmajan eteen on pykätty pieni terassi. Olemme usein miettineet mieheni kanssa, kuka näissä terasseissa ehtii istua...

Täällä siis ollaan tämä viikonloppu ja nautitaan todella kipakasta talvisäästä. Tänä aamuna mökin mittari näytti -21,7 astetta. Eilen kun tulimme mökille oli tuvassakin vain + 3 astetta eli eilinen ilta meni nurkkia lämmittäessä. Nyt täällä sisällä jo tarkenee vähän pienemmälläkin vaatekerralla. Tuvassa taitaa olla nyt semmoiset 18 astetta plussaa.

Miehet ovat "saaristokierroksella" ja minä lämmittelen tätä torpaa. Kohta pitäisi laittaa perunat kiehumaan ja valmistelemaan ruokaa. Tänään syömme perunamuussia ja peuran ulkofilettä (muistaakseni)...NAM,NAM!! Illalla olen luvannut paistaa lettuja. Ja jos ehtisi tänään vielä tekemään sitä edellisen postauksen villasukkaa. Eikös siinä olekin ohjelmaa ihan riittävästi täksi päiväksi??!!

Villasukka "rules"

Villasukkien kutominen (vai neulominen?), osa kaksi , näyttää sujuvan paremmin kuin ensimmäinen yritys. Ensimmäinen sukka on jo valmis ja toinen on hyvää vauhtia valmistumassa!!! Sukista tulee eri paria (tietenkin!), koska olen epähuomiossa lähtenyt toista sukkaa tekemään väärästä värinvaihtokohdasta. Mutta se ei tämän tytön tahtia haittaa. Sukkien kutominen / neulominen on kivaa ja mukavaa puuhaa.

Mies tuossa eräänä iltana "kuittali", että onko tämä nyt mun intohimoni. En oikein osannut vastata mitään, kun en ymmärtänyt, mihin  aikaisempaan intohimooni hän mahtoi viitata (tai siis mihin niistä lukuisista...). Oletan, että hän muisti vielä viime kesäisen virkkausinnokkuuteni. En meinannut malttaa lopettaa virkkaamista edes yöksikään ja kieltämättä sekä mies ja lapsi olivat siihen asti vähän "heitteillä" ennen kuin sain työni valmiiksi. Onneksi en virkannut mitään isompaa, esim. päiväpeittoa...

Lapseni on äitinsä tekemästä villasukasta innoissaan ja tänään hän kommentoi aivan spontaanisti, että ne on hienot. Positiivisen kommentin innoittamana päätin ruveta "sukkatehtailijaksi" ja näiden jälkeen teen miehelle oman sukkaparin. Toivottavasti en ole luvannut tässä vaiheessa liikoja.

Työviikko on jälleen ns. paremmalla puolella. Mukavasti on mennyt tämä(kin) viikko. Eilen "hömppisläiset" (siis tämä äiti-lapsi ryhmä) vieraili meillä, mutta ilta oli siinä mielessä normaalista poikkeava, että lapset loistivat poissaolollaan. Äidit olivat kiitettävästi paikalla ja olihan se mukava rupatella ihan rauhassa kaikkea maan ja taivaan välillä.

Tällä hetkellä mies ja lapsi ovat "suvun jatkoja" katsomassa eli näitä mieheni lapsenlapsia. Minä tyydyin jäämään tällä kertaa kotiin. Astianpesukone ja pyykinpesukone odottavat tyhjentämistä ja illemmalla olisi vielä koko perheen saunailta. Minä tässä mietin kumpaan sitä illalla keskittyisi: sukan tekemiseen vai uusimman sisustuslehden lukemiseen...taidanpa keskittyä jälkimmäiseen. Ongelmat ne on näköjään minullakin...

Ihanan keltainen ja pirtsakka päälikansi!!!
Kevät tulee...














Nautitaan mukavista talvipäivistä!!! Täällä on tänään ollut IHANA pakkassää ja auringonpaistetta. Ei muuta kuin riittävästi ulkovaatteita päälle ja nenä ulos!!!