Taas karattiin :D

Nyt ei ollut kyseessä suinkaan karkaamisesta tai pakoon pääsemisestä, vaan murresanasta, joka tarkoittaa meillä päin juoksemista. Eli jälleen oli tullut se aika vuodesta, jolloin enemmän tai vähemmän hurahtaneet juoksuihmiset kokoontuivat Karhu viesti -tapahtumaan.

Meillä kävi juoksijoissa pienoinen kato, kun sairastelut vähensivät kuluneen viikon aikana joukkoamme. Näytti jo hetken siltä, että kahden joukkueen sijaan me saisimme vain yhden joukkueen kasaan, mutta sinnikäs "pomomme" sai kerättyä tästä jämäporukasta sittenkin vielä kaksi joukkuetta. Tosin muutama hyväkuntoinen juoksija joutui juoksemaan kaksi eri osuutta (minä en lukeutunut niihin!).

Lähtö oli perinteisesti Eurajoella ja juoksuosuuksia oli viisi (5,5 kilometristä 9 kilometriin) Siellä sitä vipellettiin 8-tien reunassa mukavassa keväisessä säässä. Vaihtopaikoilla kävi melkoinen kuhina ja meno oli melkoista. Sää suosi tänä vuonna meitä juoksijoita. Oli todella kiva juosta vaihteeksi auringonpaisteessa ja suhteellisen tuulettomassa kelissä.

 

Viesti päättyi tuttuun tapaan Karhu-halliin, jossa odottelimme ankkuriosuuksiemme juoksijoita maaliin.

Maalissa kilistelimme perinteisesti maljoja.

 

 

 

 

 

 

Matkan aikana joukkueemme oli typistynyt vielä vähän, sillä yksi juoksijoistamme oli lähtenyt kannustamaan Lukkoa voittoon (tosin se kyllä hävisi sen!) Tässä kuitenkin tyytyväisiä juoksijoita, sillä tänä vuonna sijoituksemme parani huomattavasti. Meidän naisjoukkueemme oli sarjassaan 5. ja sekajoukkueemme oli omassa sarjassaan 14. Todella hyvät suoritukset molemmilta joukkueilta!

 

 

Ja jälleen jokainen meistä sai oman osallistumismitalinsa.

Palkintopallipaikat jäivät (vielä...tai toistaiseksi) saavuttamatta, mutta ensi vuonna yritetään taas!

 

 

 

Karhuhallilta suuntasimme jälleen autolla takaisin Raumalle. Saunomispaikkammekin oli jo perinteiseen tapaan Vanhan Rauman kupeessa sijaitseva idyllinen Onnelan sauna. Loppu ilta kului mukavasti saunoen syöden pizzaa ja seurustellen.

Olipa jälleen mukava päivä!

 

 

 

Tämän juoksutapahtuman jälkeen uusi tavoitteeni on parantaa juoksuvauhtiani, sillä olin tänä(kin) vuonna se "heikoin lenkki". Tämä ei todellakaan lannistanut minua, vaan pikemminkin päinvastoin. Sain ihan uutta puhtia juoksemiseen, sillä minulla ei ollut oikein kunnollista käsitystä juoksuvauhdistani.

 

Seuraavaksi osa työporukasta lähtee syyskuussa Tallinaan juoksemaan ja minä olen lupautunut jo sinne mukaan. Tai ainakin olen maksuni maksanut. Juoksutapahtumat ovat kyllä ihan mukavia "porkkanoita" tämän juoksuharrastuksen ylläpitämiseen. Ja kyllä elämässä pitää aina jotain tavoitteita olla. Ei muuta kuin eteenpäin - juoksussakin! :D

Sisustusillassa

Minulla oli ilo ja kunnia päästä ensimmäistä kertaa sisustusiltaan paikalliseen Kodinonni-sisutusliikkeeseen. Paikalle oli kutsuttuna lähialueen bloggaajia ja yhteistyökumppaneita. Tiedossa oli siis ilta sisustuksen parissa, saman henkisten ihmisten kanssa.

 

 

Kodinonni sijaitsee Raumalla, torin reunalla, vanhassa puutalossa. Puitteet ovat todella idylliset ja itse myymälä on täynnä mitä ihanimpia sisustustavaroita. Täältä löytyy kodin tavaraa ihan joka tarkoitukseen ja esillepano on erittäin ammattitaitoista. Illan aikana saimme rauhassa kierrellä (ja ottaa kuvia) myymälässä...

 

 

 

Kodinonnen Johanna oli loihtinut meille ihania pikkusyötäviä: oli juustokuppia, savupororullia, lohilusikoita, siemennäkkileipää ja vielä lopuksi suklaaherkkua. Hyviä olivat kaikki!

 

 

 

 

 

Illan aikana meille pidettiin myös tuote-esittelyä uudesta ONNI-mattomallistosta ja ulkokäyttöön soveltuvista kankaista.

 

 

 

 

 

Kodinonnessa oli esittelyssä myös juuri julkaistu kirja "Laiturilla". Paikalla olivat myös kirjan tekijät ja me bloggaajat saimme tämän kirjan omistuskirjoituksella varustettuna eräänlaisena kiitoslahjana. Olin tästä saamastamme huomiosta aivan otettu. Ensimmäistä kertaa minä sain bloggaajana tuotelahjan...ja aivan ihanan sellaisen.

 

 

Lähetän näin blogini kautta vielä ison kiitoksen Kodinonnen Johannalle, joka kutsui meidät iltaan ja kaikille niille ihanille "blogisiskoille", joiden kanssa sain jakaa iltaa ja kokemuksia!

 

Ilta kului mukavassa seurassa ja kauniissa ympäristössä todella nopeasti. Liikkeessä oli niin paljon kuvattavaa, että tein näistä tällä kertaa kuvakollaasit. Parhaiten tunnelmaan pääsee kuitenkin vierailemalla kyseisessä liikkeessä. Ja kannattaa varata paljon aikaa, sillä esillä on niin paljon silmille kaunista katseltavaa. Käyn täällä itse epäsäännöllisen säännöllisesti viettämässä "estetiikkaterapiatuntia" eli vain katsomassa, ihastelemassa ja hypistelemässä kaikkea kaunista...ja sehän ei vielä maksa mitään...

Aktiivisuutta?

Nyt otetaan naisesta mittaa, ihan konkreettisesti! Taisin jossain postauksessa jo mainita, että sain jokin aikaa sitten postissa erään lehden tilaajalahjana aktiivisuusrannekkeen.

Kyseessä on Active Life Tracker- niminen laite, joka on kehitetty antamaan yksityiskohtaista tietoa päivittäisestä liikkumisesta, kalorin kulutuksesta ja unenaikaisesta palautumisesta. Päivän aikana tehtävät mittaukset näyttävät toimintatason, kuten kulkemien askelten määrä ja kuljetun etäisyyden - toisin sanoen kaiken päivittäisen toiminnan ja liikkumisen.

 

 

 

 

En ole yleensäkään mikään "laitespesialisti", joten käyttöohjeen tutustumiseen meni jonkin verran aikaa. Laite on kuitenkin selkeä ja helppokäyttöinen. Toimintoja tässä  härvelissä on vaikka kuinka ja paljon, esim. kello, jossa hälytys, sekuntikello, askellaskuri, päivittäinen kuljettu kokonaismatka, päivittäinen kalorin kulutus, unentarkkailu...
Meillä mies kyseenalaisti koko härvelin tarpeellisuuden, kun taas minä olen aidon utelias...

 

 

 

 

Aktiivisuusrannekkeeseen syötettiin aluksi henkilökohtaisia tietoja: ikä, sukupuoli, paino, pituus ja laite hyödyntää näitä tietoja aktiivisuustason mittauksessa.

 

 

Värivaihtoehtona olisi ollut musta tai sitten tämä valitsemani valkoinen. Musta olisi ollut ns. käyttäjäystävällisempi, mutta päädyin kuitenkin tähän valkoiseen. Ranneke asetetaan napakasti kiinni ranteeseen ja ilokseni sain huomata, että hihnassa oli riittävästi reikiä minun onnettoman kapealle ranteelleni.

 

 

Tämä aktiivisuusranneke saa nyt toimia kellonani ja aktiivisuuden mittarina. Katsotaan, alkaako ranneke määräämään liikaa elämääni vai pystynkö pitämään laitetta "hyvänä renkinä". Menee varmaan hetken aikaa ennen kuin olen omaksunut tämän käytön ja osaan ottaa tästä tarvittavan hyödyn.

 

 

 

Ja sitten pitäisi varmaan vielä liikkuakin... :D !

 

 

 

 

 

 

 

Pääsiäisen tunnelmaa..

Pääsiäsilomaa on vietetty kotona ja mökillä. On nautittu leppoisasta olemisesta.

 

 

Mökin pihalla ikuistin pulleat pajunkissat.

 

 

Vietimme osa lomasta mökillä ja täällä tuli todistettua sekin, että poika pystyy elämään muutaman päivän ilman Pleikkaria ja IPadia. Tabletti unohtui pakkaushässäkässä kotiin. Poika huomasi sen vasta mökillä ja "maailmanloppu" oli ilmeisesti aika lähellä, onneksi vain hetken aikaa. Tekemistä on kuitenkin löytynyt. Virtuaalipelien sijaan terassilla on palattu sählyä vaihtelevilla kokoonpanoilla ja sisällä on pelattu lautapelejä. Mukavaa vaihtelua siis...ja poika on vielä ihan ok. :D


Ja oli minulla sentään miniläppärini mukana, joka kelpasi pojallekin pelivälineeksi äärimmäisessä hädässä.
 

 

Jotta pääsisäisloma ei menisi aivan löhöilyksi, on tänään tehty hieman kotitöitä, lähinnä pyykin pesua ja ruoanlaittoa. Autokin tuli imuroitua ja pyyhittyä sisältä. Päivällä kävimme pojan kanssa pikaisesti äiti-mummin luona päiväkahvilla ja vielä pitäisi käydä juoksulenkillä.

 

 

 

 

 Huomenna palataan taas ruotuun, kun arki alkaa. Onneksi työviikko on lyhyempi kuin ns. normiviikko. Tulevana viikonloppuna on ohjelmaa, sillä lauantaina juoksen Karhu-viestiä työkavereiden kanssa ja pojalla on sunnuntaina (vaihteeksi) jääkiekko-otteluita.

 

 

 

Viikonpäivät ovat menneet tässä lomaillessa suloisesti sekaisin, mutta kaikille lukijoille hyvää alkanutta viikkoa...

sillä huomennahan on jo tiistai!

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamun aurinko

Meillä harvoin nukutaan pitkään. Tämä aamu ei ollut siinä suhteessa mikään poikkeus. Olemme viettämässä osan pääsiäislomasta mökillä, joten pääsin kuvaamaan kaunista auringon nousua suoraan mökin terassilta...

 

 

Nouseva aurinko valaisi mökin sisältä ja ulkoa oranssilla valolla.

Minun oli ihan pakko ottaa kamera esille ja ikuistaa tämä maisema.

 

 

 

 

 

 

 

Täällä mökillä kevät on edennyt jo sen verran pitkälle, että linnut virittelevät vähitellen  kevätlaulujaan.

Kuvaushetkelläkin joutsenpari lensi mökin edestä, valitettavasti en saanut niitä vain kuvattua.

 

 

 

 

 

Tällaiset aamuhetket menevät nopeasti ohi, varsinkin jos sattuu nukkumaan pitkään. Täällä mökillä ollessa luonto tulee väkisinkin lähemmäksi. Harvoin kaupungissa tulee kiinnitettyä huomiota erityisemmin luontoilmiöihin...edes auringonnousuun.

 

 

 

 

Tänäkin vuonna mökki-/veneilykausi alkoi aikaisin.

Mökin rannassa talvesta on muistona enää pienet kasat jäätä.

Kohta nekin ovat sulaneet...

 

 

 

Ihana kevät!

 

 

 

 

Simppeliä

Meillä on tapana koristella pääsiäistä melko vähäisillä koristeilla. Laitoin ohraa kasvamaan vähän viime tingassa, joten lopputulos ei ollut aivan kuvaamisen arvoinen. Sen sijaan esittelen tässä meidän muut pääsiäiskoristeet tänä vuonna.

 

 

 

Ehdottomasti hienoin ja perinteikkäin koriste on tämä eri vuosina koottu virpomisoksapuska. Tässä on sekä pojan kuin seuraavan sukupolvenkin tekemiä virpomisoksia vuosien varrelta. Hyvin ovat säilyneet eikä näitä raski todellakaan heittää pois.

 

 

 

 

 

Tänä vuonna pääsiäisoksat pääsivät näkyvälle paikalle ruokahuoneen astiakaapin päälle.

Tulipa väriä taloon!

 

Pidän itse kukista, joten minulle helpoin tapa on koristaa muutamalla keltaisella kukalla. Mieheni osti viikolla meille vähän isomman tulilatva-asetelman. Lisäsin pöydän keskelle vielä kynttilän ja Pentikin ison munan.

 

 

 

 

Olohuoneen pöydällä on pienempi tulilatva keltaiseen isoon kahvikuppiin istutettuna.

 

 

 

 

 

 

 

Pianon päälle asettelin jostain aikoinaan saamani ison pääsiäispupun, pojan huovuttaman pääsisäismunan ja isännän vanhimman lapsenlapsen tekemän pääsiäisliinan.

 

 

 

 

Poika toi vielä pääsiäiseksi koulussa askartelemansa pääsiäiskrassin, ihanan huopatipun ja  koristemunan, mutta ne eivät ehtineet tällä kertaa kuvattavaksi. Päätyivät kylläkin kaikki esille. Lapsen tekemiä koristeita ei vain voi olla liikaa...ja lapsen kasvaessa niidenkin "tuotanto" ehtyy. Valitettavasti.

 

 

 

Näin meidän koti on koristeltu pääsiäisen ajaksi. Simppelisti.

 

 

 

 

 

  

YELLOW

Täällä mahatauti on taltutettu ja energiatasot alkavat olla jälleen kohdillaan eli suhteellisen normaalit. Koska viikonlopun (pääsiäis)siivoukset jäivät tekemättä innostuin keskiviikkona töiden jälkeen imuroimaan ja vaihtamaan hieman värikkäämpää tekstiiliä taloon. Tässä tulosta kuvien muodossa.

 

 

Olohuoneessa vaihdoin hieman tyynynpäällisiä ja torkkupeiton keltaisiksi.  Pidän itse todella paljon tästä väriyhdistelmästä musta-harmaa-keltainen...ja mielellään vielä sellainen sinapinkeltainen. Tyynynpäällisissä hieman kulahtaneen keltaista, mutta se ei "luonnossa" haittaa niin paljon, sillä tuo torkkupeitto tuossa sohvan selkänojalla on myös hieman erilaista tekstuuria.

 

 

 

 

 

 

Ruokahuoneeseen laitoin pitkästä aikaa (jouluna viimeksi) oikein pöytäliinan. Olen postannut tästä viime keväänä jo aikaisemmin, mutta mainittakoon vielä kerran, että tämän printin nimi oli muistaakseni Sademetsä (...vai Paratiisi). Tein silloin  mielestäni löydön Pentikin alelaarista. Olen pitänyt tästä todella paljon, vaikka liinaa tulee käytettyä kuitenkin  (liian) harvoin.

 

 

 

 

 

 

Makuuhuoneen puolelle vaihdoin myös yhden tyynynpäällisen keltaiseksi. Karvapeitosta ja -tyynystä en malttanut ihan vielä luopua. ;)

 

 

 

 

Samalla koristelin pääsiäsistä tänne kotiin muutamilla koristeilla, mutta niistä teen ihan oman jutun tänne blogin puolelle. Keltainen valtasi kodin kerta heitolla. Vessaankin minulla olisi ollut keltaiset pyyheliinat, mutta jäivät tällä siivouskerralla vielä laittamatta.

 

 

Keltainen on sisutusvärinä varmasti mielipiteitä jakava. Siitä joko pitää tai sitten ei. Minulla keltainen väri on ollut aina "tykätty"-väri. Jossain vaiheessa innostuin sisustamaan sen kanssa hieman liikaakin (2000-luvun alussa ensimmäistä pintaremonttia tehdessä). Silloin pidin myös kirsikanpuun värisistä kalusteista, jotka kyllä sopivat (silloin!) hyvin yhteen. Nyt on palattu hieman hillitympiin sisutusväreihin. Tällä hetkellä suosin keltaista enemmänkin tehostevärinä ja sillä on vielä omat aikansa vuodesta eli kevät ja kesä - ja ehkä vähän syksykin.

 

 

Keltaisella värillä mennään siis tästä eteenpäin. Pääsisäisen jälkeen vähennän hieman keltaista, mutta nyt annan värienergian virrata!

 

 

Ja nautitaan myös juuri alkaneesta pääsiäislomasta!