lauantai 9. toukokuuta 2015

Vanhassa vara parempi?


Muutama viikonloppu sitten pähkäilin mökillä uusien sivuverhojen kanssa. Vanhat raidalliset verhot saivat vaihtua valkoisiin pitkiin purjerenkaisiin verhoihin. Lähtötilanne näytti siis tällaiselta:




 
 
 
Verhojen valkoinen väri vähän mietitytti niiden vaaleuden takia ja siksipä kaivoin (todella) vanhat rullaverhot esille.
Halusin kokeilla uusien ja vanhojen verhojen yhdistelmää ja olin aluksi jopa hieman epäilevällä kannalla.
Sitten näyttikin tällaiselta:
 
 
 
 
 
Nämä ruudulliset rullaverhot olen ommellut ihan itse.
Nämä ovat ensimmäiset ja alkuperäiset verhot tänne mökille (vuodelta "yks ja kaks").
Enää en moiseen ompeluoperaatioon  jaksaisi ryhtyä.
 
 

 
 
 
Tämä verhoyhdistelmä ei suinkaan ole uusi, vaan täällä on joskus aikaisemminkin ollut valkoiset sivuverhot, sellaiset lenkkiverhot. 
Ruutukuvio sopii erinomaisen hyvin tänne meidän mökille, vaikka täytyy todeta, että kangas on jo melkoisen virttynyt ja kulunut.
 
 





Sen verran aikaa oli kulunut aikaisemmista valkoisista verhoista, että tunnelma tuntuu taas uudelta.
Aikojen saatossa täällä on ollut myös aika monta sinistä sivuverhovaihtoehtoa, lenkeillä ja ilman.
 



 
 
Samassa verhonvaihtoprojektissa pesin tuvan ikkunat sisäpuolelta.
Uusien verhojen silittämiseen ja rullaverhojen virittelyyn sain kulutettua useamman tunnin,
mutta nyt tämä homma on tehty. Puuhh.
 
 
 

 
 
Vaikka tämä verhoprojekti saatiin jo päätökseen, jatkuvat sisustusprojektit mökillä edelleen.
Täällä pitäisi surautella ompelukoneen kanssa verhot parvelle ja keittiön alakaapiston suojaksi.
Nyt kuitenkin huokaisen hetkeksi ja nautin tästä aikaansaannoksesta. Verhovaihdoilla yleisilme tuli taas hieman erilaiseksi.
Minä tykkään.
 
 
 
 
 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Viikon kohokohta



Tällä viikolla saimme jääkiekkokauden meidän perheessä päätökseen, vaikka toukokuu taitaa olla täällä päin jo uuden kauden ensimmäinen kuukausi, mutta kuitenkin. Mikäs sen parempi tapa on jäädä kesälomille, kuin pelata ottelu vanhempia vastaan. Taisi olla tämän viikon kohokohta, ellei jopa koko kuluneen kauden.






Tulin itse hallille hieman myöhässä, mutta pelitunnelmaan pääsin vielä hyvin kiinni. Jossain vaiheessa sain kutsun tulla vaihtoaitioon hommiin ja loppuajan olinkin suorittamassa poikien vaihtoja. Taisin olla hetken aikaa heidän  "valmentajansa"...tai ainakin tsemppari.
Eikä meidän joukkue erehtynyt kertaakaan edes vääriin vaihtoihin  ;)







Vanhemmilla oli selvä etu isommasta koosta ja pitkistä mailoista, mutta hyvin nämä "jääkiekkoilijan alut" pelasivat.
 






Muissa joukkueissa pelasi myös muutamia äitejä, mutta meidän pojan joukkuetta vastaan pelasivat vain isät. Molemmat osapuolet taisivat nauttia yhteisestä pelaamisesta. Vanhemmat pelasivat ehkä vähemmän lapset ehkä enemmän tosissaan ja kaikilla oli taatusti hauskaa!
 

 



Peli päättyi poikien voittoon 10-9 ja loppuseremoniat toteutettiin perinteiseen tyyliin lopputervehdyksillä...






ja kättelyillä....
 




Ja lopuksi otettiin koko porukasta tietenkin yhteispotretti. Hyvä pojat, niin isot kuin pienet!!!






Isäntä tokaisi illalla vielä  (hävitystä) pelistä, että ei tärkeintä suinkaan ole voitto, vaan pelin jälkeinen vichy...niinpä. :D
 
 






torstai 7. toukokuuta 2015

Pikaisesti mökillä




Kävimme viime viikonloppuna pikaisesti mökillä ja samalla vein kaupungista hieman (ison Ikean kassillisen) sisustustavaraa sinne...





Isäntä jäi huseeraamaan omia juttuja ulos ja minä jäin touhuamaan sisälle.
Kaupungista toin mukanani jo jokin aikaa sitten tilaamani uudet verhot ja pitihän niitä päästä heti sovittelemaan.
 
 
 
 
 
 
Olin tilannut verhot edulliseen hintaan Ellokselta. Erityisesti minua viehätti, että näissä oli purjerenkaat ja ne olivat juuri oikean mittaiset meidän ikkunoihin. Täällä joku fiksu (!) on ymmärtänyt ripustaa verhotangot sellaiseen korkeuteen, että vakioverhoja löytyy suhteellisen helposti. Näissä pituus on 220 cm.
 
 

 
 
Vanhat raidalliset verhot olivat samasta "puljusta " jo muutaman vuoden takaa.
Nämä verhot olivat palvelleet hyvin, mutta nyt halusin tupaan jälleen uutta ilmettä.
 
 
 
 
 


Uudet verhot ovat ns. täyspitkät ja valkoiset. Hieman epäröin tätä valkoisuutta, mutta näihin ikkunoihin on tarkoitus laittaa vielä vanhat (minun tekemät!!!!) rullaverhot antamaan väriä. Tämä oli enemmänkin tällaista pikasovitusta. En edes viitsinyt silittää näitä.
 
 
 


 


Vanhat (=nykyiset) verhot ovat oikein hyvät, mutta vaihtelunhaluisena päätin uudistaa verhot.
Meillä menee myös matot vaihtoon, joten kesäksi ( tai siis kesällä!!!) tänne saadaan jälleen pientä, kivaa muutosta vielä suhteellisen edullisesti ja mikä tärkeintä, isäntää sen enempää vaivaamatta.
 
 
 
 
 
 
 
Pitkien verhojen kohtalo selviää vasta, kun pääsen asentamaan ne vanhat rullaverhot. Valkoiset verhot ovat näin kesän kynnyksellä ihan ok, mutta entä sitten talvella? Katsotaan verhotilanne, kun sinne asti päästään. Täälläkin ikkunat odottavat pesua...
Olisiko innokkaita pesijöitä tiedossa?
 
 
 
 Ikkunanpesutilanne on sama myös kaupungissa...edelleen.
 
 
 
 

tiistai 5. toukokuuta 2015

"Aktiivisuuskokemuksia"


Jonkin aikaa aktiivisuusranneketta käyttäneenä ajattelin jakaa oman henkilökohtaisen kokemukseni täällä blogissani kyseisestä laitteesta.

Käytin ranneketta ensin yötä päivää, sillä halusin tietää uneni laatua yöllä. Muutaman yön jälkeen lopetin sen seuraamisen, sillä unen laatu oli 97- 100% välillä oikeastaan joka yö. Tunsin nukkuneeni hyvin ja aloin uskomaan siihen, että se on myös hyvää (=psyykkistä?). Sitä se ei näinä "lapsivuosina" ole aina ollut, mutta ehkä se on vähitellen tasaantumassa. Yöllisiä heräämisiä tulee enää vain harvoin. Silloin kun nukun huonosti, en tarvitse siihen enää kelloa kertomaan sitä. Ehkä tiedän sen ilman mittaamistakin :).

Eniten olen käyttänyt perinteistä kelloa ja askelmittaria. Askelmäärän mittaaminen näyttää myös kuluneen matkan ja ajan, joten päivän jälkeen on ihan kiva nähdä oma aktiivisuutensa. Melkeinpä joka päivä askelmääräni ylittää reilusti päivän suosituksen (oliko se 11 000 askelta? ) ja juoksulenkkipäivinä askeleita tulee tietenkin vielä enemmän. Viime aikoina olen alkanut käyttää myös perinteistä sekuntikelloa juoksuaikani mittaamiseen.

Kalorien kulutusta tulee seurattua silloin tällöin, mutta sekin näyttää olevan melko tasaista. Eikä meikäläinen sillä tiedolla juuri mitään tee. En edes tiedä tai laske päivittäistä kalorimäärääni, koska en ole laihduttamassa. Kilot ovat pysyneet hyvin kurissa ihan näihin päiviin asti, kiitos hyvälle aineenvaihdunnalleni ja suotuisille geeneilleni!







Onko tämä aktiivisuusranneke tarpeellinen? Juu...ja ei. Koska sain tämän Kunto-lehden mukana lukijalahjana, ei tämän hankkiminen tuntunut siihen hintaan ( 16 euroa ja rapiat päälle) turhalta. Ostaisinko tämän yli 90 euro normaalisti maksavan rannekkeen? Suora vastaus tällä kokemuksella...EN!

Tällä kokemuksella voin myös sanoa, ettei tämä todellakaan saanut minusta "kontrollifriikkiä" eikä "kuntoiluhirmua", mutta kieltämättä on mukava todeta, että olen riittävän aktiivinen ja liikun päivittäin ihan riittävästi, tosin päivissä on kyllä eroja. Tämä laite voi olla jollekin kuntoilun aloittelijalle hyvä yllyke ja "porkkana" oman aktiivisuutensa seurantaa ja varmasti innostaa jotakin keräämään/seuraamaan päivittäisiä askeleita. Ja  laitetta on vielä ihan suhteellisen helppo käyttää, kun vain malttaa tutustua kunnolla käyttöohjeisiin.

Valkoinen  väri ei ole paras mahdollinen valinta, sillä minulla ranneke on jo tummentunut. Olen yrittänyt myös valkaista sitä, mutta painomuste (tai joku muu) on jo melkoisen pinttynyt pintaan. Tällä kokemuksella valitsisin siis mustan rannekkeen, tosin tämäkin asia oli jo tiedossa väriä valitessani. Miten nyt silloin halusinkin vaihteeksi kokeilla valkoista...

Ja kyllä tämä ranteessa näyttää ihan sporttiselta ja aktiiviselta...ainakin ulospäin :) Tällä hetkellä meikäläisen lenkkeilytahti on ollut nihkeän puoleista, joten pitänee ryhdistäytyä ja aktivoitua. Siihen ei valitettavasti pelkkä aktiivisuusrannekkeen pitäminen ranteessa auta. Saisikohan tähän jonkun "sähköiskutoiminnon", kun alkaa sohva kiinnostamaan liikaa? :D
 
  
 
Ehkä tässä oli jollekin vinkkiä myös tuleviin äitienpäivälahjapohdintoihin...




 
 
 
 



maanantai 4. toukokuuta 2015

Lepopäivän viettoa...


Palaan hetkeksi eiliseen päivään, joka meillä ainakin oli todellinen lepopäivä. Ihana sunnuntai ja vielä aurinkokin paistoi! Lähdin jo aamulla tekemään (pakollisen ) juoksulenkin ja perheen miespuoliset lähtivät kokeilemaan pojan uusia "nappiksia" läheiselle jalkapallokentälle. Innostuin vielä imuroimaan ja laittamaan talvivaatteita pesuun/ varastoon, joten puolen päivään mennessä "pakolliset" askareet oli jo suoritettu.





 
Koska halusimme viettää todellista lepopäivää, lähdimme pizzalle, kantapaikkaamme, jonka pizzat ovat muuten maailman parhaita. Kyseisessä paikassa tehtiin viime syksynä mittava remontti. Paikka uusi ilmettään, joten voi olla, että innotun esittelemään sitä myös täällä blogini puolella. Kuvia ainakin tuli otettua.
 
 
 




Poika oli järjestänyt itselleen ohjelmaa myös iltapäiväksi serkkujensa luokse, joten me suuntasimme isännän kanssa kahvilaan torin laidalle. Isäntä nautti cappuccinon ja minä cafe latten...
 
 
 
 
 
 
Mikäs siinä meidän oli ulkona terassilla istuskellessa... kuin "vanhat varikset". Katselimme ohikulkevia ihmisiä, juttelimme niitä näitä,  nautitimme leppoisasta sunnuntaista ja (tietenkin!) toistemme seurasta. Aika harvoin me lähdemme kahdestaan mihinkään istuskelemaan, joten nämä iltapäiväkahvit olivat kyllä erityistä ekstraa. Mukavaa sellaista.
 
 
 
 
Tällä viikolla mennään taas "pää kolmantena jalkana", mutta olen ollut ns. kaukaa viisas, sillä viikonlopun aikana tein muutamia postausluonnoksia valmiiksi. Kiireestä huolimatta ehdin todennäköisesti bloggailemaan suhteellisen normaaliin tahtiin, joten pysykäähän taajuudella. Uusia lukijoita ja kävijöitä onkin , jostain kumman syystä, ilmaantunut huimasti lisää...kivaa!!!!
 
 
 
 
 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Orvokit


Meillä keväisiä kukkia ei meille näköjään tule kuin vieraiden tuomina. Kukkakaupassa tai taimimyymälässä käynti ei ole vielä mahtunut aikatauluuni. Kun meillä juhlittiin isännän vanhenemista saimme kotiimme myös keväisiä kukkia, ihania orvokkeja.




 
 
 
Nämä pienet orvokit laitoin purkkeineen päivineen alumiiniseen kakkuvuokaan ja keittiö ikkunan viereen.
Ulos en näitä uskalla viedä, sillä unohdan ne sinne kuitenkin...
 
 
 

 
 
 
Olen pitänyt orvokkeja jotenkin "vaikeahoitoisina", sillä niitä pitää kuulemma nyppiä.
Nyppimistä en ole vielä harrastanut, mutta olen yrittänyt muistaa kastella niitä.
Hengissä ovat, ainakin vielä.
 
 
 

 
 
Sen verran olen kesäkukkaistutuksia jo miettinyt, että luulen päätyväni viime vuonna hyviksi havaittuihin kukkiin eli pelargonioihin.
Ne kestivät tällaisen  "hajamielisen hortonomin" hoidossa erinomaisesti lähes koko kesän.
 
 
 
 
Täällä vapun miniloma on kohta vietetty. Olipa mukava katkos ja hengähdystauko tähän suhteellisen hektiseen elämänjaksoon. Tässä olisi kuukauden verran rypistettävää ja sitten olisi kesäloman aika. Nyt tarttis kehitellä sitä sinnikkyyttä ja positiivisuutta kehiin, että jaksaisi vetää kunnialla tämän toukokuun loppuun, sillä "lopussa kiitos seisoo"...;)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappuhulinassa


Meidän vappu on jo muutaman vuoden ajan vaihtunut mökkivapusta kaupunkivapuksi. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta. Puolen päivän aikoihin lähdimme pyörillä kaupungille katsomaan vappuhulinaa ja mukaan otimme vielä pojan luokkakaverin.




 
 
 
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli tietenkin jäätelökioski. Sää suosi tänä vuonna (ainakin täällä päin Suomea) vapun juhlijoita ja jäätelökioskeille alkoi muodostua jopa jonoa.
 
 
 




Perinteinen vappupotretti piti tietenkin ottaa. "Ylen oppineet" vuosimallia -79 ja -85... siis edelliseltä vuosituhannelta... :D
(= vanha ja tosi vanha)
 
 



Pääkadulla pääsimme katsomaan jälleen nostalgisia autoja ja kulkuneuvoja. Nekin edelliseltä vuosituhannelta...;)
 






Myös moottoripyöräkulkue oli komeaa katseltavaa. Pyöriä oli tänä vuonna ehkä viime vuotista enemmän ja ilmassa olikin melkoista pärinää...







Ehdottomasti paikalliseen vappuperinteeseen kuuluu Rauman Poikasoittokunnan vappumarssi. Ihmisiä oli kerääntynyt pääkadun varrelle runsaasti seuraamaan vappukulkueita ja tunnelma oli keväisen hilpeää.
 




 
 
Nälän kävimme taltuttamassa läheisessä Hesessä, jonka jälkeen suunnistimme ns. Kipparipuistoon tervehtimään tuttuja.
Isännän vanhin poika perheineen ja ystävineen olivat puistopicnicillä.
 






 
Retkikohde oli vallan mainio, sillä lapset saivat rauhassa pyöräillä ja potkulautailla turvallisesti liikennepuistossa aikuisten seurustellessa nurmikolla...
 




 
 
 
"Miniä" oli loihtinut aamulla tippaleipäkakun picniciä varten ja minun oli ehdottomasti otettava tästä herkullisesta luomuksesta kuva.
 
 
 
 
 
Meillä vappua ei juhlittu eikä juhlita mitenkään erityisemmin. Tuosta kaupungilla käynnistä on selvästikin tullut meille eräänlainen vappuperinne ja vielä ihan kiva sellainen. Vapun päivän ja vieton kruunaa tänään alkava jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Täällä ainakin aletaan viritellä kisastudiota valmiiksi...Suomi voittoon!!!