Vuosi sitten...

Ja tänä vuonna taas!

Sain kivan haasteen Mantelilaakson kuiskausta kirjoittavalta Susannalta. Haasteessa piti palata vuosi taaksepäin. Muunsin vähän tätä haastetta. Postauksen kuvat ovat  siis viime vuoden postauksesta, mutta teksti on ihan tätä päivää...

Eipä ole paljon tunnelmat muuttuneet. Lunta ei ollut, eikä ole nytkään, yhtään.

Olin touhunnut pihalla ja siistinyt muutenkin vähän nurkkia. 

Samoihin aikoihin odottelin (ja toivoin) jo lunta tulevaksi.

 

Ihan näitä samoja hommia olen tehnyt tänäkin vuonna ja suurin piirtein samoihin aikoihin.

Hopealankoja ei ole enää kuin muutamassa purkissa, mutta marjakuusenoksat ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen talvi-istutuksina tänäkin vuonna

 

 

 

 

 

Sen verran tuntuu nämä postaukset ajoittuvan samoihin ajankohtiin, että taidankin ruveta julkaisemaan vain vanhoja  kuvia (..no, en nyt sentään!). Koska tämä on myös päiväkirjani, on näitä vanhoja juttuja kiva lueskella jälkeen päin, toistuen samanlaisina vuodesta toiseen tai ei... :)Suunnittelin jo vuosi sitten tuohon oven viereen tekeväni joulukranssin ja tänä vuonna olisi vähän samoja suunnitelmia.

Viikonloppuna leikkaamista pensaista jäi sen verran ikivihreitä oksia, että niistä riittäisi aineksia moiseen.

Jos tänä vuonna saisi sen aikaiseksi...

Tosiaankin. Jotkut asiat näyttävät toistuvan vain samanlaisina vuodesta toiseen.

Ehkä ne tavat ja käytännöt ovat vain hyväksi havaitut...vai onko tämä kaikki vain mielikuvituksen puutetta?

Viime vuotiseen tapaan odottelen lumen tuloa, jotta voisin tuohon rappusille laittaa punaisen maton joulutunnelmaa tuomaan.

 

Tämä kuva on tältä vuodelta  (2015) ja ihan viime viikon lopulta.

Laitoin yhden valosarjan tuonne ulos antamaa edes vähän valoa tuonne pimeällä pihalle.

Ja viime vuotiseen tyylin voisin todeta vielä tähän loppuun:

 

Tule jo lumi...ja kunnon talvi!

Pikkuisen punaista

Meillä kodin jouluväri on ollut monena vuonna punainen. Ei sellainen perinteinen joulunpunainen, vaan aavistuksen verran tummempi. Ja koska väri on hyväksi todettu,  miksi lähteä sitä vaihtamaankaan. Punaista väriä laitetaan vain vähän, muun sisustuksen tehosteeksi...

 

 

Tänä vuonna halusin ostaa hieman uutta tekstiiliä.

Kävin eräänä aamuna kaupungilla ja poikkesin Pentikin myymälään.

Sieltä ostin tämän kaitaliinan, sattui olemaan vielä sopivasti 20%:n alennuksessa.

 

 

 

 

 

Kaitaliina saa olla tuossa jouluun asti antamassa vähän väriä ja jouluksi laitan meidän perinteisen ison liinan pöytään.

 

 

 

 

 

 

 

Samalla ostosreissulla ostin samaan sarjaan kuuluvan tyynynpäällisen antamaan joulun väriä myös olohuoneen puolelle.

Nyt kun mietin,  ehkä näitä olisi pitänyt ostaa kaksi...?

Täytyypä vielä hieman "viilailla" tunnelmaa...

 

 

 

Tämän printin nimi on Jouluruusu ja tykästyin erityisesti siihen, että tässä on eri punaisen sävyjä.

 

 

 

'

 

 

Tuo seepran matto ei nyt ole niin jouluinen (tai talvinen), mutta täksi jouluksi en ajatellut hankkia uuttakaan mattoa.

Meillä on joulu tänä vuonna höystetty vähän eksoottisemmin ;)

 

 

 

 

Tässä "punastuksissani" ajattelin vaihtaa monen vuoden jälkeen myös punaiset jouluverhot keittiön ikkunaan. Mutta en kuitenkaan tänään.

Ehtiihän tässä vielä...

 

 

 

 

Tämän aamun ohjelmassa olisi aamulenkki kaupungille. Tarkoituksena olisi käydä postissa laittamassa joulukortit postiin ja sen lisäksi käyn tervehtimässä äiti-mummia. Opiskeluiden suhteen pitäisi myös hieman ryhdistäytyä, sillä seuraavan tehtävän palautuspäivä on tammikuun lopulla ja tehtävä onkin sitten sen verran haasteellisempi, ettei sitä ihan yhdessä viikossa kursita kasaan. Kuulette tästä tehtävästä varmasti myös blogissanikin.

 

 

Nyt aamupesulle, vaatteet päälle ja menoksi!

 

 

 

 

 

Tuplajuhlat

Eilen juhlistettiin vähän tuplajuhlia. Isännän vanhin poika täytti 30 ja risat ja hänen poikansa täyttää joulu aatonaattona (sama syntymäpäivä kuin minulla!) huikeat 5 vuotta, joten juhlaan oli todellakin aihetta.

 

 

Tällä kertaa juhlittiin molempia sankareita yhteisesti, vaikka suuremman huomion taisi saada (ansaitusti) tämä nuorempi versio...

 

 

 

 

 

Kerrostalokolmioon mahtui iso määrä sukulaisia ja meno oli melkoista.

Perheen äiti oli tehnyt tarjoilut ja kakku oli hauskasti keksitty browniesien paloista.
Ja tämä kakku olikin sitten todella herkullista!

 

Lisäksi hän oli tehnyt sitruuna -laksitsi- muffineja.
Suolaisina ruokina oli coctailtikku-naposteltavaa, pizzaa ja aivan ihanaa kasvispiirakkaa.

 

 

 

 

Sukujuhlien jälkeen nuorempi päivänsankari vietti kaverisynttäreitä vielä keilahallilla hohtokeilailun merkeissä.

Näihin kemuihin oli meidänkin poika kutsuttu, joten hänellä tämä päivä on ollut yhtä juhlaa, laatuaikaa isoveljen ja hänen perheensä kanssa...

 

 

 

Meidän "sukujuhlat" ovat hauskalla tavalla hieman erikoiset, sillä tämän juhlivan perheen (äidin ja isän) molempien vanhemmat ovat aikoinaan eronneet ja kaikki ovat tahoillaan uusissa naimisissa tai parisuhteessa. Taidamme olla melkoinen uusperheiden sekoitus, hyvällä tavalla  Meitä "mummu/ pappa"-perheitä on peräti neljä kappaletta ja sisaruussuhteita (näissä uusperheissä) on mielenkiintoisissa ikäryhmissä. Esim. meidän pojan ja hänen isoveljensä ikäero on 23 vuotta ja meidän poika (9-v) on hänen pojillensa (5 ja 2 vuotta) jo setä...!

Rikkautta se on tämäkin ja aina tuntuu yhtä kivalta kokoontua yhteen ja juhlia.

 

Päheetä?

Pojan huoneen uusi seinä valmistui kuluneella viikolla ja olen todella ylpeä aikaansaannoksestani. Lopputulos on paljon parempi kuin aluksi uskoinkaan ja huoneen tunnelma muuttui kerta heitolla....

Tapetin valinta oli sellainen ex tempore-ostos.

Tässä ostopäätöksessä ei paljon "nokka tuhissut", koska tähän seinään meni vain kaksi rullaa tapettia. 

Mahdollinen projektin epäonnistuminen ei siis rasittaisi kukkaroa kovinkaan paljoa.

 

 

 

 

Niin kuin olen jo aikaisemmin kertonut, en ollut koskaan aikaisemmin tapetoinut.

Olen tosin toiminut useita kertoja "assistettina" miehelle, joten tiesin pääperiaatteet, miten homma hoituu.

Jollain tavalla tapetointi muistuttaa mielestäni kirjojen kontaktointia. Mittaamista, asettelua ja "kuplien" poistamista...

Tosin sillä erolla, että tapettia voi jonkin aikaa sovitella ja "muljata" paikoillaan, kontakti kiinnittyessään on ja pysyy.

Luulin jollain tasolla tapetointia vaikeammaksi tehtäväksi, mutta yllättävän helposti se sujui.

Ei tämä nyt täydellinen seinä ole, mutta kelpaa minulle.

 

 

 

Tapetin valinta osoittautui myös hyväksi.

Vaikka se on vuorokohdistettavaa tapettia (myyjän mukaan hankalampi kuin pelkää kohdistettava tapetti), selvisi urakasta hyvin.

Kirjava tapetti ehti minua jo hetken epäilyttämään, mutta seinään kiinnittämisessä se antoi paljon anteeksi.

Siinä ei kaikki kolot ja kluput eikä "ei-niin-tarkat" puskusaumat näy.

 

 

 

 

Tapettiseinän myöstä huoneen tunnelma muuttui paljon.

Ennen niin väritön ja laimea huone sai vihdoinkin vähän luonnetta ja elämää.
Samalla tohinalla vaihdettiin vähän huonekalujen järjestystä ja kiinnittelin tauluja uusiin paikkoihin.
Tuo punainen STOP-taulu oli ihan ehdottomasti ostettava tänne, kun näin sen eräässä liikkeessä...;)

 

Innostuin vielä askartelemaan tapetin jämäpaloista mustiin kehyksiin pieniä tehostetauluja toiselle ja tähänkin seinään tuli kummasti uutta ryhtiä.
Matto kaipaisi myös pientä päivitystä, mutta toistaiseksi se saa vielä kelvata ja yksi troikkalamppukin sopisi tänne...
 

 

 

 

 

Aikast pähee seinä vai mitä sanotte?
Näyttää ihan pojan huoneelta..;)

 

 

 

 

 

Kuvaaminen on näinä harmaina päivinä enemmän kuin haastavaa. Keinovaloa en haluaisi käyttää, mutta näissä kuvissa se oli välttämätöntä. Vähän on hämärää meininkiä, valitan.

 :D

 

 

 

 

 

 

 

Se kolmas postaus...

...ja myöskin viimeinen postaus  Viherkäisen myymälästä. Valitettavasti kuvien kautta ei välity tämä kaikki kauneus ja tunnelma, mitä tuolla myymälässä on. Lähistöllä asuvia kehottaisin kyllä lämpimästi vierailemaan siellä, eikä kannata kovin kiireisellä aikataululla vierailla, sillä katsottavaa ja hypisteltävää riittää...

 

 

Green Gaten kippoja ja kuppeja...

 

 

 

 

Erilaisia kukkapurkkeja ja kynttilälyhtyjä on taatusti jokaiseen makuun...

 

 

 

 

 

Löysin myös ihania enkeleitä ja hetken jo harkitsin näiden ostamista.

 

 

Enkelijoukkoa

 

 

 

 

 

Ja lisää joulukoristeita!

 

 

 

Kauniita asioita ei tässä maailmassa voi olla koskaan liikaa. Se on jälleen todistettu.

Pelkästään jo kauniiden asioiden katsominen saa meikäläisen hyvälle tuulelle.

Mahtaako se olla sitä "estetiikkaterapiaa"...?!

 

 

 

 

 

Minä olen tämän päivän vaihteeksi Turussa. Tänään meillä on heti aamulla yritysvierailu Raision Laattapisteeseen ja opiskelujen aiheena on kylpyhuoneen suunnittelu. Kun tämä postaus julkaistaan, köröttelen minä linja-autolla jo kohti Turkua...

 

 

 

Palaan tänään jo alku illasta kotiin ja huomenna juhlistetaan sukulaisia, oikein kaksin kappalein...

 

 

 

 

 

Nyt toivottelen mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

Jouluruusu

Vieraillessani viime viikolla taimimyymälässä tarkoituksenani oli joulufiilistelyn lisäksi ostaa joku joulukukka. Ensin ajatteli perinteistä hyasinttia, mutta tulinkin toisiin aatoksiin...

Liikkeessä oli hyvä valikoima näitä jouluruusuja ja hoito-ohjekyselyjen jälkeen (ja siitä huolimatta) uskalsin ostaa tämän kaunokaisen kotiin.

 

 

Tiesittekö, että ns. lehdettömän mallinen jouluruusu on jalostettu helppohoitoisemmaksi sisäkukaksi kuin  taas tämä lehdellinen?

Ulkonäkö voitti tässä valinnassa ja siksi päädyin tähän vihreämpään (ja vaativampaan) versioon...


 

 

 

 

Kotona minulle iski vielä suojaruukkuongelma. Jouluruusu olikin niin kookas, ettei se mahtunut mihinkään olemassa oleviin ruukkuihin. Ei muuta kuin ostoksille samaiseen liikkeeseen. Tosin nyt täytyy tunnustaa, että kukkaruukku maksoi alle 5 euroa, mutta jostain syystä kassalla ostokseni tekivät yli 30 euroa. Kummallista... ;)

 

 

 

 

Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut jouluruusua ja on se vaan niin kaunis.

Toivottavasti se elää ja voi hyvin mahdollisimman pitkään.

Minun hoidostani huolimatta... :D

 

 

 

 

Esimakua

Pojan huoneen pintaremontti on edennyt nopeasti. Maanantaina revin vanhat tapetit seinästä ja paklasin ruuvin- ja naulanpaikat. Eilen, tiistaina, hioin,  tein vielä pientä paklausta ja aloitin hieman pelonsekaisin tuntein tapetoinnin...

Tapetoin (tämän yhden seinän) elämäni ensimmäistä kertaa aivan yksin.
Tapettien mittaaminen ja paikalleen laitto sujui ongelmitta.
Ensikertalaiselta työ ei edennyt mitenkään erityisen nopeasti,
mutta tässä hommassa nopeudesta ei vissiin jaetakaan lisäpisteitä.

 

Valmista alkoi kuitenkin tulla ja tässä vähän esimakua tulevasta...

Komen ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen seinä oli valmis, ainakin tapetoinnin osalta.

Vielä täytyy leikata ylimääräiset tapetinpalat pois, laittaa listat (isännän hommia) ja kalusteet paikoilleen.
Samalla tulee kätevästi tehtyä joulusiivous tässä huoneessa.

 

 

 

 

Seuraavat kuvat ovatkin sitten jo valmiista huoneesta.
Ja mikä parasta, sain tämä todellakin tehtyä suunnitelmien mukaan ennen joulua!



Tämän projektin jälkeen sain "sielun rauhan" ja voin keskittyä taas jouluhössötykseen..