Työnantajan liikuttava lahja

Työnantaja halusi muistaa meikäläisen ikääntymistä lahjalla. Sain valita joko Alvar Aallon suunnitteleman teräsvadin tai Polarin aktiivisuusrannekkeen...

 

Mieheni hämmästykseksi halusin tämän aktiivisuusrannekkeen, jonka toivon auttavan kadonneen "liikuntakärpäsen" löytymisessä.

 

 

 

 

Sain joskus lehtitilauksen myötäjäisinä aktiivisuusrannekkeen, mutta tämä uudempi Polarin versio on kehittyneempi versio siitä.

Tämä on vedenkestävä, se seuraa unta, laskee kalorit, askeleet ja matkan, siihen voi lisätä sykkeen harjoitusta varten sekä se ilmoittaa päivittäisen aktiivisuustavoitteen.

 

Lisäksi tähän kuuluu ilmainen PolarFlow-sovellus ja -verkkopalvelu ja se vastaanottaa tulevat ilmoitukset puheluista, viesteistä ja kalenteritapahtumista. Ranneke on vielä säätämättä, mutta saanen sen kiinnitettyä ranteeseen tässä lähipäivinä. Mahtaisikohan lisäpalveluun saada hankituksi vielä jonkun sähköisen impulssin (sähköiskun!), jolla meikäläinen "pakotettaisiin" liikkeelle...vai mahtaisiko tämä liikkua peräti minun puolestani...nähtäväksi jää...


Täällä päin Suomea alkaa viimeinen työ-/kouluviikko ennen hiihtolomia. Mukavaa, kun tiedossa on suhteellisen ohjelmaton loma. Jotain pieniä viritelmiä on tiedossa, mutta muuten mennään fiilis-pohjalla. Viikon rutistus alkakoon!

Vähän vihertää...

Keväinen mieli alkaa vähitellen hiipiä etualalle. Väkisinkin katselee kaupoista kevään uutuuksia ja sisutuslehdetkin käsittelevät uutta vaihtuvaa vuodenaikaa. Kävin tulppaaniostoksilla Viherkäisellä ja samalla tulin katsastaneeksi heidän viherkasvitarjontaa...

Huomasin, että katsoin (ja kuvasin) vain näitä helppohoitoisempia viherkasveja.

Anopin hammasta minulla on kotona jo aikaisemmin aika monessa kukkaruukussa.

 

 

 

 

 

 

Esillä oli myös todella komeita yrttejä, mutta nämä jätin suosiolla vielä ostamatta.

Viime kesällä istuttamani yrttipenkki näyttää talvehtivan pihalla...

 

 

 

 

 

 

Kaktuksista on tullut uusi trendikasvi mehikasvien lisäksi. 

Jos en ihan väärin muista, viimeisin kaktusvillitys taisi olla 80-luvulla.

Ei erityisemmin minun suosikkini, mutta kivojahan nämä ovat.

 

 

 

 

Vihreä on tämän kevään trendiväri, sinisen ja terrakotan lisäksi.

Vihreä on minulle se "hankala" väri, sillä se ei kuulu värikartastooni ollenkaan.

Ei siis vaatteissa eikä sisustuksessa... no, vähän sentään viherkasvien muodossa.

 

Minkälainen suhde siellä ruudun toisella puolella on vihreään?

 

 

 

 

Missä vika?

Mikähän siinä on, että ennen kaikki oli paremmin. Jopa villasukat kestivät pitempään kuin yhden talven...

Jostain kumman syystä muutamista viime talvena tehdyistä villasukista on kulunut puhki joko kantapää tai päkiä.

Mikähän mahtaa olla syynä? Onko vika langoissa vai tekijässä? Tai kenties molemmissa?

 

 

Villasukkakokoelmani on alkanut uhkaavasti hupenemaan roskiksen puolelle.

Reiät ovat olleet niin isoja, ettei näillä meikäläisen käsityötaidoilla olisi niitä enää korjattu.

Täällä pohdiskelen aloitanko sukkaprojektiani vielä tälle talvikaudelle vai yritänkö pärjätä olemassa olevilla.
Viime syksynä aloitettu jättineulosprojektinkin (torkkupeitto) tuntuu etenevä hitaanlaisesti ja sekin pitäisi saada jossain vaiheessa valmiiksi.


 

Tällä viikolla villasukille onkin ollut käyttöä. Näillä näkymin vielä viikonloppuna saadaan nauttia kirpakoista pakkaspäivistä. Kotia on pidetty lämpimänä puuhellan ja takan kanssa (siis on meillä muutakin lämmitystä) ja villasukkia on pidetty yötä päivää jalassa. Jollekin nämä pakkassäät ovat kauhistus, mutta minä R A K A S T A N näitä!

Mielikuvituksetonta, sanoisin...

Olen ennenkin kirjoitellut täällä blogissani, että en ole erityisemmin mikään "kodin hengetär". Erityisesti ruoanlaittoon liittyvät asiat eivät ole missään muodossa vahvuuksiani eikä näin ollen kuulu kotitöissä suosikkiasioihini...jos nyt niin moni muukaan juttu. Syitä tähän on varmasti monia, mutta suurin syy taitaa olla se, että en ole kiinnostunut siitä. Ruoanlaitto on minulle vain välttämätöntä "pakkoa" ja lukeutuu tiettävästi peruskansalaistaitoihin. En koe ruoanlaittoa mitenkään rentouttavana tai luovana prosessina...ja johtunee osittain harjoituksen puutteesta...

Minun ruoanlaittoni ei ole oikeastaan koskaan mitään kokeilevaa "extreme-keittiötä", vaan tylsien perusruokien laittoa.

Arkipäivinä sen ruoan haluaa valmistuvan suhteellisen nopeasti, eikä siinä ehdi ( jaksa tai motivoi) kokeilla paljoakaan uusia juttuja.

Viikonloppuisin olisin paljon mieluummin jossain muualla kuin keittiössä. Onneksi mieheni laittaa meille usein sitä "hieman parempaa ruokaa".

 

 

Meillä siis pyörii tämä jauhelihakastike-spagetti- riisi/pasta-kana-lihamakaronilaatikko-lihapulla-muusi- rumba aika tiheään.

Joskus kehittelin ajatusta, että tekisin kolmen viikon ruokalistan ja toteuttaisin sitä, mutta suunnitteluasteelle taisi jäädä.

Vannon kuitenkin kaiken tämän marinan jälkeen perinteisen kotiruoan kannattajaksi. Eineksiä meillä syödään harvakseltaan (maksalaatikko, broilerpyörykät, pinaattiletut ja ranskanperunat) ja pikaruokapaikoissa tulee käytyä ehkä 0-2 kertaa kuukaudessa.

 

En edes muista, koska viimeksi olen kokeillut tai tehnyt jotain uutta ruokaa. Ei ihme, että oma lapsikin on hieman "makurajoitteinen".

Leipomisen suhteen en ole oikeastaan yhtään sen parempi, mutta siltä osin tulee edes joskus innostuttua kokeilemaan jotain uutta.

Lopputulos vaihtelevalla menestyksellä.

 

 

 

Sanottakoon tähän loppuun, että vaikka minä (mielikuvituksetonta) perusruokaa teenkin, on meillä kaikki perheenjäsenet vielä pysyneet ihan hyvin hengissä...

Ja uskokaa tai älkää, on sitä joskus joku kehunutkin.

:D

Mitäs tänään syötäisiin?

 

 

 

 

 

 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin...

En tiedä, miten mahtaa olla muualla, mutta tällä päin Suomea ei ole voinut hehkuttaa kauniista talvisista keleistä. Lunta ei ole kuin nimeksi eikä aurinkoakaan ole näkynyt pitkään aikaan...

Lämpötila on ollut plussan puolella ja lauantaina oli vielä melkoista sumua.

Kävellessäni kaupungilta kotiin päin minun oli pakko pysähtyä ottamaan muutama valokuva.

Vaikka sää oli suhruinen, kalsea ja peräti masentava, oli tässä maisemassa jotain tavattoman kaunista.

 

 

  

 

Ottaessani näitä kuvia kävi jälleen mielessä,

että sen kauniin asian voi löytää ihan arkisista tai jopa hieman synkistäkin asioista.

 

 

 

Kunhan huomaa avata silmänsä ja katsoa ympärilleen!



Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

Lahjuksia

Täytin viime vuoden lopulla puolivuosisataa. En halunnut järjestää mitään isompaa juhlaa, sillä juhlani sijoittuvat juuri pahimpaan ruuhka-aikaan joulukuussa. Mietin hetken juhlan siirtämistä myöhempään ajankohtaan, mutta lopulta päädyin juhlistamaan "merkkipaaluani" ulkomailla perheen kesken..

Olin hyvin hämmästynyt ja otettu kaikesta siitä muistamisesta, miten merkkipäiväni huomioitiin. 

Sain useamman lahjakortin ja päätin ostaa rahoilla jotain henkilökohtaista, pysyvää muistoa.

Ajatuksissa oli tietenkin ostaa jotain sisustukseen liittyvää ja ajatonta. 

Ykköshankintani oli Mademoiselle tuoli, jonka onnistuinkin löytämään edullisesti.

Viimeisin hankintani oli Pentikistä, suhteellisen lyhyen harkinnan tulos.

Ostin tuon pöytävalaisimen, joka nykyisin toimii päivittäisessä käytössä työpöydälläni.

Kuvassa näkyvä Aallon jakkara on 45-vuotislahjani työkavereiltani.

Nyt harkitsen toisen samanlaisen jakkaran ostamista lopuilla syntymäpäivärahoillani.

 

 

 

Kiitän nyt  kaikkia, jotka muistivat minua merkkipäivänäni tavalla taikka toisella!

Olin enemmän kuin mielissään siitä, että olen voinut ostaa minua miellyttäviä asioita.

Ne muistuttavat minua yhdestä tärkeästä tapahtumasta elämässäni ja tuovat minulle suurta iloa.

Ihan joka päivä.

 

 

<3

 

 

 

 

 

 

 

Sisustuksen säätöä...

Meillä huonekalujen paikat vaihtuvat nykyisin melko harvoin. Viime lauantaina innostuin pitkästä aikaa siivouspäivän kunniaksi järjestelemään pojan huonetta uusiksi. Vielä kun sain isännästä hieman kantoapua sujui tämä sisustusoperaatio suhteellisen kivuttomasti...

Pojan huoneessa kaikki huonekalut vaihtoivat paikkaa myötä päivään seuraavalle seinustalle, mutta huoneen ilme muuttui oleellisesti.

Aikaisemmin tämän hyllykön alla oli ollut MALM-taso televisioineen, mutta nyt tähän siirtyi koulupöytä.

Minulla on vielä ratkaisematta, missä tulen säilyttämään pojan Legoja. Niillä kun ei enää leikitä, mutta ei niitä voi hävittääkään..

Säilytyspulman ratkeamista odottaen, päätin vielä jättää ne paikoilleen hyllyille ja MALM-lipastoon. 

Jos vaikka keksisin jonkun huippuidean ja löytäisin muutenkin siihen operaatioon megainspiraation.

Sen verran paljon noita muovirakennelmia on...

 

 

 

 

 

Huonekalujen siirtämisen lisäksi tein pientä sisustuksen säätöä huoneessa. Muutama taulu ja koriste-esine vaihtoivat paikkoja ja erään (noin vuoden kestänyt) operaation sain myös päätökseen. Tuo "roikkalamppu" päätyi vihdoinkin roikkumaan katossa valmiina olevaan koukkuun. Operaatio oli jopa niinkin haastava, että lasikupu piti irrottaa lampun laittamista varten ja johtoon tein solmun (tai lenkin), jotta sain sen ripustettua. Taisi olla kaiken kaikkiaan viiden minuutin homma...mutta vuoden se kesti.

 

 

 

 

Huone tuli siivottua perusteellisesti ja poika oli ilmeisen tyytyväinen huonejärjestelyyn. Ei sieltä nyt suoranaista kiitosta kuulunut, mutta tullessaan kotiin pojan suusta kuului lyhyesti ja ytimekkäästi: "JES!"...Tulkitsin sen jonkin asteiseksi hyväksynnäksi. Seuraavana sisustuksen säätöä odottaisi työhuoneeni, mutta se projekti saa odotella vielä hetken aikaa "kypsymistä". Pitkästä aikaa takana alkaa olla melko hektinen viikko, joten viikonloppu on enemmän kuin tervetullut.

 

 

Oikein mukavaa loppu viikkoa!