Syksyn sävyä ruokahuoneessa

Samalla kun olohuoneemme koki pienimuotoisen syyspäivityksen, sai ruokapöytämme myös osan siitä. Meillä tämä keltainen ja vaahterateema jatkuu täälläkin puolella...

 

 

Ruokapöytä sai tästä  Pentikin kaitaliinasta samoja sävyjä, mitä on myös olohuoneen puolella.

Periaatteessa ruokahuone on samaa tilaa, tosin olohuoneemme on muutaman portaan alempana tuon lasikaiteen takana.

Pöytä kaipaisi ehdottomasi jotain mattoa alleen, mutta sopivaa en ole vielä löytänyt.

 

 

 

 

 

Tämä vaahteraprintti on mielestäni erittäin onnistunut.

Samalla se on myös aika haastava, sillä pöytään on vaikea keksiä mitään somistetta.

Jotain tähän pöydälle vielä haluaisin laittaa. Ehdotuksia otetaan vastaan!

 

 

 

 

Keltainen väri tuo sellaisen piristysruiskeen sisustukseen, ettei haittaa vaikka välillä olisi harmaampiakin päiviä.

Se on ollut kestovärini sekä sisustuksessa että vaatetuksessa jo useamman vuoden, eikä näytä laantumisen merkkejä.

Talveksi keltainen antaa tilaa talven (ja joulun - nyt se on sanottu!) sävyille tullakseen taas keväällä uudestaan.

 

 

 

 

Sen verran ajattelin päivittää tekstiilejä myös keittiön puolella, että vaihdan vanhat isokuvioiset verhot uusiin ja ulkonäöltään kevyempiin. Opiskeluissa tein sisustustekstiilijaksolla kahdet valkoiset täyspitkät verhot ja täytyyhän ne laittaa esille. Tulette varmaan näkemään kuvia niistä ...ja myös siitä (säkki)tyynyprojektista, josta tuli erityisen onnistunut. Eli tänä syksynä tiedossa enemmän myös itsetehtyjä juttuja.

 

 

 

Ja nyt viettämään päivää taas koulun penkille. Mukavaa torstai päivää kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvatuksen kaksinaismoralismia

Elämässä tulee aina silloin tällöin tilanteita, jolloin punnittaan omaa moraalia ja sen vaikutusta. Jotkut tilanteet voivat jopa yllättää, jolloin tulee miettineeksi, minkälaisen moraalisen (tai eettisen) ajattelutavan meistä jokainen on sisäistänyt. Kun vaihtaa vielä jonkun toisen osapuolen kanssa ajatuksia, voi olla, ettei se moraalinen selkäranka olekaan aina niin suora...

Kävin viikonloppuna lapseni kanssa Prismassa. Tiesin, että hän on katsomassa ja vertailemassa Playstation4 pelejä. Hetken päätettyään hän ehdotti, jos saisi ostaa minun kanssani puoliksi NHL18-pelin, johon minä hetken mietittyäni suostuin. Kassalla minulta tivattiin asiallisesti kenelle peli tulee. Minähän ihan häkellyin, sillä muistin saman tien, että pelihän on K12-peli ja lapsenihan on vasta 11-vuotias. Kassaneiti päästi minut pälkähästä ja sanoi, että heidän on määräys kysyä ja olla tarvittaessa myymättä tuotetta. Alle 12-vuotiaalle hän ei edes myisi. Asiasta virisi mielenkiintoinen keskustelu, jossa mietimme näitä pelejä ja niiden ikärajoja.


 

On totta, että kyseisessä pelissä on väkivaltaa (jääkiekkotappelua) ja siksi todennäköisesti on tuo ikäsuosituskin. Meille tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun äiti tai isä on ollut lapsen kanssa ostamassa vastaavanlaista tuotetta. Olen pohjimmiltani hyvin tiukka ikärajoista, mutta tässä kohtaa en ole ollut. Jos TV:stä tulee illemmalla K12 ohjelmaa, ei meidän poika saa niitä katsoa...ja onneksi hän menee myös yleensä sen verran aikaisin nukkumaan, ettei asiasta tarvitse sen enempää edes keskustella. Miksi siis hyväksyn tässä asiassa peli-ikärajan alittamisen, mutta en muuten?


 

 

Olen poikani kanssa keskustellut usein ikärajoista ja niiden tarkoituksista. Poikani ymmärtää oikein hyvin, että ohjelmien ja pelien sisältöjen kohderyhmät ikärajoineen on tarkoin harkittua. Olemme keskustelleet, että helposti ne liian jännittävät asia tulevat uniin tai aiheuttavat turhia pelkoja ja on tämän oma lapsikin joskus saanut kokea. Tätä jääkiekkopeliä hän ei kuitenkaan koe liian jännittäväksi ja niin kuin hän totesi, "saahan siitä sen tappelun pois käytöstä, jos haluaa". Hänen intohimona on joukkueiden luominen ja se varsinainen OIKEA pelaaminen. Seuraan myös paljon, mitä ja miten lapseni pelailee pelikoneella.

 

Kassaneidin kanssa keskustelimme vielä, miten ikärajoja noudatetaan joten kuten vielä kaupoissa, mutta miten on sitten tuolla internetin "villissä maailmassa". Sieltä kun voi ladata melkeinpä mitä vaan. Lapsellani on (minun luvallani) oma instagram-tili, mutta Facebookiin en ole antanut lupaa. Tietyin väliajoin tiedustelen luokan ja harrastusryhmän WhatsApp ringeistä ja yritän olla selvillä mitä siellä viestitellään. Muistuttelen lastani SOME-etiketistä sopivin väliajoin ja yleensä eri SOME-kanavien käytöstä. Tarkkana saa olla ja varmaan jotain juttuja menee tältä äidiltä ohikin.

 

 

Ei ole ihan helppoa olla huoltajana tässä sallittujen ja ei-sallittujen asioiden viidakossa. SOME-maailma aiheuttaa lisää hämmennystä. Ikärajat ovat suosituksia ja jokainen vanhempi (todennäköisesti) miettii omaa moraaliaan, kun perheissä keskustellaan ikärajoista. Tässä asiassa luotan  keskustelun ja avoimuuden  voimaan. Lapseni on jo sen ikäinen, että hänen kanssa voi (ja pitääkin) jutella monista eteen tulevista "houkutuksista", oli ne sitten nettiin, alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin liittyviä juttuja Yritän olla moralisoimatta ja "heristelemättä etusormea" ja luottaa siihen, että lapseni osaa tarpeen tulle toimia oikein. Meidän kasvattajien rooli on kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä olla keskustelemassa, kuuntelemassa ja olla aidosti kiinnostunut...ja silloin olisi suotavaa, että se oma moraalikäsitys olisi suhteellisen selkeätä.

Kasvattajana en saa ihan "puhtaita papereita", mutta voin silti elää tämän asian kanssa. Olin todella kiitollinen tälle kassaneidille, joka oli valveutunut ikäsuosituksesta ja laittoi minutkin jälleen miettimään omia toimia. Mitä ajatuksia tai näkemyksiä teillä on asiasta? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne...

Huonekalurallia

No niinhän tässä kävi, että uuden nojatuolin myötä, kotimme huonekalut piti osittain järjestellä uudelleen. Olohuoneen pöytä sai aluksi lähtötuomion, mutta sai kuin saikin vielä hieman lisää jatkoaikaa parempaa pöytävaihtoehtoa odotellessa. Vanhaa nojatuolia olen nyt siirtänyt aika moneen paikkaan ja melkoisen massiivisena huonekaluna se ei oikein tunnu löytävän paikkaa meidän suhteellisen pienissä huoneissamme.

Ensin se majaili päivä olohuoneessamme, mutta olohuone tuli mielestäni liian täyteen.

Siirsin sen seuraavana iltana makuuhuoneen puolelle, mutta ei se tuntunut oikein sopivan sinnekään.

Seuraavaksi oli minun työhuoneen vuoro, mutta siellä piti tehdä myös pieniä muutoksia.

Työpöytä piti siirtää ikkunan edestä huoneen toiselle ehjälle seinälle. 

Lopulta nojatuolille löytyi paikka huoneen nurkasta.

 

Pidän siitä, ettei huoneita ole kalustettu ihan täyteen.

Olosuhteiden pakosta minun on pitänyt tehdä tässä asiassa kuitenkin myönnytyksiä.

Minua ahdistaa liiallinen huonekalujen määrä, mutta silloin minulle on tärkeätä, että kaikki ylimääräinen "sälä" olisi minimissään.

Siksi meillä ei juurikaan ole koriste-esineitä eikä edes asetelmia.

Uusi jalkavalaisin siirtyi tuolin mukana myös työhuoneeseen ja nyt tuosta lukunurkasta tuli ihan kiva. Jotain tekstiiliä tämä vielä kaipaisi.

Työhuoneessa voi pitää taukoa nojatuolissa istuen, vaikka alun perin olin suunnitellut lisääväni tänne ylimääräisen ompelupöydän opiskelujeni ajaksi.

 Aina ei mene niin kuin on suunnitellut, mutta toisaalta, kyllä tämänkin kanssa voi oikein hyvin elää.

Tässä huonekalurallissa on tullut imuroitua monen huoneen nurkkia hieman tarkemmin. Samalla tein  työhuoneen "mysteerinurkassa" pientä inventaariota, sillä olin kerännyt sinne kaikenlaista sisustusroinaa. Nyt tavarat on säilytyksessä nojatuolin takana ja huoneen yleisilme siistiytyi. Selkeämmässä (ja siivotussa) työhuoneessa on mukava keskittyä erilaisiin hommiin, sillä niitä tuntuu kertyvän ihan kiitettävästi. Ja ehkä huonekalurallikin saatiin tältä erää päätökseen.

"Isosisko"

Syksy aiheuttaa meikäläisessä jonkinasteisen sisustusbuumin. Olen yrittänyt pysyä maltillisena ja kotiin olen hankkinut lähinnä syksyisempiä tekstiilejä, joista olen kirjoittanut jo aiemmin täällä blogissani. Sisustuksen suhteen minulla taitaa olla (ainakin) kaksi heikkoutta; tuolit ja valaisimet. Jälkimmäiseen heikotukseen sain hieman helpotusta...

Viimeisin ja pitkäaikainen "valaisinhimotus" on ollut tämä AURA-valaisin.

Olen jo aiemmin hankkinut työpöytävalaisimen ja olen unelmoinut samaan sarjaan kuuluvasta jalkavalaisimesta.

Vihdoinkin Pentikillä oli hyvä YSTÄVÄ- klubitarjous, jolloin kaikista valaisimista sai vielä 20 % alennusta.

 

 

 

 

Valaisimessa minua miellyttää sen yksinkertainen muotokieli ja kaunis puinen yksityiskohta.

Valaisin on myös suhteellisen painava, joten se pysyy hyvin pystyssä eikä ole mikään "rimpula"

Pöytävalaisimissa on kaksi vaihtoehtoa (valkoinen ja musta). Pähkäilin tuolloin väriä kauan ja päädyin valkoiseen.

Jalkavalaisinvaihtoehdoista minulla ei ole tietoa, sillä hain omalle valkoiselle pariksi tätä "isosiskoa".

 

 

 

Valaisimet sijaitsevat tällä hetkellä eri huoneissa, mutta ostin jalkavalaisimen sillä ajatuksella, että ne voivat olla joskus myös samassa tilassa.

Valaisin tuli meillä myös akuuttiin tarpeeseen, sillä lukuvalon lisääminen on hyvinkin ajankohtaista syksyn pimenevissä illoissa.

(Ja kuten jotkut tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, meillä on myös nojatuoli vaihtunut uuteen tämän kuvan ottamisen jälkeen.)

 

 

 

AURA-valaisinperheeseen kuuluisi myös kaksi erilaista kattovalaisinta, mutta meidän kodissa ei ole tällä hetkellä tarvetta sellaiselle. Valaisinhankinnat on tältä syksyltä tehtynä ja nyt saan mielenrauhan, sillä pelkäsin jo, että asian vatvomisessa sekä tarjous että valaisin ehtisivät huveta. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Syksyn pimeät illat voivat minun puolestani tulla. Olen valmis ;)

 

 

 

 

Hitti vai huti?

Lähdin perjantaina hakemaan kaupungilta vetoketjua erääseen ompelutyöhön. Kello oli jo niin paljon, että pienet erikoisliikkeet olivat menneet kiinni. Minun piti lähteä metsästämään sitä isoista marketeista sillä seurauksena, että kotona minulla ei ollut vieläkään vetoketjua, mutta sen sijaan minulla oli uudet korkokengät ja tämä lompakko...

 

 

 

Olin jo pitemmän aikaa haeskellut hieman isompaa lompakko, jonka sisään mahtuisi kännykkäni.

Suojakuoret menivät rikki aikoja päiviä sitten ja siitä lähtien olen haeskellut jotain muuta ratkaisua.

Kriteereinä oli tietenkin selkeä ulkoasu, mielellään nahkaa ja lompakossa pitäisi olla riittävästi taskuja kaiken maailman korteille.

Lisäksi halusin, että, lompakossa on vielä erillinen verkkotasku ajokortille. Ja kuinka ollakaan, löysin oikein hyvän yksilön paikallisesta Citymarketista.

 

 

 

 

 

Lompakossa on korttipaikkoja ehkä hieman niukasti, mutta ne ovat kätevästi esillä heti läpän alla.

Lisäksi lompakossa oli vetoketjullinen tasku kolikoille ja muutama muu lisätasku rahoille ja kuiteille.

Tosin meikäläisen kukkarossa on nykyisin enää harvoin seteleitä...

 

 

 

 

 

 

 

Kännykkä mahtuu juuri sopivasti kukkaron sisällä olevaan "osastoon".

Tällä systeemillä yhdistän lompakon ja kännykän yhteen paikkaan ja minun on myös (ehkä) helpompi löytää tämä isommasta laukusta.

Ongelmaksi voi tulla lomapakon kiinni pysyminen, sillä jo nyt kansi/ läppä menee vaivoin kiinni.

Täytyy ilmeisesti opetella tyhjentämään lompakkoa useammin sinne kerääntyvistä kuiteista.

 

 

 

 

 

 

Tämä "kännykkälompakko" on kooltaan suhteellisen siro. Ulkoasu miellytti minua erityisesti ja se, että materiaali on aitoa nahkaa.

Kaikkein huipuksi tämä maksoi alennuksessa vain 15 euroa, joten jos se osoittautuu käytössä huonoksi, hutiostos harmittaa ehkä vähemmän.

 

 

 

 

Lompakossa tuli tehtyä suursiivous ja nyt totuttelen käyttämään uusinta versiota. Käytäntö näyttää miten hyvin pääsen "sinuiksi" kännykkäkukkaroni kanssa vai palataanko sittenkin vanhaan käytäntöön. Onhan tässä nyt vähän totuttelemista...

 

 

 

Oikein mukavia ja aurinkoisia syyskuun viimeisiä päiviä kaikille lukijoille!

 

 

 

 

 

 

 

Syyspäivitystä

Vihdoinkin ehdin tekemään kotona pientä sisustuksen syyspäivitystä. Olin jo jonkin aikaa sitten ostanut uusia sisustustekstiilejä kotiin, mutta sopivan ajankohdan löytyminen vaihto-operaatioon sai hieman odottaa...

 

 

Syksyn tullen halusin hieman lisätä keltaista väriä, sillä sitähän meillä oli jo ennestään...

Siivosin jo valmiiksi perjantaina päivänä, joten lauantaina pääsin heti toteuttamaan varsinaista tekstiilien vaihtoa.

Muutamalla uudella tyynynpäälisellä ja pyöreällä tabletilla olohuoneeseen tuli kivasti syksyn väriä.

Facebookissa pöytä saikin hauskaa huomiota, sillä nyt siitä tulee (syystäkin) paistettu muna mieleen.

Ehkä tähän täytyy tehdä vielä pientä muutosta. Jos vaikka pöytä menisi vielä vaihtoon...?

 

 

 

 

 

 

Pentikistä ostamassani tyynynpäällisessä on keltaisen eri sävyjä, joten uudet tekstiilit oli helppo sävyttää jo olemassa oleviin.

Keltainen on harmaan kanssa mielestäni erittäin kaunis yhdistelmä ja vaikka harmaa on "tylsä väri", se on tosi hyvä tausta monelle värille.

 

 

 

 

 

Nyt nautiskelen tästä väriloistosta sisätiloissa. Pienellä muutoksella koti päivittyi astetta syksyisemmäksi.

Loppu kesällä tilaamamme (keltainen) nojatuoli on saapunut huonekaluliikkeeseen, mutta emme ole ehtineet hakemaan sitä vielä kotiin.

Varovaisen toiveikkaana uskallan sanoa, että tuoli viimeistelee sisustuksemme...

 

 

 

 

Ennen nojatuolin saapumista fiilistelen näissä (keltaisissa) tunnelmissa.

 

 

 

Varma syksyn merkki

Minulle varma syksyn merkki on se, että minun tekee mieli aloittaa jonkun käsityön tekeminen. Olen jo useampana syksynä tehnyt villasukkia. Viime syksynä kunnostauduin käyttämään jämälankoja ja kutomaan niistä useammat villasukat. Nyt olisi villalankavarastot suhteellisen tyhjät ja kädet valmiina uusille projekteille.

 

 Villasukkien suurkuluttajana sukkakokoelmaa voisi täydentää edelleen ja haluaisin kokeilla myös neulepeiton tekemistä.

Viimeisin käsityöprojektini (se jättineulepeittoni!) kesti useamman kuukauden, mutta nyt se tuntuu olevan muisto vain.

Tällä kertaa peittoni olisi hieman erilainen ja näen lopputuloksen jo kauniina silmieni edessä...

Tai niin ainakin luulen.

 

 

 

Kävin jo ostamassa langat tuohon peittoprojektiini, koska langat näyttivät olevan sesonkituotteena.

Pelkäsin niiden loppuvan ennen kuin ehdin tätä uutta neulontaprojektiani edes aloittamaan.

Otin varman päälle ja ostin seitsemän isoa, valkoista ja todella muhkeata kerää. Toivotaan, että langat riittävät. 

Vähän tekisi mieli kokeilla, minkälaista neulosta langasta oikein syntyisi, mutta nyt täytyy vain malttaa...

Käsityöprojektia en uskalla tässä kohtaa oikein aloittaa, sillä se vie niin helposti mennessään ja kaikki muu saa jäädä.

Käsitöiden tekeminen on vallan mainio sijaistoiminto jollekin muulle tärkeälle (ja yleensä tylsälle) toiminnalle, kuten opiskelutehtävien kirjalliset työt tai siivoaminen. Näitä molempia pitäisi tehdä tulevana viikonloppuna.

Näissä aatoksissa taidan jättää nämä neulonta-asiat suosiolla vielä odottamaan niitä ns. parempia aikoja...