HU - HUU!

Eilen pääsin osallistumaan lapseni esiopetusryhmän kummitusjuhliin. Ikkunat oli peitetty mustalla muovilla ja tunnelma oli hämyinen (...mutta ei suinkaan pelottava).

Lapset olivat jo muutaman viikon ajan askarelleet, lukeneet kummitusaiheeseen liittyviä kirjoja ja opetelleet myös lauluja.

 

 

Lapset (ja osa aikuisistakin) olivat pukeutuneet teeman mukaisesti hurjiin asuihin.

 

Paikalla oli ainakin kummitus, noitia, luuranko, Harry Potter, pari kappaletta Batmaneja...

 

Lasten esittämät laulut käsittelivät illan teemaa. Pelkäämistä ja pelkoja oli käsitelty mukavalla tavalla musiikin keinoin. Lopuksi me vanhemmatkin pääsimme laulamaan ja leikkimään/tanssimaan "Pippuria ja paprikaa" -kappaletta.

 

Meillä oli oikein kiva ilta, vaikka lapseni kielsi minua ehdottomasti taputtamasta. Taisi poikaa vähän jännittää...

 

 

Tänään juhlat jatkuivat vielä samalla teemalla ja vieraaksi oli kutsuttu toinen esikoululaisryhmä naapuritalosta.
 

 

Tässä vielä muutama kuva koristelusta: hämähäkkejä ja kummituslinna haamuineen.

 

                                     

 

Näissä tunnelmissa alamme viettämään viikonloppua... HU - HUU!


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilo irti pimeydestä!

Niin siinä sitten kävi, että lumi tuli ja...meni. Nyt on taas sitä tasaisen harmaata  ja pimeää. Minulla itselläni on vähän kaksijakoinen suhtautuminen tähän pimeimpään ajanjaksoon. Toisaalta on aika lohdutonta, että melkeinpä joka päivä on enemmän tai vähemmän vain märkää, synkkää ja harmaata...

...ja toisaalta. Näin koti-ihmisenä minä juuri nautin tästä pimeydestä. Saa laittaa tunnelmavaloja, olla vähän "hämyinen", polttaa tulta takassa ja kynttilöissä, nauttia "kotoilusta"...

Tänään kotiin tullessani virittelin muutamiin paikkoihin elävän tulen...

 

Nämä Pentikin porot (vai peurat?) kuuluvat minun suosikkeihini.

 

 

Olen saanut molemmat lahjaksi mieheltäni, tosin pienen "vinkkauksen" jälkeen.

 

Tuota pienempää yksilöä voisi olla vähän isompikin lauma... ("vink,vink!")

 

 

 

Viikko on  mennyt taas nopeasti. Palautuminen loman jälkeiseen elämään on sujunut melko kivuttomasti. Töissä on ollut tasaisen kiireistä ja kotonakin on ollut ihan sopivasti ohjelmaa. Loma teki ilmeisesti tehtävänsä, sillä omasta mielestäni olen ollut tällä viikolla hyvinkin energinen ja tarmokas (siis huom! TÖISSÄ!).

 

Tänään olimme illan "Iirolandiassa" (paikallisen jalkapalloseuran järjestämä liikuntatapahtuma) ja loppuuviikolla päiväkodissa olisi kummitusjuhlat. Perjantaina pojan kaveri tulee meille leikkimään. Mieskin lähti tänään Viroon (yllätys, yllätys!) metsästämään...

 

Lokakuu lähenee loppuaan ja huomenna onkin jo marrskuu.Yritän itse olla synkistelemättä tätä alkavaa kuukautta. Positiivisuuta ajatteluun ja ottakaamme ilo irti tästä pimeydestä!

 

 

 

 

 

 

 

 

Syysloma ohi

Se oli taas tässä tällä kertaa...syysloma nimittäin. Vaikka tämä vietettiin ihan kotioloissa (ei käyty edes mökillä!), tämä on tuntunut ihan lomalta. Kauheasti ohjelmaa ei ole tarvinnut keksiä. Ollaan vaan oltu ja nautittu, ettei ole ollut mitään ihmeellistä! Ja luontoäiti järjesti meille mukavaa lisäohjelmaa...

Lunta (ja rakeita) on tullut monena päivänä ja maisema on todella kaunis.

Puissa on vielä lehtiä ja lehdet jäi nurmikolta haravoimatta...ainakin toistaiseksi.

 

 

 

Pojan toivomus syyslomalle oli, että käytäisiin joku päivä Hauskiksessa, paikallisessa "sisähuvipaikassa". Tämä toive toteutettiin perjantaina...

Ilmakiekkoilua, kiipeilyä, autolla ajelua ja leikkimistä...

 

...ja mukaan pyydettiin poikamme veljen lapset. Poikamme (6 v.) on todellakin tämän parivaljakon setä.

Hauskaa oli, vaikka valokuvasta voisi muuta päätellä. Kaksi tuntia meni hujauksessa.

 

 

Koska olemme saaneet nauttia myös lumentulosta, olemme käyneet muutaman kerran läheisessä pulkkamäessä. Matkan varrelta otin muutaman maisemakuvan...

 

Lunta ei ollut vielä ihan mahdottomasti, mutta se ei kyllä menoa haitannut.

Isäntä aloitti tänään myös hiihtokauden ja oli kotiin tullessaan aivain tohkeissaan. Keli oli ollut kuulemma tosi upea. Hän oli ajatellut, että hiihtää muutaman kierroksen (3,5 km lenkki), mutta olikin sivakoinut sellaiset kahdeksan (8) kierrosta!!!! Minä en kierrä tuota määrää edes yhden talven aikana...

Huomenna hyvin levänneenä arkeen...ja odottamaan jo seuraavaa lomaa itsenäisyyspäivänä.

Bloggailua 1 vuotta täynnä!

Kyllä! Tasan vuosi sitten minun piti vain vähän kokeilla kaverini J:n innoittamana blogisivujen luomista ja hupsista keikkaa, olinkin yhtäkkiä bloggari. Ihan oikeasti ensimmäinen sivuni oli puhdas vahinko. Sen ei pitänyt tulla vielä silloin julkaistuksi, mutta kuinkas siinä sitten kävikään...

Vuosi on mennyt nopeasti ja tätä on tullut itselle jo ihan harrastus. Pyrin pitämään sivustoani päiväkirjatyyppisenä, en yhden asian blogina. Siksi varmaan blogissani on todella sekalaista juttua.

Mistä kaikesta blogini on tehty?

Havainnollistaakseni teitä, lukijat, tein muutamat kollaasit. Vuorossa siis pieni kertaus kuvapläjäyksien kera...

Blogissani kirjoitan mm.

... sisustamisesta ja remontoinnista.

... mökkeilystä Rauman saaristossa.

... tuunailusta ja käsitöistä.

...puutarhanhoidosta (ei ihan  "paraatilajini") yrityksen ja erehdyksen kautta. :)

...matkailusta lähelle ja kauas.

...ruoanlaitosta, leipomisesta ja herkutteluista. Onneksi mieheni on hyvä laittamaan ruokaa, itse kun olen keittiöhommissa aika tumpelo. Yritystä kyllä on...!?!

...luontokuvauksesta. Bloggaamisen myötä valokuvauksesta on tullut uusi harrastukseni. Minulla on melkeinpä aina kamera mukanani.

...poikamme ja perheemme elämästä yleensä, päiväkirjahan tämä blogi ensisijaisesti on.

Blogini lukijakunta ei ilmeisesti ole kovin laaja, mutta en ole halunnutkaan tästä mitään "isoa". Sukulaisilta on tullut viestiä, että blogini myötä he tietävät meidän perheen elämästä paljon enemmän kuin aikaisemmin...minä kun olen todella huono pitämään yhteyksiä sukulaisiin. Näin siis hoituu "kaksi asiaa yhdella iskulla". Ja kuvien myötä tähän päiväkirjaan tulee vielä lisää mielenkiintoa.

On ollut mukava huomata, että olen alkuaikojen bloggauksesta kehittynyt jonkin verran parempaan suuntaan. Ensimmäiset postaukset ovat melkeinpä ala-arvosisia sekä tekstiltään että kuviltaan. Mutta kehitystä on ollut havaittavissa...

Aion jatkaa tätä harrastusta niin kauan aikaa, kun tämä tuntuu mielekkäältä. "Jutun juurista" ei ole pulaa. Välillä tuntuu, että saan tehtyä vaikka "tikusta juttua", mutta tämä on vain niin kivaa!

Taidanpa tästä keittää itselleni "juhlakahvit" korvapuustin kera...ja nauttia vielä muutamasta vapaapäivästä...

Toivottavasti te, blogini lukijat, jaksatte jatkossakin pysyä mukana. Ja on ihan kiva lukea teidänkin kommenttejanne...eli rohkeasti vain kommentoimaan, ystävät/lukijat!

Valoa kansalle...

...ja vähän tänne Koivulankadullekin.

Eilen kävin syysloman kunniaksi kaupungilla vähän shoppailemassa. Reissulta tuli mukaan yhtä ja toista; vähän kotiin, itselle ja pojalle.

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt tällaista "valotaloa" ja nyt löysin mieleisen paikallisesta sisustusliikkeestä. Vaihtoehtoja oli ollut muutamakin, mutta tämä jotenkin vain kolahti.

Laitoin talon sisään pienen led-valosarjan ja asetin sen eteisen hyllyn päälle. Oikeasti tänne kuuluisi laittaa kynttilä.

 

 

Siinä se saa loistaa ja luoda tunnelmaa koko pimeän syksyn ja talven ajan...voi olla, että paikka vaihtuu vielä muutaman kerran.

 

 

Prismasta hankin meille kotiin vielä kynttilälajitelman.

 

Muutama valkoinen ja harmaa peruskynttilä. Perussettiä!

 

Paikkansa ne löysivät teräslautasen päältä, olohuoneen pöydältä.

 

 

Vielä en ole raaskinut polttaa niitä, mutta eiköhän senkin aika tule...

 

 

Täällä siis lomailu jatkuu. Eilinen päivä meni pääosin kaupungilla ja tänään olemme olleet enimmäkseen kotona. Aamupäivällä siivoskelin nurkkia (2 vessaa ja pukuhuoneen), samalla mies laatoitti puuhellan edustaa mustilla mosaiikkilaatoilla. Laatoitustyö onkin olut 2,5 vuotta suunnitteilla (meillä ei aina kaikki käy kauhean nopeasti!). Iltapäivällä isäntä lähti saaristoon ulkoilemaan eli bongailemaan hirviä ja minä tein vähän työhommia.

 

Poikamme on kyllä aikamoinen mestari keksimään itsellensä viihdykettä, ainoa lapsi kun on! Hän ei halunut lähteä isänsä mukana saaristoon eikä minustakaan ollut työasioiden takia seuraa. Poika sitten järjesti itse itsellensä ohjelmaa:  musiikkiesityksiä, "jääkiekon" pelaamista, lastenohjelmien katsomista, autoilla leikkimistä, tietokoneella pelaamista... eikä valittanut, että olisi ollut yhtään tylsää...ihmeellinen tapaus tuo meidän lapsi!

 

Syyslomailu jatkuu edelleen. Menen vähän fiilispohjalla. En aio ottaa mitään sen suurempaa stressiä edes tekemättömistä töistä... ja jos tulee joku "inspiraatiokohtaus", yritän tarttua siihen kiinni. Tai sitten en.

 

 

 

Nyt (syys)lomaillaan!

Meillä alkoi tänään kolmen päivän syysloma. Tarkemmin sanottuna viiden päivän, jos viikonloppukin lasketaan vielä lomaksi. IHANAA, IHANAA! Tänään kotiuduttiin pojan kanssa normaalia aikaisemmin ja ehdin jopa ottaa pienet päikkärit. Syömisen jälkeen "pöräytin" itselleni cappucino-kahvit...

Mies oli ostanut työmatkan varrelta myös munkkirinkilät kotiin. Olipa mukava aloittaa lomailu.

 

 

Varsinaisia suurempia lomasuunnitelmia ei meillä ole. Tänä vuonna me lomailemmekin koko perhe yhdessä...ja se se vasta luksusta on!!!

 

Aion ottaa lomalla rennosti (villasukat jalassa). Hommia olisi vaikka kuinka, mutta yritän malttaa mieleni ja ihan oikeasti ladata akkuja. Huomenna ajattelin käydä "humputtelemassa" kaupungilla ihan yksikseni ja siinä ne suunnitelmat sitten olikin.

No joo, pitäis mun pestä ikkunat ulkopuolelta ja tehdä vähän työhommia, mutta jos nyt muutaman päivän ihan olis vaan - "POTS LOJO"...niin kuin sanotaan...

Eka treeni

Tänään pojallamme oli elämänsä ensimmäiset viralliset jääkiekkoharjoitukset (Leijona- kiekkokoulu) harjoitteluhallissa. Pukukopissa oli säpinää, kun 5-6 vuotiaat vahempineen valmistautuivat treeneihin. Harjoituspaidat saatiin ennen harjoituksia.

Aluksi "pikkuleijonat" saivat aivan rauhassa ottaa tuntumaa jäähän...

 

 

Kaukaloon tuotiin iso määrä kiekkoja, niin että jokaiselle varmasti riitti pelivälineitä.

Harjoitukset alkoivat niin, että kaikki pelaajat kerääntyivät keskiympyrään. Valmentajia/ ohjaajia oli useampia. Hyvä niin.

 

Porukka jaettiin kolmeen osaa ja kenttä oli myös jaettu kolmeen eri alueeseen. Jokaisella alueella oli oma valmentajansa/ohjaajansa ja kolmen vartin aikana lapset kiersivät kaikissa näissä pisteissä.

 

 

 

Kaukalossa harjoiteltiin mm. luistelutekniikkaa erilaisilla tempuilla; kaatumista ja ylös nousemista, yhdellä luistimella potkimista, "sahaamista", paikalla hyppimistä jne.

 

 

 

Välillä harjoiteltiin mailatekniikkaa ja ketteryyttä. Kaikki leikin ja pelien kautta. Tässä haetaan/etsitään kiekkoja kartioiden alta, jonka jälkeen sai yritää tehdä maalia.

Poika oli harjoituksista ihan "täpinöissä". Luistelemassa oli todella monen tasoista luistelijaa, eikä poikamme ollut ollenkaan heikoimmasta päästä. Harjoituksissa oli ilmeisen kivaa ja ensi sunnuntaina mennään taas. Tosin poikani kysyi kotona, milloin siellä oikein pelataan...

On mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle tämä harrastus vie. Onko se vain tämän kauden juttu vai onko tässä aineksia pitempäänkin harrastamiseen. Tämän päiväisen perusteella ainakin paikallisen jääkiekkoseuran tulevaisuus on taattu. Sen verran paljon pieniä vipeltäjiä oli kaukalossa...