Matkailu avartaa ja jopa niinkin lähellä kuin omassa kotikaupungissa. Pitsiviikon päätteeksi lähdimme eilen koko perheen voimin tutustumaan Vanhaan Raumaan. Mielenkiinnon kohteena oli pihakirppikset ja Kanaalin ympäristöön sijoitettu Kansainväliset Suurmarkkinat. Pihakirppistelyn lomassa tuli pistäydyttyä myös sellaisissa kohteissa, joissa en ole ennen käynytkään. Tässä melkoinen kuvakooste reissustamme...
Vanhan Rauma yhdistys toimii aktiivisesti ja Pitsiviikon pihakirppis ja avoimet pihat on ihana tapa päästä kurkistamaan, miten täällä ihan oikeasti asutaan. Jotkut asukkaat ovat todella perehtyneitä korjausrakentamiseen ja vanhan säilyttämiseen. Kauniitta pihoja on vaikka kuinka paljon. Tässä pihapiirissä oli yksi pihatalo pyhitetty kokonaan kotimuseoksi.
Tällainen aikamatkailu on todella mukava ja mielenkiintoinen tapa perehtyä menneeseen aikaan.
Tässä kohteessa meidän lapsella herätti suurta ihmetystä ulkohuussi, jossa oli peräti neljä aukkoa tärkeille "istunnoille".
Kaikenlaista vanhaa tavaraa oli kerätty näytille todella autenttisesti ja kauniisti.
Piipahdimme myös puhelinmuseossa, jossa alan harrastaja oli kerännyt piharakennukseensa melkoisen kokoelman erilaisia puhelimia.
Tämän museon olemassaolosta olen ollut tietoinen, mutta nyt kävin vasta ensimmäistä kertaa tutustumassa paikkaan...
Puhelinkoppi oli meidän lapsen eräs ihmetyksen kohde, puhumattakaan lankapuhelimista.
Melkoisen ihmetyksen aiheutti myös ensimmäinen kannettava puhelin, joka painoi todella paljon.
Kokoelma oli todellakin suuri ja puhelimien historiaan oli perehdytty antaumuksella.
Pienistä infolapuista oli mielenkiintoista lukea "telehistoriaa".
Kävelyreissulla poikkesimme korjausrakentamiskeskus Tammelassa, jossa en myöskään ole aikaisemmin vieraillut.
Kokonainen talo (ja pihatalo) on pyhitetty vanhojen talojen korjausrakentamiselle.
Ymmärtääkseni täältä saa apua ja neuvoa omiin kunnostusprojekteihin ja tällä järjestetään myös kursseja..
Huoneissa oli esillä erilaisia tapettimalleja ja esim. kakluunin toimintaa oli hienosti havainnollistettu.
Vanhan Rauman talot on kaikki nimetty ja tällä oli esillä myös niiden metallikylttejä.
Kuten kuvasta voi huomata, sää oli mitä parhain tällaiselle päivälle.
Kirpputoreja jäi katsomatta vaikka kuinka monta, sillä mukanamme olleet poika ja hänen kaverinsa halusivat mennä markkinoille.
Vanha Rauma ei ehkä vielä tarjoa heille sellaisia elämyksiä ja kiinnostuksen kohteita kuin meille vanhemmille.
Matkalla markkinoille pistäydyimme vielä muutamilla pihoilla ja bongailin kännykälläni mukavia kuvauskohteita.
Tämäkin pyörä olisi ollut myytävänä...
Vanhan Rauman tunnelmaa on vaikea kuvailla... se täytyy kokea.
En yhtään ihmettele, että täällä asuvat tuntevat asuvan kuin maalla, mutta kuitenkin keskellä kaupunkia.
Kun pihaportit sulkeutuvat, pihapiireissä on hyvin rauhallista ja hiljaista.
Ehdimme kiertämään avoimilla pihoilla vain murto-osassa. Katsottavaa olisi ollut taatusti koko päiväksi.
Tunnelma oli ihanan leppoisaa, kun ihmiset vaeltelivat kaduilla ja kujilla kauniissa kesäsäässä.
Kaiken tämän idyllin keskellä voin jälleen ylpeänä todeta kotikaupungistani:
"Kyll Raum o ain Raum".
