Se valmistui sittenkin!!!

Viime syksynä (lokakuussa) aloittamani jättineulosprojektini oli pitkään tauolla. Alkuinnostuksen jälkeen sen tekeminen lopahti totaalisesti. Talven aikana tein peittoa aina silloin tällöin, mutta työn edistyminen on jostain syystä ollut todella hidasta ja tuskaista,

Keskeneräiset työt aiheuttavat, ainakin minussa, pientä stressiä. Oli kysymys sitten töihin tai harrastuksiin liittyvistä asioista.

Jättineulospeittoni muistutti minua lähes joka päivä keskeneräisyydestään, mutta silti en vain saanut ryhdyttyä toimeen.

Työläimmäksi koin kuteiden leikkaamisen, vaikka sekin oli sellaista helppoa tekemistä.

Tässä projektissa se nyt vain tökki... ja vähän kaikki muukin.

 

 

Nyt peitto on kuitenkin vihdoin ja viimein valmis, melkein kymmenen kuukauden jälkeen, ja olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.

 En nyt ole ihastuksesta haltioissani, mutta se  kelpaa minulle ensimmäiseksi (ja todennäköisesti myös viimeiseksi) versioksi.

Vielä pitäisi jaksaa viimeistellä (höyrystää/silittää) peitto, jotta se olisi siistimmän näköinen.

Uhrasin peiton valmiiksi saattamiseen yhden kauniin ja aurinkoisen sunnuntaipäivän.

Lapsellani oli edellisenä päivänä tullut todella kipeä noidannuoli niskaan, joten jämähdin muutamaksi päiväksi hänen seuralaiseksi.  

Samalla, kun viihdytin toipilasta kotona, hyödynsin aikaani ja väkersin peiton valmiiksi.

 

 

 

 

 

 

Ja siinä se nyt sitten on. Ikuisuusprojektini, jonka kuvittelin valmistuvan muutamassa illassa.

 

 

 

"Lopussa kiitos seisoo"...ja sitten kohti seuraavia (keskeneräisiä) projekteja!