Kesälomapäivitys osa 5 - elämän helmiä

Lomaviikkoni näyttävät olevan teemallisia, sillä 5. lomaviikko piti sisällään paljon ihmisten kohtaamisia. Viikolla oli tarkoitus käydä useamman kerran Pitsiviikon tapahtumissa, mutta käynnit typistyivät kahteen kertaan.

Alustava suunnitelma oli, että ehtisin kiertämään alueen maanantaina pintapuolisesti ja joku toinen päivä kiertäisin vielä muutamat kohteet paremmin. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutus huono. Ehdin käymään vain muutamissa kohteissa, sillä tuttuja ihmisiä tuli niin paljon vastaan ja jokaisen kohdalla piti vaihtaa kuulumisia. Ihmisiä oli muutenkin ilahduttavan paljon liikenteessä, mutta minulle tuli jo sen yhden päivän aikana jonkinlainen "sosiaalinen ähky". Suunnitelmissa oli, että olisin kiertänyt pihoja vielä joku toinen päivä, mutta tämä suunnitelma jäi toteutumatta. Ehkä ensi vuonna.

Sen sijaan sain keskiviikkona ihanan vieraan nuoruudestani kylään, kun vanha lastentarhanopettajakoulutuksenaikainen opiskelukaverini tuli käymään Raumalla. Tarkoituksen oli kierrellä Vanhassa Raumassa, mutta meillä aika meni enemmän kuulumisten vaihtoon, sillä olimmehan valmistuneet yli 30 vuotta sitten ja nähneet sen jälkeen vain muutaman kerran. Useamman tunnin jutustelun jälkeen päätimme, että hän jää vielä yökylään ja majoitin hänet meille. Kävimme hetken aikaa istumassa iltaa ravintolan terassilla, mutta tulimme hyvissä ajoin nukkumaan. Tämä ystävän kohtaaminen oli sydäntä lämmittävää. Muistelimme yhteisiä opiskeluaikoja ja kerroimme eletystä elämästämme todetaksemme, että emme olleet ihmisinä juurikaan muuttuneet.  Elämän helminauhaan mahtuu monenlaisia helmiä. Elämä ei ole aina kohdellut meitä lempeästi, mutta olemme pysyneet positiivisina. Meidän tapaaminen ja oleminen jatkui luonnollisesti hyvin samanlaisena, mitä se silloin aikoja sitten jo oli.

Viikonloppuna osallistuin etänä kahden päivän Aarrekarttavalmentaja-koulutukseen, joka olikin melkoisen mullistava kokemus. Koulutuksessa perehdyttiin aarrekartta-menetelmään syvällisemmin ja tehtiin valmentajakoulutukseen liittyviä harjoituksia. Kahden hyvin intensiivisen ja pitkän kurssipäivän  jälkeen olin prosessoinut alitajuntaani, luonut erilaisia unelmakarttoja sekä kohdannut aivan mahtavia ihmisiä. Voimaannuin kohtaamisista ja kurssista hyvin paljon ja minun on vieläkin jotenkin vaikea sanoittaa sen jälkeisiä tunnelmia. Pysähtyminen, keskittyminen omaa itseensä ja unelmien visualisointi toi uuden näkökulman unelmien saavuttamiseen. Aion hyödyntää menetelmää/ajattelutapaa jatkossa sekä omassa elämässä että STAILIAMO:n kurssitarjonnassa, mutta nyt vielä makustelen ja kypsyttelen asiaa.

Nyt minulla on meneillään viimeinen lomaviikko. Ajatukset ovat hetkittäin käyneet loman loppumisessa, työssä ja alkavissa opinnoissa, mutta silti yritän nauttia vielä näistä viimeisitä lomapäivistä. Loman jälkeinen arki on tervetullutta, mutta olotilani on hieman levoton ja epävarma, koska en tiedä miten työn ja opintojen yhdistäminen onnistuu. Haluaisin hallita tilannetta, mutta se ei tässä kohdassa ole mahdollista. Uskon kuitenkin vahvasti, että asiat loksahtavat paikoilleen jollain tavalla. Minun olisi tärkeintä muistaa välillä pysähtyä ja kuunnella omia olotiloja sekä elää niiden mukaisesti - ja ehkä tehdä aktiivisesti niitä unelmakarttoja.

Luottavaisin mielin kohti elokuuta ja loman jälkeistä arkea!

Kesälomapäivitys osa 4 - Alvar Aallon jalanjäljillä

Neljäs lomaviikko sujui poikamme juhlien jälkimainingeissa kotia järjestäen ja tavaralainoja palautellen. Viikon ehdoton kohokohta tai -kohtia olivat vierailut kahdessa Alvar ja Aino Aallon suunnittelemassa kohteessa. Matkaseurana minulla oli hyvä ystäväni, jonka kanssa tutustumiskäynnit olivat myös ystävyyssuhteiden laatuaikaa.

Ensimmäisenä kohteena oli Ahlströmin ruukki Noormarkussa ja siellä Villa Mairea. Olen kerran aikaisemmin vieraillut jo siellä, mutta yhä edelleen Alvar Aallon arkkitehtuuri ja  Aino Aallon sisustus ihastuttaa ja hämmästyttää. Heidän tyylinsä on hyvin ajatonta ja se edustaa funktionalismia parhaimmillaan. Villa Maireassa on hyödynnetty ympäröivä luonto sekä tilojen suunnittelussa että sisustuksessa. 

Vaikka Villa Mairea on suunniteltu sen ajan moderniksi edustuskodiksi, ja se on kuitenkin hyvin kodikas ja "ihmisen kokoinen". Vierailijat pääsevät tutustumaan vain talon ensimmäiseen kerrokseen, mutta siitä välittyy suunnittelun ainutkertaisuus ja pyrkimys esteettisesti kauniiseen ympäristöön; tunnelma on seesteinen ja rauhallinen ja luontoyhteys on hyvin aistittavissa. Koska kohteessa ei saanut valokuvata sisällä, yritin parhaan kykyni mukaan tallentaa sisutuksen yksityiskohtia ja tunnelmaa näönvaraisesti muistiin. 

Alvar Aallon ja Ainon tyyli puhuttelee minua vahvasti ja siinä on paljon biofiilista, luontoyhteyttä korostavaa ajattelutapaa. Villa Mairean ensimmäisen kerroksen avonaisessa  tilaratkaisussa on huomioitu hienosti asumisen keskeisimmät toiminnot ja se luo hienot puitteet Maire Gullichsenin huikealle taidekokoelmalle. Se on saanut vaikutteita myös japanilaisesta arkkitehtuurista, joka sopii hyvin yhteen suomalaisen sisustuksen kanssa. He ovat luoneet jo tuolloin Japandi-tyylistä sisustamista. Ajattomuus, selkeys, vaaleus ja luonnonmateriaalien käyttö luo hyvin miellyttävän kokemuksen. Voisin muuttaa sinne vaikka heti.

Villa Mairean lisäksii tutustuimme myös Ahlströmin ruukin alueeseen, joka kertoo omalta osaltaan Suomen historiaa. Idyllinen ruukin alue on vierailukohteena mielenkiintoinen. Miljöö on hieno ja hyvin käveltävissä. Lisäksi se tarjoaa monenlaista aktiviteettia museonäyttelyistä melontaretkiin. Lisäksi Noormarkun Klubin ravintola tarjoaa kauniit puitteet ja hyvää ruokaa nälkäisille. Jos Suomen teollisuuden historia ja arkkitehtuuri kiinnostaa, suosittelen kohdetta lämpimästi.  

Toinen vierailukohde oli Paimion Parantola, joka edustaa funktionalistista arkkitehtuuria ja  julkitilasuunnittelua, jossa on huomioitu merkittävällä tavalla ihmisen hyvinvointi. Rakennus suunniteltiin tuberkuloosiparantolaksi 1930 luvun alussa. Alvar Aalto halusi sen edistävän ihmisen parantumista ja luoda ympäristön, joka tarjoaisi potilaille tilaa parantua ja hengittää. Potilaan paraneminen oli rakennuksen olemassaolon syy, funktio. Terassialueille ja ulkoiluun oli varattu paljon tilaa ja niissä luontoyhteys on edelleen vahvasti läsnä. 

Paimion parantola on kokonaistaideteos, jossa sisustuksen yksityiskohdat on otettu huomioon ovenkahvoista kaappeihin, sänkyihin, valaisimiin ja jopa pesualtaiden muotoiluun asti. Suunnittelun tuloksena syntyi mm. kuuluisa Nojatuoli 41 eli Paimio-tuoli. Funktionalismi näkyy esim. lattioissa ja kaarevissa pinnoissa, jotka oli helppo puhdistaa. Sisustuksen värimaailma, ikkunoiden aukotus ja valaistus oli suunniteltu rauhoittavan potilaiden mieliä. Sairaalan rakennuksia on muutettu vuosikymmenien aikana runsaasti, mutta arkkitehtuurin keskeiset piirteet sekä monet alkuperäiset huonekalut ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Sairaalatoiminta loppui 2015 ja rakennukselle on etsitty uudenlaista käyttöä. Nykyään Paimion parantolan toiminnasta vastaa Paimion parantola-säätiö, jonka tehtävänä on suojella Alvar ja Aino Aallon perintöä, jatkaa heidän ajattelunsa edistämistä ja kehittämistä. Paimion parantola on maailmanlaajuisesti modernista funktionalistisesta arkkitehtuurista ja muotoilusta kiinnostuneiden ihmisten tutustumiskohde. Paimion parantola-säätiö kehittää ja tuottaa yleisölle tapahtumia, työpajoja, luentoja ja näyttelyjä. Kesäisin se toimii monen taiteilijan residenssinä.

 

Tutustumiskäyntien myötä mielenkiintoni ja intohimoni Alvar ja Aino Aallon arkkitehtuuriin kasvoi entisestään. Suunnittelun ajattelutavassa on paljon asioita, jotka puhuttelevat ja koskettavat minua. Vaikka se on modernia, siinä on jotain hyvin perisuomalaista - selkeätä, funktionaalista, luontoyhteyttä korostavaa ja ihmisestä lähtöisin olevaa ajattelua. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa voisin vierailla useammassakin Aaltojen suunnittelemassa kohteessa, ensin ainakin Suomessa ja ehkä joskus ulkomaillakin.

Kesälomapäivitys osa 3 - juhlaviikko

Tällä kertaa postaus tulee hieman myöhässä, koska viikonloppu meni enemmän tai vähemmän pojan juhlien merkeissä.

Viime viikko meni lähes kokonaan juhlia järjestellessä. Säätiedotus oli meille suosiollinen ja alkuperäisen suunnitelman mukaan saimme pitää juhlat pihalla. Koska meillä ei ole 40 hengen astiastoa, sain lainaksi ystävien ja sukulaisten astiastoa ja ruokailuvälineitä. Lisäksi haalin erilaisia pöytiä ja tuoleja varastoistamme, jotta saimme kaikille istumapaikat. Näiden ja erilaisten pienten yksityiskohtien roudaamiseen menikin yllättävän paljoin aikaa, mutta juhlaa edeltävänä iltana kaikki oli valmista.

Sisätiloissa tein pientä muutosta huonekalujen kanssa, koska noutopöytä sijoitettiin ruokahuoneeseen ja n. 40 ihmisen ruokailun/kahvituksen sujuminen jouhevasti ei olisi onnistunut muuten. Lisäksi olohuoneeseen olin varannut istumapaikkoja, jos joku halua jäädä sisälle syömään. Esteetikkona minulle oli tärkeätä, että sekä sisä-että ulkotilat ovat selkeitä ja kauniita. Alun perin olin suunnitellut viiri-ja ilmapallokoristelua, mutta luovuin ajatuksesta, sillä halusin näistä juhlista "asiallisemmat". Juhlan väritys oli valkoinen-harmaa ja kulta, mutta hillitysti. Jälleen kerran tein huomion, että valkoisilla pöytäliinoilla ja pöytäkukilla/-koristeilla saadaan jo juhlava tunnelma aikaiseksi.

Varsinaiset juhlat onnistuivat hyvin. Olimme kutsuneet juhliin vain lähisukua ja meille tärkeimpiä henkilöitä poikamme elämän varrelta. Iloksemme lähes kaikki pääsivät paikalle juhlistamaan kanssamme tärkeää päivää. Meillä ei ollut juhlissa mitään erityistä ohjelmaa, vaan keskityimme "syömään ja seurustelemaan". Tunnelma oli iloinen ja leppoisa, ihmiset viihtyivät ja päivänsankari hoiti edustamisen hienosti. Juhlat on nyt juhlittu ja juhlista muistona on enää muutama palauttamaton astia ja kukkakimppu. Juhlien järjestäminen kotona on aina jonkinlainen rutistus, mutta tämän juhlan tein erityisen mielelläni, koska todennäköisesti tämän mittaluokan juhlia ei tule enää meille järjestettäväksi. Kaikki se aika ja vaiva, jonka näihin juhliin käytimme oli myös sen arvoista. Kiitos siitä kuuluu päivänsankarille ja juhlavieraillemme. He tekivät juhlasta juhlan.

Juhlien järjestämisen vastapainoksi ehdin viime viikolla myös kuntoilemaan. Meillä on mieheni kanssa tullut tänä kesänä tavaksi, että teemme iltaisin kävelylenkkejä ja viime viikolla niitä taisi olla lähes joka ilta. Yhdessä liikkuminen on ollut mukavaa kahdenkeskistä "laatuaikaa" ja lenkille lähteminen on ollut helpompaa, kun jompi kumpi meistä on toiminut motivaattorina. Nyt tavoitteena on, että jaksamme/pystymme ylläpitämään tätä vielä loman jälkeisen arjen alkaessa.

Lomaa on onneksi vielä sen verran jäljellä, että ehdin toipumaan juhlajärjestelyistä. Lomani on tavallaan kaksijakoinen, sillä ensimmäiset kolme viikkoa meni juhlia enemmän tai vähemmän järjestäessä ja loman kolme viimeitä viikkoa menee vapaammassa ohjelmassa, mutta onneksi näin päin. 

Kesälomapäivitys osa 2

Tulin luvanneeksi, että kirjoitan lomallani joka viikko blogia, joten kuluneen viikon osalta lunastan tässä lupaukseni. Minulla on nyt kaksi viikkoa kesälomaa takana ja neljä vielä edessä. Hassua, mutta tuntuu, että olisin ollut lomalla pitempäänkin, vaikka loma on sujunut ihan kotinurkissa pyörien. 

Toisella lomaviikolla olen työstänyt lähestyviä juhlia, mutta mitään varsinaista paniikkia minulla ei ole ollut. Olen tehnyt pienimuotoista tarjoiluastiainventaariota ja laskeskellut kahvikuppeja, lautasia, veitsiä ja haarukoita. Lautasista meinasi tulla ongelma, sillä pyörittelin ajatusta ekologisten kertakäyttölautasten ja posliinilautasten välillä, mutta lopulta päädyin "kunnon" lautasiin. Päätöksen jälkeen kävin SPR:n kirpputorilla etsimässä valkoisia lautasia, mutta sillä hetkellä tarjonta oli huonoa. Vaikka vieraita on alle 40, lautasten määrä on iso, sillä salaatti-ja piirakkatarjoiluun tarvitaan keskikokoisia lautasia ja kakkutarjoiluun vähän pienempiä. Onneksi muutama ystävä on lupautunut lainaamaan astioita, ruokailuvälineitä yms., joten eiköhän tästä selvitä.

Juhlaa edeltävällä viikolla tulee olemaan vielä paljon asioita hoidettavana ja loppuviikkoa kohden tahti kiihtyy. Muistilistalla on mm. pöytäliinojen silitystä, kuohuviinin ja muiden tarjoilujen ostamista, tarjoilupöydän kukkakimpun ja muiden koristeiden hankintaa, siivousta ja jos jonkinlaista yleistä järjestelyä. Vaikka minulla on ollut hyvin aikaa juhlien suunnitteluun, luulen, että minulle ehtii tulemaan vielä viime hetken stressi. Tällä hetkellä säätiedotus näyttää sellaiselta, että voimme hyödyntää sekä sisä- että ulkotiloja, joten vältymme suuremmilta huonekalujen siirroilta. Meiltä löytyy tuoleja, pöytiä ja pöydän tapaisia omasta takaa, mutta niitä täytyy hieman keräillä eri paikoista ja luoda niistä pöytäryhmiä.

Kaikki aikani ei ole suinkaan mennyt juhlien suunnitteluun, vaan olen ehtinyt miettimään myös STAILIAMO:n asioita. Tuleva syksy vaikuttaa väkisinkin sen toimintaan. Koska käyn töissä ja opiskelen, yritystoiminnalle tulee jäämään väkisinkin vähemmän aikaa ja tämä asia minun on ollut pakko hyväksyä. Koska opinnot liittyvät vahvasti yrittäjyyteen, ajattelen, että ne vievät kuitenkin yritystoimintaani eteenpäin. Odotukset (ja toiveet) ovat suuret ja aika näyttää, miten tässä meikäläiselle käy. Toisinaan tuleva syksy sekä vähän hirvittää että innostaa. Yritän olla miettimättä asiaa liikaa, koska miksi murehdin sellaista, mistä minulla ei ole (vielä) kokemusta.

Lomalla ehdottomasti parasta on ollut tietynlainen aikatauluttomuus. Nautin siitä, että minulla on ollut aikaa tehdä asioita tai olla tekemättä. Tällä viikolla olen osallistunut muutamiin mielenkiintoisiin webinaareihin, käynyt kävelylenkeillä melkeinpä päivittäin, nukkunut päiväunia, lukenut lehtiä, valokuvannut ja tavannut ystäviäni. Olen tehnyt asioita, jotka ovat tuntuneet siinä hetkessä miellyttäviltä eikä kotityötkään ole tuntuneet niin puuduttavilta kuin yleensä. Se, että kiire on ollut poissa ja on ollut vain asioiden tekemistä, on tuntunut erityisen hyvältä. 

Tuleva viikko tulee olemaan juhlajärjestelyjen takia ohjelmoidumpi, mutta teen sen oikein mielelläni. Näihin juhliin liittyy paljon myös tunnelatausta, sillä tiedossa on yksi poikamme elämän merkittävimmistä tapahtumista, täysi-ikäiseksi tuleminen ja samalla juhlimme myös hänen valmistumista merkonomiksi. Näitä juhlia järjestän haikeudella, ilolla, ylpeydellä -  ja ennen kaikkea suurella rakkaudella.

Virkattu kesäkassi

Olin jo jonkin aikaa miettinyt jonkun nopean ja helpon käsityöprojektin tekemistä. Aikaisemmin keväällä bongasin jostain netin syövereistä erilaisia virkattuja kasseja. Ajatus jäi muhimaan ja odottamaan parempia aikoja. Kesäloman alkaessa eräänä sateisena aamupäivänä koin hetken koittaneen. Hain jälleen internetistä ohjeita hyvään (=helppoon) kesäkasiin. Kaapissa oli jo valmiina vanhaa trikoo-ontelokudetta ja virkkuukoukku, joten pääsin aloittamaan heti sopivan ohjeen löydyttyä.

Kesäkassin tekeminen oli kiitollista tekemistä, sillä työ etene nopeasti ja ohjeet olivat selkeät. Minulla meni kassin valmistamiseen n. kolme tuntia ja omaan tyyliini uskollisena tein vähän muutoksia ohjeisiin. Silmukoiden ja kerroksien määrä määrittelee kassin koon ja minä halusin tehdä kaupunkikassin, johon mahtuu A5 kokoinen kalenteri ja muut tarpeelliset asiat. Erilaisilla sangoilla saa varioitua kassin ulkonäköä ja minä tein kassin sivuihin "integroidut" sangat. Tavoittelin laatikkomaista muotokieltä ja tällä sankaratkaisulla se onnistui mielestäni hyvin.

Virkattu kassi aloitettiin tekemään pohjasta ja kerrokset tehtiin koko ajan reunaa kiertäen. Tässä käytettiin pääsääntöisesti vain kiinteitä silmukoita ja muutamissa kohdissa piilosilmukkaa, joten jos hallitsee (tai on valmis opettelemaan), nämä kaksi virkkauksen perussilmukkaa kesäkassin tekeminen pitäisi onnistua.

Ontelokude on materiaalina ehkä vähän liian paksua laukkuihin, varsinkin jos tekisi vielä isomman kassin. Tähän projektiin lanka oli vielä sopiva tekemättä kassia liian painavaksi. Se antoi kassille hieman rouheamman ulkonäön kuin ohuemmasta langasta tehtynä ja oma variaationi ohjeista teki siitä myös persoonallisen. Kassin koko (n. 27 cm x 30 cm) on juuri sopiva käsilaukuksi ja se on jopa yllättävän tilava.

Kesäkassin myötä innostuin monen vuoden jälkeen jälleen virkkaamisesta ja katsotaan ehdinkö kesälomani aikana toteuttamaan vielä  jonkun toisenkin virkkauksen. Ajatuksena on, että tekisin vähän isomman kassin ja siinä voisi olla jokin kiva yksityiskohta. Virkkausprojekti tarvitsisi toteutuakseen sadepäivän, joten en ole ihan varma haluanko sitä. Varmuuden vuoksi voisin kuitenkin selata ohjeita ja käydä ostamassa langat...

Onko virkkausinnolle olemassa omaa diagnoosia kuten esim. neuloosille on?
Virkkausmania?

Kesälomapäivitys osa 1

Kesälomani on alkanut ja ajattelin jos tänä kesänä ehtisin kirjoittaa kesäloman tapahtumista viikottain. Ensimmäinen lomaviikko on takana ja seuraavassa muutamia poimintoja siitä.

Koska meillä on tiedossa perhejuhlat heinäkuun puolivälissä ja olemme päättäneet järjestää ne kotoa, on se aiheuttanut pientä painetta kotinurkissa. Mitään sen suurempaa remonttia emme ole ajatelleet tehdä, mutta jonkinlaista tarvetta pienimuotoiseen ehostamiseen on ollut. Suurin tarve on ollut ehdottomasti meidän pihallamme, joka on viime vuosina jäänyt enemmän tai vähemmän hoitamatta. Meillä on muutamia puutarha-alueita, jotka tarvitsivat ehdottomasti siistimistä, joten loman ensimmäiset päivät olivat oikein hyvät pihalla huseeraamiseen.

Kävin läpi meidän muutamat istutusalueet; kitkin rikkaruohot pois, siistin reunat ja laitoin uutta kuorikatetta. Työmaa eteni suhteellisen jouhevasti, kun vain pääsin työn alkuun. Ja kun pääsin kerran vauhtiin, istutin samoilla energioilla terassin ruukkuihin vielä kesäkukkia. Aika pienillä asioilla piha ja terassi tuli siistimmäksi. Mies ehti korjaamaan terassiamme ja talven vaurioittamia ulkoportaitamme ja minä innostuin pesemään ikkunat, joten ulkoiset puitteet ovat nyt jokseenkin valmiita. Ensi viikolla ajattelin vielä vähän tehdä muutamia kukka-/kasvilisäyksiä ja hienosäätää terassia juhlakuntoon. Mielenkiinnolla seuraamme lähiviikkojen säätiedostuksia, sillä suunnitelmissa on pitää juhlat ulkona, mutta tarvittaessa pystymme pitämään juhlat myös sisällä.

Juhlia varten olen ulkoistanut tarjoilun eli olen suosiolla tilannut ne pitopalvelusta. Meillä juhlissa tarjotaan ruokaisaa salaattia ja suolaisia piirakoita sekä tietenkin kakkukahvit. Tarjoilun osalta asiat alkavat olla kunnossa, sillä yritän pitää tarjoilun kohtuullisena ja oikeastaan vasta juhlaviikolla asiat tiivistyvät varsinaisiksi teoiksi. Tällä hetkellä olotila on suhteellisen rauhallinen, sillä kovin paljon etukäteisvalmisteluja en voi tässä kohtaa tehdä. Sateisen juhlapäivän varasuunnitelma aiheuttaisi pientä huonekalujen järjestelyjä, mutta sen tarve ilmenee vasta lähempänä juhlia. Juhlien yksityiskohdat: tarjoiluastiat, pöytäliinat, servietit, kukat yms. ovat juhlaviikon to do-listalla, nyt yritän vain kelata, mitä vielä pitäisi muistaa tehdä tai ottaa huomioon.

Juhlasuunnittelun lisäksi olen ehtinyt valokuvaamaan ja tekemään käsitöitä. Alkuperäinen tavoite lomalleni olikin, että ehtisin valokuvaamaan enemmän ja se näyttää toistaiseksi toteutuneen. Valokuvaaminen vaatii, ainakin minulla, tietynlaisen mielentilan tai inspiraation ja ennen kaikkea aikaa. Vaatimaton kuvauskalustoni asettaa omat haasteensa valokuvaamiselle, mutta se ei estä minua suunnittelemasta ja toteuttamasta ideoitani. Kuvaussuunnitelmia visioidessani olen niin innoissani ja keskittynyt että jopa ajan-ja paikantaju hämärtyy - luovuus vie mennessään...

Olen päässyt "lomamoodiin" nopeasti ja minulla se kanavoituu usein tekemisen ja luovuuden kautta. Luovuuspuuskissani innostuin yhden aamupäivän aikana virkkaamaan kesäkassin ja nyt on mietinnässä jo seuraava käsityöprojekti. Virkatusta kesäkassista ajattelin tehdä vielä erillisen postauksen, jos vaikka joku muukin innostuisi virkkaamaan. Minulle käsitöiden tekeminen on samalla tavalla rentouttavaa kuin valokuvaaminenkin. Se, että saa tehdä jotain konkreettista, näkyvää ja vielä omin käsin tehtyä, on todella palkitsevaa. Lopputulos ei ole välttämättä täydellinen, mutta se ei haittaa minua. Minulle tärkeintä on tekemisen ilo. Se, että pystyn (ja saan) toteuttaa omia visioitani ja ideoitani - ja olla luova.

Olen ollut nyt viikon lomalla ja vielä olisi viisi viikkoa edessä. Tuntuu, että olisin ollut lomalla kauemminkin ja se todistaa todennäköisesti sen, että olen osannut viettää alkulomani oikein. Samalla kaavalla siis tähänkin viikkoon!

Kesäloman kynnyksellä...

Niin se vaan on, että tämä lukuvuosi on kohta tehtynä ja kesälomani alkaa juhannuksesta. Voin jäädä levollisin  mielin kuuden viikon lomalle, sillä ensi lukuvuonna saan vielä jatkaa Winnovalla ammatillisena opettajana. Ja jotta elämä ei kävisi turhan tasaiseksi ja tylsäksi, loman jälkeen minulla on tiedossa jälleen muutoksia arkeen, joka minun kohdallani tarkoittaa opiskelua - jälleen kerran.

Viime viikolla sain tietää, että minut oli valittu opiskelemaan Satakunnan ammattikorkeakouluun tradenomi opintoihin, yrittäjän koulutusohjelmaan. En ollut uskoa asiaa, kun luin sähköpostia ja tässä on kieltämättä ollut sen jälkeen vähän sulattelemista. Tiesin, että olin paneutunut tehtäviin paremmin kuin viime vuonna, mutta opiskelupaikan saaminen oli silti yllätys. Kun sain tiedon, olin helpottunut, onnellinen, shokissa ja jopa vähän peloissani - melkoisessa tunnemyrskyssä siis. Koska opinnot toteutetaan verkko-opintoina ja työn ohessa, tiedossa on jälleen elämän aikatauluttamista ja vapaa-ajan pyhittämistä opiskelulle muutaman vuoden ajaksi. Pelko ja epävarmuus siitä, onko minusta vielä opiskelemaan korkeakoulututkintoa aiheuttaa ajoittain pientä ahdistusta, mutta motivaatio, into ja uteliaisuus ovat tunteina voimakkaampia. Olen ottanut opiskelupaikan jo vastaan ja syksyllä katsotaan mitä siitä tulee.

Tradenomiopintojen lisäksi minut oli jo aiemmin valittu Salon seudun ammattiopistoon elokuussa alkaviin Verkkokauppaosaajan ja Sisällöntuottajan koulutuksiin eli näillä näkymin tulen opiskelemaan kahdessa eri oppilaitoksessa ja useampaa tutkintoa tai tutkinnonosaa. Salon seudun ammattioppilaitoksen koulutukset olivat minulla alun perin varasuunnitelmia,  jos en olisi päässyt tradenomikoulutukseen, mutta nyt en malta luopua mistään - ja jossain välissä pitäisi ehtiä/jaksaa käydä töissäkin. Voi olla, että tämä opiskelukombo on liian iso "pala purtavaksi", mutta haluan ensi katsoa, miten arki alkaa opintojen ja työn kanssa sujumaan. Tradenomiopinnot ovat ykkösprioriteettini, mutta koen, että ammattiopiston opinnot tukevat sitä. Jos kuvio tulee liian raskaaksi, teen muutoksia, mutta en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa.

Odotan kohta alkavaa kesälomaa erityisen mielelläni, sillä heinäkuussa juhlistamme poikamme valmistumista merkonomiksi ja täysi-ikäisyyden saavuttamista. Olen suunnitellut juhlia jo jonkin aikaa, mutta loman alkaessa pääsen keskittymään järjestelyihin perusteellisemmin. To do-listaan on jo kertynyt ikkunoiden pesua, pihan ja terassin ehostamista, tarjoilun miettimistä ym. pakollista, mutta teen tämän kaiken oikein mielelläni. Muutama vuosi sitten ulkoistimme pojan rippijuhlat pieneen ravintolaan, mutta nyt halusimme järjestää perhejuhlan kotona eli loman alku menee tiiviisti juhlahumussa.

Kesäloman suhteen en ole asettanut muita suunnitelmia. Jokin pieni reissu voisi olla ihan kiva ja mökilläkin pitäisi ehtiä käymään. Kuuden viikon lomasta osa mene juhlajärjestelyissä, mutta niiden jälkeen aikaa jää vielä mukavasti lomailuun. Yritän olla ohjelmoimatta lomaa liikaa ja keskittyä enemmänkin akkujen lataamiseen ja tehdä sellaisia mukavia voimaannuttavia asioita, jotka työarjessa jäävät vähemmälle.

Melko mukavissa tunnelmissa vielä muutama päivä töitä ja sen jälkeen ansaitulle lomalle.