torstai 20. lokakuuta 2016

Elämän realiteetit


Tänä syksynä palasin erityisopettajan työhöni ja kuvittelin, että pystyisin näppärästi yhdistämään siihen yrittäjyyteni sisustuspalvelujen tuottajana. Minulla on nykyisin vähemmän opetustunteja, joten ajattelin ja suunnittelin, että aikaa riittäisi myös tähän sisustamiseen. Ja miten tässä on sitten oikein kävikään?






Vaikka oppitunteja on vähemmän, ovat päiväni lähes yhtä pitkiä kuin aikaisemminkin eli se siitä opettajan lyhyestä työpäivästä.
Mies jäi omasta päivätyöstään pois ja luulin, että saisin hieman "helpotusta" pojan harrastuksiin kuskaamisesta. Tosiasiassa ja käytännössä mikään ei ole muuttunut. Mies kyllä  osallistuu, mutta hänen aikataulunsa on täyttynyt omista projekteista. Arjen säätämiset jatkuvat samalla tavalla kuin ennenkin. Yrittämiseen tai sen kehittämiseen ei yksinkertaisesti ole jäänyt riittävästi aikaa ja se on jäänyt vähän "harrastamiseksi". Työpäivän jälkeen ei oikein jaksa enää suunnata energiaansa toisaalle ja tähän kodin arjen pyörittämiseenkin tarvitaan tekijöitä.







Tarkoitukseni ei suinkaan ole valittaa, vaan totean, että meikäläisen luonteenpiirteellä näiden kahden työn yhteensovittaminen on jokseenkin haasteellista. Koska saan säännöllistä palkkaa (ja hyvät lomat) erityisopettajantyöstäni, on pääpaino edelleen siinä. Tasapainottelen ja pohdin tämän yrittäjyyden kanssa ja ainakin toistaiseksi tyydyn siihen, että se on hyvinkin pienimuotoista.
Pientä ajatuksen virittelyjä ja ideoita on ilmassa, mutta mihinkään isoon ei voimavarat oikein tällä hetkellä riitä.
 



Elämän realiteetit on nyt nämä...ja tällä mennään eteenpäin.





14 kommenttia:

  1. Ymmärrän oikein hyvin. Välillä tuntuu, että ei ole aikaa edes bloggaamiseen, saati sitten vielä johonkin muuhun.
    Ihanaa torstaita sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on ja tässä yritetään olla itselle armollisempi...niitä unelmia unohtamatta...;) Ihanaa loppu viikkoa sinullekin <3

      Poista
  2. Arjen haasteita....rento ja tiukka ote samaan aikaan, hyvät aikataulut ja muistaa pitää omaa aikaa joka viikko!
    Ota löysin rantein.....sanoi aina edesmennyt iso-äitini!

    Mukavaa loppuviikkoa! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatauluilla mennään ja ihmettelinkin tässä eräänä päivänä, missä vaiheessa tämä muuttui tällaiseksi. Nuorempana harrastuksia oli joka ilta eikä ollut mitään ongelmaa kiireen hallinnassa tai jaksamisessa. Tosin nuorempana ei ollut perhettäkään eikä siihen liittyviä velvoitteita. Nyt on näin ja tämäkin on ihan hyvä!

      Poista
  3. Tuo taitaa olla monen sivutoimisen yrittäjän haaste. Päätyö on pakko hoitaa kunnolla, sieltä kun ne tulot tulevat ja vaikka kuinka rakastaisi sivutyötään, vie aikansa ennen kuin uudet rutiinit löytyvät ja aikaa ja jaksamista löytyy siihenkin. Lisäksi miehesi on selkeästi elävä esimerkki aavistuksestani, että kalenterilla on taipumus täyttyä ihan itsekseen ;) Tsemppiä! Kiirehtimättä eteenpäin - asioilla on taipumus järjestyä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä myötätunnon sanoista! Käytäntö opetti, ettei hyvä ajatus ja sen toteutuminen mennyt ihan niin kuin "Strömsössä" ...nöyränä eteenpäin...ja uskon itsekin, että asioiden on tapana järjestyä...;)

      Poista
  4. Tutun kuuloista, tsemppiä sinulle <3 Itsekin tasapainoilen vielä hetken töiden opiskelun välissä ja koti&perhe elämäänkin haluan panostaa vaikka välillä tuntuu että kaikki voimavarat on nollassa :( Enkä tietenkään valita,nämä ovat omia valintojani mutta olen oppinut että jostain asioista päästän irti ja annan itselleni armoa,ei kodin tarvitse kiiltää joka päivä ja perheen osallisuus kotitöihin toimii kun olemme sopineet päivistä kuka tekee mitäkin :) Nyt toivottelenkin sinulle rentouttavaa ja leppoisaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että minulla on "kohtalontovereita" Tämän postauksen tarkoituksena oli ilmeisesti olla synninpäästö itselle, asioiden prosessointia ja eräänlaista nollausta (tai asian hyväksymistä sen enempää dramatisoimatta). Nyt ladataan akkuja, vaikka täskis viikonlopuksi taisi jäädä muutama juttu hoidettavaksi...

      Poista
  5. Arjessa säätämistä...tuttua juttua. Kyllä se aika kummasti vaan johonkin katoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se vaan on ja oman rajallisuuden ymmärtäminen/ hyväksyminen tässä asiassa on minulla se OIVALLUS...ehkä astetta hitaampaa elämää...tai sitä ainakin tavoittelen, vaihtelevalla menestyksellä

      Poista
  6. On se raskasta jos tekee kahta työtä yhtäaikaa ja siihen kotityöt. Ei se aina onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei elämässä kait ole tarkoitus vetää itse "piippuun". Pitäisi ehtiä nauttia elämästä muutenkin kuin vain työtä tekemällä. Sisustamisen on ihana intohimo ja sitä tekisi mieli tehdä enemmänkin. Tuo päätyö on myös erittäin mukavaa, joten vielä jatketaan näillä kuvioilla...joka ei tosin estä minua haaveilemasta...

      Poista
  7. Ymmärrän hyvin tuskasi! Olen itse aikoinaan tehnyt kahta työtä (toinen oli enemmän harrastus ja lisätienestien ansaintakeino) mutta kyllähän se vapaa-aika oli kortilla. Kahtena iltana viikolla olin töissä 17-21 päivätyön jälkeen ja lauantait päälle. Lepopäiviä oli viikossa vain yksi - sunnuntai...

    Aikansa kutakin - enää en enää ehkä haluaisi tehdä noin mutta sopi siihen elämäntilanteeseen.

    Tsemppiä Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä!
      Päätin , että päätyöni on se pääjuttu ja tämä sisustusbisnes tulee tuossa sivulla. Oman jaksamisen ehdoilla mennään ja siksi tein eräänlaisen välitilinpäätöksen...on helpompi olla ja hengittää, kun ei vaadi itseltä ylisuoriutumista...:)

      Poista