Elämän realiteetit

Tänä syksynä palasin erityisopettajan työhöni ja kuvittelin, että pystyisin näppärästi yhdistämään siihen yrittäjyyteni sisustuspalvelujen tuottajana. Minulla on nykyisin vähemmän opetustunteja, joten ajattelin ja suunnittelin, että aikaa riittäisi myös tähän sisustamiseen. Ja miten tässä on sitten oikein kävikään?

Vaikka oppitunteja on vähemmän, ovat päiväni lähes yhtä pitkiä kuin aikaisemminkin eli se siitä opettajan lyhyestä työpäivästä.

Mies jäi omasta päivätyöstään pois ja luulin, että saisin hieman "helpotusta" pojan harrastuksiin kuskaamisesta. Tosiasiassa ja käytännössä mikään ei ole muuttunut. Mies kyllä  osallistuu, mutta hänen aikataulunsa on täyttynyt omista projekteista. Arjen säätämiset jatkuvat samalla tavalla kuin ennenkin. Yrittämiseen tai sen kehittämiseen ei yksinkertaisesti ole jäänyt riittävästi aikaa ja se on jäänyt vähän "harrastamiseksi". Työpäivän jälkeen ei oikein jaksa enää suunnata energiaansa toisaalle ja tähän kodin arjen pyörittämiseenkin tarvitaan tekijöitä.

Tarkoitukseni ei suinkaan ole valittaa, vaan totean, että meikäläisen luonteenpiirteellä näiden kahden työn yhteensovittaminen on jokseenkin haasteellista. Koska saan säännöllistä palkkaa (ja hyvät lomat) erityisopettajantyöstäni, on pääpaino edelleen siinä. Tasapainottelen ja pohdin tämän yrittäjyyden kanssa ja ainakin toistaiseksi tyydyn siihen, että se on hyvinkin pienimuotoista.

Pientä ajatuksen virittelyjä ja ideoita on ilmassa, mutta mihinkään isoon ei voimavarat oikein tällä hetkellä riitä.

 

Elämän realiteetit on nyt nämä...ja tällä mennään eteenpäin.