Näytön paikka

Nyt on ensimmäinen näyttötutkintoni tehtynä ja voin huokaista helpotuksesta.

 

Olin paneutunut tehtävään (omasta mielestäni) huolella ja olin lopputuloksen tyytyväinen.

Mitään en olisi muuttanut tai lisännyt, vaikka parannettavaa varmasti olikin.

Ensimmäinen näyttötutkinto on kuitenkin aina SE ensimmäinen.

 

Omassa työpaikallani, koulussa, meillä on paljon koulunkäynnin- ja lähihoitajaopiskelijoita suorittamassa työssäoppimista, joten periaatteessa näyttötutkinto on tapahtumana minulle tuttua. Mutta kun itse asettuu opiskelijan asemaan ja arvioitavaksi, on tilanne aivan uusi. Väkisinkin kämmeniä vähän hikoiluttaa ja tuntee perhosia vatsassa. Esittelin työni arvioitsijoille mahdollisimman perusteellisesti ja kattavasti PowerPoint-esityksenä, jonka lisäksi minulla oli siitä vielä oma kansio, jossa oli vielä lisämateriaalia. Arviointikeskustelu oli rakentavaa ja tilaisuuden päätteeksi sain parhaan mahdollisen arvosanan eli K3, josta olen enemmän kuin ylpeä!

 

Kevään aikana näyttötutkintoja on vielä tiedossa ainakin kaksi kappaletta, joten ihan "laakereilla" ei tässä voi ruveta lepäämään. Huomenna jatkan jälleen työssäoppimista (sille taisi olla tutkintouudistuksen myötä joku uusi sana) ja alan hahmotella jo seuraavaa näyttöäni. Nyt hengähdän kuitenkin hetkeksi sohvalle...huh, huh.