Kohti uusia haasteita

Olen täällä blogini puolella jo pitemmän aikaa hehkutellut (jonkun mielestä varmasti jo kyllästymiseen asti)  kohta alkavasta työssäoppimisjaksosta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin teen niitä vielä kaksi peräkkäin eli kevät menee tiiviisti opiskeluissani.

Kuva otettu työpaikalle ostamastani postikortista/ annamariwest.com

Kevään työssäoppimispaikoissa, sekä Gloria- Keittiöllä että Mattoraumassa, minulla on tiedossa uusia haasteita.
Olen jossain määrin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä molemmissa paikoissa vaaditaan sen alan erityisosaamista...jota minulla ei tietenkään vielä ole.
Pieni epävarmuus kaivaa sisintäni. Opinkohan mitään vai olenko "toivoton tapaus"...?

 

 

(kuva Pixapay)

Sain hieman esimakua tulevasta harjoittelupaikastani Gloria-Keittiöllä, kun työpaikkaohjaajani nappasi minut mukaan keittiösuunnitteluprojetiin jo hieman etuajassa. Olen saanut olla mukana erään uudisrakentajaperheen keittiön aloituspalaverissa sekä varsinaisessa suunnittelutapahtumassa.
Näin vasta-alkajana alalla en voi kuin ihailla keittiösuunnittelijan ammattitaitoa, jolla saadaan suhteellisen nopeasti loihdittua hienoa kokonaisuuksia.
Haluan innokkaasti oppia käyttämään suunnitteluohjelmaa, mutta samalla olen hieman skeptinen oman oppimiskyvystäni, ainakin tässä vaiheessa.

 

(Kuva Pixapay)

Mutta en aio jäädä asian kanssa märehtimään, sillä haasteet on tehty voitettavaksi. 

Yritän ottaa tästä työssäoppimisjaksosta kaiken mahdollisen hyödyn irti ja katsotaan mihin asti olen päässyt, kun jakso päättyy.

Motivaationi uuden oppimiselle on huipussaan ja olen valmis paneutumaan alan hienouksiin 100 prosenttisesti. Ja vaikka en koskaan ryhtyisi tekemään keittiösuunnitelmia työkseni, tulee minun sisustussuunnittelijana olla tietoinen (jossain määrin) keittiösuunnittelusta prosessina.

 

 

 

 

 

Tämä viimeinen työviikko omassa vakiotyössäni on mennyt kaksijakoisissa tunnelmissa. Työtä on ollut paljon, kun olen yrittänyt päivittää oppilaiden asioita niin pitkälle, kuin olen pystynyt. Lisäksi olen tehnyt pientä henkistä luopumista oppilaistani ja omasta tiimistäni. Saman aikaisesti olen innoissani alkavasta opiskelijaelämästäni. Viikossa on ollut siis paljon vaihtuvien tunteiden vuoristorataa, jossa en ole voinut välttyä myöskään liikutuksen kyyneleiltä.

 

 

Nyt siirryn kuitenkin viikonlopuksi lataamaan akkuja... ja sitten maanantaina kohti uusia haasteita!