189 päivää

Se on nyt sitten paketissa. Koulujen lukuvuosi 2020-21...ja perään tulee melkoisen syvä helpotuksen huokaus! 189 päivään mahtuu kaikenlaista koronaepidemian sävyttämää hetkeä. Se on vaikuttanut merkittävästi sekä työhön että jokapäiväiseen elämään. 

Erikoisen lukuvuoden jälkeen tuntee, miten omat voimavarat on melkoisen loppuun kulutetut. Vuoden aikana on oppinut nauttimaan enemmän hetkistä, joustamaan ja ennen kaikkea selviytymään. 189 päivää on pesty ja desinfioitu käsiä ahkerasti yhdessä oppilaiden kanssa, yritetty pitää turvavälejä ja (niitä pahuksen) maskeja, porrastaa ruokailuja ja välitunteja sekä välttää ylimääräisiä kontakteja milloin missäkin koronan leviämis- tai kiihtymisvaiheessa. Korona on aiheuttanut enemmän ja vähemmän pelonsekaisia tunnelmia, erityisesti tartuntojen ja altistumisten sävyttämänä keväänä. Samalla, kun on yrittänyt pitää oppilailla yllä turvallisuuden tunnetta, on sisällä saattanut jyllätä epävarmuutta, toivottomuutta ja ihan puhdasta väsymistä tähän kaikkeen koronaan liittyvään. Välillä on halunnut ummistaa silmät ja korvat kaikelta tältä...ja toivoa, että tämä painajainen jo loppuisi.

Loman nyt alkaessa nautin siitä, että minun ei välttämättä tarvitse pukea maskia enää koko päiväksi. Töihin minun on ollut pakko mennä ja koska koulussa olen ollut päivittäin (väkisinkin) tekemisissä lukuisten ihmisten kanssa, on muut kohtaamiset jääneet minulta minimiin. Vuoden aikana olen vähentänyt tietoisesti työpäivän jälkeisiä ylimääräisiä ihmiskontakteja ja elämä on keskittynyt enemmän kotiympyröihin. Nyt nautin siitä, että voin valita jääväni kotiin vapaaehtoisesti ja säädellä menemisiäni tilanteen mukaan. Nykyinen koronatilanne näyttää onneksi vähitellen helpottavan ja  paluu ns. normaalimpaan elämään on alkamassa. Pandemia on jättänyt meihin kuitenkin jälkensä ja tästä kaikesta toipumiseen menee vielä tovi. 

Tänä vuonna jään lomalle enemmän kuin mielelläni, sillä loman jälkeen (syyskuussa) aloitan opiskelut.  Kaiken tämän (korona)kokemuksen jälkeen ratkaisu tuntuu nyt erityisen hyvältä. Työssäni erityisluokanopettajana laitan itseni likoon ihan joka päivä. Pienten oppilaiden kanssa täytyy olla läsnä 110 %  ja vaikka työ on palkitsevaa, on se myös kuluttavaa. Leikkisästi olen todennut joskus olevani eräänlainen ohjelmatoimisto tai tapahtumantuottaja ja tämä pitää osittain myös paikkansa. Opiskelujen alkaessa saan hengähdystauon ja kunnon irtioton omasta työstäni ja tilalle jotain muuta sisältöä. Nyt on minun vuoroni olla se "saava osapuoli".

Ehkä nyt voin jo vähän höllätä. Tiedän jo kokemuksesta, että minulla menee muutama viikko nollatessa asioita. Sen verran täytyy tulevalla viikolla käydä vielä töissä, että palautan työpuhelimen, tietokoneen ja avaimet. Yhden päivän olen ajatellut pyhittää työpapereiden selvittämiseen ja omien tavaroiden kasaamiseen. Sen jälkeen laskeudun vähitellen lomamoodiin...

 

Olotilani kiteytyy tällä hetkellä tuttuun sanontaan: "väsynyt, mutta onnellinen". 189 päivän jälkeen pääsimme maaliin.