Luova tauko

Postaustahti on venahtanut vähän pitkäksi, koska on tuntunut siltä, ettei ole mitään kirjoitettavaa, vaikka  tänä keväänä on tapahtunut merkittäviäkin asioita. On tuntunut, että en ole oikein jaksanut istua työpäivän jälkeen enää tietokoneella. Blogin päivittäminen on ollut useasti  mielessä, mutta se on jäänyt arjen jalkoihin.

Täällä nyt kuitenkin ollaan. Olen ollut viikon lomalla (=vapaajaksolla), joka on tuntunut ihmeelliseltä ja erikoiselta. Erityisluokanopettajana ollessani (yli 20 vuotta) kesälomani on aina määräytynyt koulujen kesälomien mukaan, mutta nyt on toisin. Lomaviikon  jälkeen olen vielä neljä viikkoa töissä ja sen jälkeen jään pidemmälle kesälomalle. Voin todeta, että tässä kohtaa  viikon loma tuli minulle oikeaan aikaan, sillä nyt jaksaa pienen hengähdyksen jälkeen puristaa viimeiset työviikot juhannukseen asti.

Viimeksi kirjoitetun postauksen jälkeen olen tehnyt yhden työurani isoimmista päätöksistä. Pitkän ja tuskaisen pohdinnan jälkeen päätin irtisanoutua työstäni erityisluokanopettajana. Päätös ei ollut millään tavalla helppo, sillä vakituisen työ päättäminen ja epävarman työtilanteen kanssa eläminen aiheutti melkoisesti pohdittavaa. Äitini poismenon jälkeen, päätöksenteko tuntui ehkä helpommalta, sillä elämän rajallisuus ja ainutkertaisuus sai minut tekemään rohkean ratkaisun. Näillä näkymin minulla on töitä ammatillisena opettajan vuoden loppuun asti ja sen jälkeiset suunnitelmat ovat auki. Uskon vahvasti, että asiat kuitenkin järjestyvät.

Keväällä sain myös päähänpiston, että hakeudun opiskelemaan tradenomiksi Satakunnan ammattikorkeakouluun, yrittäjän koulutusohjelmaan. Valintakurssitehtäviä tuli tehtyä hyvinkin tiiviisti maalis-huhtikuun ajan ja valintojen tulokset saan kuulla heinäkuun alussa. Opiskelu toteutetaan kokonaan verkko-opetuksena, joten opiskelu sopisi erinomaisesti tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, tosin työn ja opiskelun yhdistäminen tietäisi jälleen vapaa-ajan vähenemistä, mutta siihen koen olevani valmis, jos tulen edes valituksi.

Kevään aikana olen yrittänyt aktivoitua enemmän kodin ulkopuoliseen elämään. Rauman Yrittäjänaisten hallituksessa oleminen on auttanut minua tässä. Kokouksia on riittävän harvoin ja toiminta sopivan aktiivista. Pyrimme järjestämään jäsenillemme vertaistukea, verkostoitumista ja virkistystä. Hyvä osoitus jäsenille suunnitellusta tapahtumasta oli kahden illan savityökurssi, jossa sain toteuttaa monen (kymmenen) vuoden unelmaani. Saven työstäminen ja oman tuotoksen ideoiminen tuntui erinomaisen hyvältä. Töiden valmistuminen tuntui kuin olisi saanut ennenaikaisen  joululahjan; kutkuttavaa jännitystä ja iloista yllätystä lopputuloksesta.

Tiedostan vahvasti, varsinkin näin pienen loman jälkeen, että minun tulisi kiinnittää enemmän huomiota omaan hyvinvointiini. Työ vie edelleen liian paljon aikaa ja energiaani, vaikka se mielenkiintoista onkin. Työpaikalla syksyn suunnittelu on jo pitkällä ja siellä minulla on tiedossa jälleen hieman uusia juttuja. On hienoa, että saan arvostusta työpanostuksestani, mutta samalla huomaan potevani pahemman laatuista "huijarisyndroomaa". Tästä  taidan kirjoittaa ihan oman postauksen, sillä sen verran paljon olen sitä(kin) asiaa pyörittänyt mielessäni.

Nyt kuitenkin valmistautumista tulevaan työviikkoon.
Ja kesäkuukin on jo melkein täällä!