Onneksi kyseessä ei ole kuitenkaan ihmissuhteista, vaan mittakaavassa piirtämisestä. Sisustusopintoihin kuuluu yhtenä oleellisena asiana käsin piirtäminen ja nyt olen sitä "vääntänyt" vaihtelevalla menestyksellä.
Niinhän sitä sanotaan, että virheistä oppii ja tätä oppimista on tullut paljon.
Piirtäminen on tarkkaa hommaa ja tällä kokemuksella (ja luonteenlaadulla) koen sen, ainakin vielä, haastavaksi.
Mittavirheitä on tullut ja suhdeviivainta on pyöritelty.
Piirtämiseen meni aikaa sen verran paljon, ettei tällä taidolla pääsisi kummoisillekaan tuntipalkoille.
Hetkittäin tämä homma tuntui jopa sujuvan, vaikka totuus on se, että tarvitsen vielä harjoitusta...ja paljon!
Tässä olen käsin piirretyn pohjapiirroksen päälle laittanut ns. skissi-paperin (läpikuultavaa, ohutta, leivinpaperia muistuttavaa),
jonka päälle voi hahmotella ja suunnitella kalustuksen. Niin ettei aina tarvitse piirtää pohjaa uudestaan. Kätevää.
Seuraavaksi tein vielä kyseiseen suunnitelmaan seinäprojektion eli eräänlaisen "naamakuvan".
Tämä työvaihe oli vielä näin kokemattomalle hidasta ja virheitä tuli tehtyä.
Keittiösuunnittelu on ohjelmassa vasta kevätlukukaudella, mutta halusin vähän harjoitella sitä
... ja huomatakseni, mitä kaikkea en vielä osaa tai tiedä.
Useamman tunnin työskentelyn jälkeen, olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.
Virheet jätin paikalleen osittain laiskuuttani ja osittain ottaakseni opiksi.
Hassua, kun omien epäonnistumisen kautta en olekaan "ihan maansa myynyt", vaan enemmänkin innoissani.
Onkohan tässä jotain käänteistä psykologiaa...?
Sisustusopinnoissa jaetut kotitehtävät harjaannuttavat meitä ja siksi olen halunnut panostaa myös niihin. Aikaa tähän menee, mutta olen ajatellut, että kun tähän paneutuu oikein kunnolla ja antaumuksella, sisäistän (ja ehkä opinkin) jotain. Käsin piirtäminen tuntuu tällä hetkellä hieman työläältä ja vaikealta, joten odotan mielenkiinnolla tietokoneella piirrettävää SketchUp- kurssia.
Voikohan "vanha koira oppia vielä uusia temppuja"...??????
