Loman yhteenveto: Sopivasti sohvailua ja muuta mukavaa

Niin se vain on, että joululoma alkaa olemaan loppusuoralla. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että en edes muista, koska loma on tuntunut näin rentouttavalta ja hyvältä, oikealta lomalta!

Työt koulussa päättyivät tänä lukuvuonna myöhään ja lomalle pääsimme vasta 22. joulukuuta. Olin ollut kuitenkin kaukaa viisas (=suunnitelmallinen) ja tehnyt kaikki tarvittavat jouluvalmistelut jo hyvissä ajoin. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei ollut joulusta mitään stressiä. Tämän lisäksi päätin, että joulun pyhät otan todellakin rennosti. Näin todellakin tapahtui ja muutaman päivän päästä tuntui siltä, että olisin ollut lomalla jo pitkään. Hassu tunne, varsinkin, kun lomaa oli jäljellä vielä runsaasti.

Lomapäivät ovat soljuneet edelleen leppoisasti. Olen nauttinut aikatauluttomuudesta ja näennäisestä tekemättömyydestä. Päiväni ovat täyttyneet maltillisesti mm. hitaista aamuista, ruoan tekemisestä, siivoamisesta, pyykkien pesemisestä, monista päiväunista, parturissa käynnistä, oleilusta ja kävelylenkeistä, sohvalla istumisesta ja muutamien elokuvien katsomisesta televisiosta sekä vähän pitempään valvomisesta. Lomatekemiseksi keksin aloittaa vielä villasukkien neulomisen. Tämä jos mikä on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi rentoutua ja keskittyä olennaiseen. Suosittelen kokeilemaan...

Loman aikana minulla on ollut riittävästi aikaa, jolloin olen pystynyt työstämään yritykseni asioita ja luomaan visioita tulevaan. Yritykseni kirjanpito piti saada tehtyä valmiiksi (tai niin olin päättänyt) ja onnistuin tekemään sen vajaassa puolessa päivässä. Lisäksi tein yhden sisustusneuvonnan asiakkaalle, joka tarvitsi akuuttia apua uuteen kotiinsa. Olen pystynyt rauhassa miettimään tavoitteita (niitähän täytyy olla) tälle vuodelle, sekä yrityksen että oman henkilökohtaisen elämän osalta ja täytyy todeta että palaset ovat alkaneet vähitellen loksahdella paikoilleen. Visiot ovat alkaneet hahmottua mielessä ja jopa konkretisoitua. Työ- ja arkikiireiden keskellä pystyn harvoin vapauttamaan ajatukseni ja huomaan, että luovuuteni kärsii siitä. Loman edetessä mieleni vapautuu kaikenlaiselle tekemiselle ja ideoinnille. Se, jos mikä, on ihanaa!

Arkeen palaaminen vähän hirvittää (perinteisesti). Torstaina on tiedossa paluu töihin, mutta onneksi edessä on ns. pehmeä lasku eli kaksi päivää töissä, jonka jälkeen on taas viikonloppu. Eiköhän tästä  selvitä...

Mukavia tammikuun alun päiviä kaikille!

P.S. Loman loppuessa haaveilen jo seuraavasta lomasta (=hiihtolomasta). Löysin paikallisesta Prismasta hauskan lasipurkin, johon voi kerätä omaa matkakassaa tai vaikka kirjoittaa perheen unelmalomakohteita paperille. Sieltä sitten nappaa matkakohteen "summan mutikassa" tai säästöinä kertyneet mukavat matkarahat. Joten seuraavaa lomaa odotellessa...

Vuoden 2020 kohokohdat

Vaikka kulunut vuosi on ollut korona-pandemian takia hyvin erikoinen, on siihen mahtunut myös paljon mieleenpainuvia  ja hyviä hetkiä. Tein instagramin puolelle jo näistä yhdeksän kuvan kollaasin (#bestnine2020) ja ajattelin jakaa sen täälläkin eräänlaisena yhteenvetona vuodesta 2020. 

Vuoden 2020 kohokohdat olivat:

* Pariisin matka Maison &Objet- messuille Sisustusosaajien kanssa. Pariisi teki minuun vaikutuksen ja sinne on palattava joskus vielä uudestaan.

* Hiihtoloman laskettelureissu Ellivuorelle. Talvi oli meillä päin  todella huono, mutta parin päivän irtiotto rinteessä teki oikein hyvää.

* Huhtikuussa vietimme mieheni 60-vuotissynttäreitä mökillämme koronarajoituksin lähipiirissä.. Ikimuistoinen ja lämminhenkinen juhla, joka oli aivan syntymäpäiväsankarinsa näköinen.

* Toukokuussa juhlittiin äitienpäivää. Oma äitini on jo yli 80-vuotias, joten pieni juhlallisuus suoritettiin ulkona pihakeinussa turvaetäisyyksin, kakun ja kahvin kanssa.<3

* Juhannuksen jälkeen aloitimme mökin pintaremontin, jossa uusimme pinnat ja keittiön. Iso projekti, jossa teimme lähes kaiken itse. Vähän jäi remontoitavaa vielä seuraavaankin kesään...

* Elokuun 12. päivä vietimme 20-vuotis hääpäiväämme. Kävimme muistelemassa kirkossa vihkimistämme ja kävimme ravintolassa syömässä. Muistoksi tapahtuneesta kirkastimme vihkisormuksemme ja pujotimme ne kirkossa uudestaan nimettömiimme. Yhteinen matka jatkuu.

* Teimme mökkiremontin keskellä yhden päiväretken Rauman saaristoon. Ihana päivä ja ihania muistoja sieltäkin.

* Kesällä vietimme paljon aikaa mökillä ja se oli myös meidän "henkireikämme" koronavuonna. Mökillä juhlimme isännän syntymäpäivää, vappua, juhannusta ja venetsialaisia. Kesä oli meille hyvä.

* Syksyllä paluu arkeen alkoi ja melko pian kuvaan tulivat jälleen tiukennetut koronarajoitukset. Satakunnassa tilanne on ollut toistaiseksi melko rauhallinen Onneksi etäkouluun ei tarvinnut mennä takaisin ja pojan jääkiekkoharrastus sai myös jatkua. Maskit tulivat osaksi arkea, sekä töissä että harrastuksissa. Elämä jatkuu kuitenkin ja tilanteeseen on täytynyt sopeutua. Miltä huominen näyttää, sitä kukaan ei tiedä...

Tämä kummallinen vuosi tulee päätökseen ja mielenkiinnolla otan vastaan tulevan.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2021 KAIKILLE!

 

Lievää neuloosia havaittavissa

Vähän ennen joululoman alkua sain ajatuksen, että tällä lomalla teen villasukkia. Ihan vaan sen takia, että maltan istua aloillani ja olla puuhaamatta työasioita. Tätä tarkoitusta varten ostin lähikaupasta uusia lankojakin...

Kaapin kätköistä löysin pienen etsimisen jälkeen sukkapuikot ja kuinka ollakaan, siellä oli myös yksi kesken jäänyt sukka. Olin neulonut jo sukan varren, mutta jostain syystä sukan tekeminen oli jäänyt minulta vaiheeseen. Liekö kevätaurinko vienyt energiat muualle. Samasta kätköstä löysin villasukkien teko-ohjeetkin, jolle oli muutaman vuoden tauon jälkeen tarvetta.

Pienen ohjeiden kertauksen jälkeen kantapää ja kavennukset ovat palanneet taas mieleen. Ensimmäinen sukka alkaa olla kutakuinkin valmis ja sen jälkeen teen sille parin. Ensimmäinen sukkaparin teen lapselle. Hän huomasi yhtenä päivänä, ettei omistanut ainokaistakaan villasukkaa, joskin kasvupyrähdyksellä on ollut osuutta tähän puutokseen. Seuraavaksi vuorossa on tehdä isännälle sukat ja sen jälkeen lupasin tehdä vielä lyhytvartiset sukat miehen tyttärelle. Voi olla, että tämän jälkeen kutimet jäävätkin taas tauolle. Sukkien neulominen (vai kutominen?) sopii minulle loma-ajan tekemiseksi oikein hyvin, sillä ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja lopputulos palkitsee aina.

Ja tähän loppuun vielä pieni kertaus aiheeseen liittyen. Minulla on aina menneet käsityöhön liittyvät käsitteet; kutoa, neuloa ja ommella sekaisin ja tutkittuani hieman asiaa, sain selville, että käsitteiden käytössä on ollut ja on edelleen alueellisia murre-eroja. Käsityön opetuksessa ja neuvonnassa ovat vakiintuneet neuloa, kutoa ja ommella  sanojen seuraavanlainen työnjako: vaatekappaleen valmistamista puikoilla tai koneella sanotaan neulomiseksi ja kankaan valmistamista kuteista tai loimista kutomiseksi, kun taas esim. neulalla ja langalla tai ompelukoneella työskentelemistä sanotaan ompelemiseksi. 

Niin, että mitenkäs siellä? Neulotaanko vai kudotaanko teillä sukkaa?

Pientä ohjeistusta joulun viettoon

Sain työpaikaltani joulukortin, jossa oli tämä hauska Heli Laaksosen kirjoittama ohjeistus joulun viettoon. Se puhutteli minua sen verran, että ajattelin laittaa tekstin teille muillekin luettavaksi. Noudattakoon sitä ken haluaa. Ja vaikka teksti on kirjoitettu lounaismurteella, uskoisin, että sen syvin sanoma avautuu varmasti meille kaikille...

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu.

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja - eläinten kans,

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

- Heli Laaksonen-

Minulla alkoi nyt runsaan kahden viikon loma ja ajattelin noudattaa osan ajasta em. ohjeistuksen mukaan. Nyt vedetään vähän aikaa henkeä, nautitaan yhdessäolosta ja unohdetaan hetkeksi korona. Voi olla, että kaivan jostain komeron kätköistä kutimet esiin ja kokeilen neuloa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen villasukat...siinäpä ehkä tärkeimmät tämän joulun suunnitelmat.

Rentouttavaa lomaa niille, kenellä lomaa on ja kaikille oikein rauhallista joulua!

Kiloista - ja muista elämän iloista

Vanheneminen on väistämätöntä ja tässä hyvässä keski-iässä on joutunut huomaamaan jo, ettei se oma keho ole enää nuori. Olen toistaiseksi säästynyt suuremmilta terveyshuolilta, mutta en pidä tilannetta kuitenkaan itsestäänselvyytenä.

Ikääntymisen tuomat muutokset hiipivät kuin huomaamatta. Aineenvaihdunta hidastuu ja hormonitasot laskevat. Olen aina ollut hoikka, mutta säilyttääkseni jonkinlaisen ihannepainon, olen alkanut miettiä enemmän syömistottumuksiani ja elämäntapojani. Sokerin vähentämisessä onnistun kausiluonteisesti ja muutamia vitamiineja otan jo suosiolla suoraan purkista. Oman hyvinvointinsa eteen joutuu tekemään ehkä enemmän töitä...tai ainakin valintoja. Ylimääräiset kilot kerääntyvät helpommin kuin ennen ja niiden poissaaminen vaatii jo melkoista päättäväisyyttä ja tahtotilaa. 

Viidenkympin jälkeen olen käynyt mammografiassa joka toinen vuosi. Tällä viikolla oli jälleen vuoroni käydä röntgenkuvassa. Onneksi tämä mahdollisuus (maksuttomuus ja vapaaehtoisuus) suodaan meille naisille, sillä veikkaan, että muuten kävisin rintasyöpäseulonnoissa varmasti harvemmin. Toimenpiteenä se ei ole mukavimmista päästä, mutta oman mielenrauhan ja terveyden takia sen kyllä kestää. Vaihdevuosioireista olen selvinnyt aika vähällä, mutta olen huomannut, että useampaa paikkaa on alkanut kolottamaan ja nivelet eivät ole enää nuoruuden kunnossa. Käsissä (tarkemmin sanottuna peukaloissa) puristusvoima on heikentynyt ja liikuntasuoritusten jälkeen polvissa ja alaselässä esiintyy toisinaan kolotusta tai kankeutta. Juoksulenkit ovat muuttuneet kävelylenkeiksi ja nyt mietin ihan tosissaan jonkinlaisen punttitreenin aloittamista lihaskunnon ylläpitämiseksi.

Eläkeikä näyttää karkaavaan meikäläisen kohdalla tavoittamattomiin ja olen miettinyt pitemmän aikaa, miten pystyn olemaan siinä mukana. Se, miten jaksan käydä töissä, on osa isompaa hyvinvointikokonaisuutta, johon kuuluu myös omasta kunnosta huolehtiminen. Ikääntymisen myötä olen tullut tietoisemmaksi siitä, että pystyn kuitenkin vaikuttamaan omaan työhyvinvointiini. Olen muutaman vuoden pohtinut ratkaisuja omaan työssäjaksamiseen vai pitäisikö sanoa työelämässä jaksamiseen. Työelämässä tapahtuu koko ajan paljon muutoksia ja kiihtyvässä tahdissa. En ole ihan varma pysynkö siinä enää mukana...tai edes haluanko sitä. Tällaista pohdintaa täällä, kun syntymäpäiväni jälleen lähenee ja ikämittariin tulee vuosi lisää.

 Ilolla otan vastaan kuitenkin jokaisen uuden päivän -  ja kiitollisena menneen.

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki. En ole kirjoittanut sinulle vuosiin, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö olisi ollut mielessäni aina jouluisin. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin lähettää sinulle kirjeen ja toivoa muutamaa asiaa. Olen ollut kilttinä ja uskoisin, että tiedustelijatontutkin ovat tämän huomanneet. En ole ihan varma, miten pystyt toteuttamaan toiveeni ja onko näitä edes joulupukin pajalla, mutta tässä lista niistä.  Huom! Lahjat eivät ole tärkeysjärjestyksessä...

Toiveena olisi:

* KELLO, jossa olisi yksi tunti lisää, sillä välillä tuntuu, että vuorokauden kaikki tunnit eivät aina riitä.

* KALENTERI, joka ei täyttyisi ihan niin täyteen, kuin kuluneen vuoden kalenteri on täyttynyt. Kalenterissa saisi olla myös hieman enemmän aikaa itselle.

* VARA- AKKU, jota voisin käyttää silloin, kun tuntuu, että oma virta on vähissä. Olen huomannut, että aika usein sitä tarvitaan erityisesti huhtikuussa ja marraskuussa.

* MUISTITIKKU tai joku muu vastaava, sillä huomaan, että muistini välillä vähän pätkii tai on muuten vaan rajallinen, sekin erityisesti huhti- marraskuussa. Ehkä varapäästäkin voisi olla hyötyä...

* Jonkinlainen sopiva pätkä PINNAA, mielellään aika pitkää ja katkeamatonta. Jos löytyisi metritavarana, niin aina parempi tai vaihtoehtoisesti varapäre. Palasta rautalankaa voisin myös hyötyä. Näille kaikille tuntuu olevan aina silloin tällöin tarvetta.

* KRISTALLIPALLO, josta näkisin, milloin tämä korona-arki päättyy ja pääsisimme jonkinlaiseen normaaliarkeen. Ehkä voisin katsoa siitä vähän pidemmällekin ja nähdä mitä elämä tuo vielä tullessaan.

Ymmärrän kyllä, että lahjatoiveeni voivat olla hieman vaikea toteuttaa, mutta jos edes jonkun näistä saisin, niin olisin ikionnellinen. Kiitos vielä viime vuoden joululahjoista ja turvallista matkaa jouluaattona. Silloin ei täällä näillä näkymin ole lunta, mutta toivottavasti pääset perille. Kun käyt meillä, olemme todennäköisesti perheen kanssa joulusaunassa, mutta voit jättää lahjat ulko-oven taakse, niin kuin aina ennenkin.

Terveisin, Satu

Ai niin, yksi lahjatoive vielä, jos mahdollista. Sellainen lottorivi, jolla voi voittaa. Satatuhattakin riittäisi. Kiitos. 

P.S Samalla kun tuot lahjoja, voisit ottaa muutaman ekstrasäkin lunta mukaasi, jotta meillekin tulisi kunnollinen talvi. Kiitos jo etukäteen tästäkin.

"Joulutusta"

Täällä on mukavasti päästy joulufiilikseen. Ihan "hypetyksestä" ei voi tässä kohtaa puhua, mutta joulumieli alkaa hiipiä väkisinkin tämän pimeyden keskellä...

Joulutorttuja on leivottu jo muutaman kerran ja näyttää siltä, että jouluksi täytynee leipoa vielä lisää. Teini innostui itsenäisyyspäivänä leipomaan ensimmäisen satsin pipareita ja jouluglögiä on tullut juoduksi jo useampi litra, joten jonkinlaista "joulutusta" on selvästikin ilmassa. Joululahjojen suhteen olen melko hyvin aikataulussa ja luulenpa, ettei niiden kohdalla taida tänä vuonna perinteistä lahjapaniikkia edes syntyä. Lahjojen hankinnassa suurta helpotusta tuo teinin suhteellisen vaatimattomat ja vähäiset lahjatoiveet. Meille aikuisille lahjojen saaminen ei ole joulunvietossa se tärkein asia, vaikka muutaman lahjan aionkin miehelleni ostaa. Vuosien saatossa olemme keskittyneet lähinnä lähisuvun lapsien "lahjontaan", joten joululahjahysteriaan ei ole näillä näkymin aihetta.

Pimeyden keskellä toivoisin kovasti lunta tänne länsirannikolle. Tänä aamuna maahan oli satanut hentoinen lumipeite, mutta suurta iloa sen olemassaolosta ei vielä saa. Viime vuotinen talvi oli umpisurkea (neljän kuukauden pituinen marraskuu), jonka ei toivoisi enää toistuvan, ainakaan peräkkäisinä vuosina. Valkoinen lumipeite toisi tänne kaivattua valoa ja aitoa joulun tunnelmaa, vaikka todettakoon saman hengenvetoon, että  ns. mustat joulut ovat kuitenkin meillä yleisiä. Pessimisti ei pety, jos tänäkään jouluna ei ole lunta, mutta toivo valkoisesta joulusta elää aina...

Töissä ei tänä vuonna ole tiedossa erikoisempaa härdelliä, sillä jouluarviointeja (= todistuksia) ei tehdä nykyisen käytännön mukaan 1-2 luokan oppilaille. Koronatilanteen takia emme järjestetä perinteisiä joulujuhlia ja joulukirkkokin jää tänä vuonna kokematta. Koulussamme oppilaiden esityksiä kylläkin videoidaan ja ne kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka katsomme luokissamme viimeisenä koulupäivänä. Lisäksi olemme suunnittelemassa jonkinlaista joulupolkua lähimetsään, jossa luokat voivat käydä turvallisesti aistimassa joulun tunnelmaa. Vallitsevista olosuhteista huolimatta (ja juurikin sen takia) haluamme tarjota lapsille mukavia ja ainutkertaisia  joulunajan elämyksiä...

Näiden postauksessa olevien lainakuvien myötä toivottelen edelleen tunnelmallista joulunodotusta kaikille!